Toivottavasti epäonneni laitteiden kanssa ei jatku. Ystäviemme kotona alkoi nimittäin tänään keittiöremontti, ja me saimme hoitoon leipäkoneen! Olen jo pitkään haaveillut itse tehdystä leivästä.
Perheemme syö yleensä lähes yksinomaan ruisleipää. Harakanpoika innostui aikanaan sormiruokailusta saatuaan puolivuotiaana ruisleivän käteensä, sitä ennen hän halusi saada ruokansa silkinpehmeänä, eikä suostunut edes laittamaan suuta kiinni jos ruuassa oli röpelöitä. Nyt hänellä on taas menossa "haluan pehmeää ja helppoa ruokaa" -vaihe kun ikeniä aristaa, ja ruisleipä lentää kaaressa lattialle. Olenkin pyrkinyt ostamaan hänelle täysjyväistä vaaleaa leipää.
Ongelmaksi on muodostunut hyvänmakuisen ja lisäaineettoman leivän löytyminen. En ole innostunut kauppamme luomutarjonnasta tässä asiassa, itse kaipaan vaaleaan leipään edes vähän sattumia, eli siemeniä, ja inhoan perinteistä hiivaleipää. Kaikissa herkullisissa vaaleammissa leivissä tuntuu olevan säilöntäaineita ja muuta turhaa yllinkyllin. Toivon että itse tekeminen toisi ratkaisun pulmaan, ja samalla hiukan säästöä ruokalaskussa. Leipäkone on siis erittäin tervetullut tuttavuus.
Vaalean leivän kokeiluihin palaan tuonnempana, mutta kerronpa tässä uudesta löydöstäni, jonka ystäväni vinkkasi. Helsingin Leivällä on mahtava uutuus, Myllärin ruisleipäaines jonka avulla saa tehtyä kotioloissa aitoa hapanleipää, jauhoseoksessa kun on mukana taikinajuuri! Pussin kylkeen ovat vielä ystävällisesti laittaneet ohjeen leipäkoneelle. Helppoa kuin heinänteko!
Tarvitsin vain kulhon, vettä ja jauhopussin. Taikina sekoitettiin kulhossa ja kaadettiin leipäkoneen astiaan. Sitten masiina hyrräämään ja noin kolmen ja puolen tunnin odotus alkoi. Millainen oli lopputulos. No, kaunis. Tuoreelle ruisleivälle ominaisen tahmea, jäin jopa miettimään että ensi kerralla lisään paistoaikaa, vatsanikin ottaisi leivän ehkä sitten tyynemmin vastaan. Itse pidin leivän mausta mutta jälkiuunin ystävä Herra Harakka tykkäsi ettei maistu tarpeeksi hapatetulta ja rukiiselta. Ruista jauhoseoksessa on 87 %, ei ihan huonosti kuitenkaan. Omaan suuhuni suolaa olisi saanut olla enemmän. Lopputulema: ihan mukiinmenevää leipää, pitää kokeilla toistekin.
Kuva: Helsingin Leipä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti