torstai 28. kesäkuuta 2012

Somewhere...

Anteeksi blogihiljaisuus. Olen ollut väsynyt, surullinen ja loputtoman kiireinen. Olen kokenut viimeaikoina suurta turhautuneisuutta, murehtinut ja läpikäynyt valtamerilaivan kokoista riittämättömyyden tunnetta. Olen ottanut takkiini ja tutkiskellut päätäni, itseäni ja miettinyt mikä on totta mikä ei. Olen painiskellut elämän peruskysymysten äärellä, kuten kuka minä olen, mikä minä olen, mitä minä haluan olla, mitä haluan tehdä ja mikä minut tekee onnelliseksi, entä onnettomaksi. Prosessi jatkuu. Ainakin tiedän mitkä asiat ovat kaikkein tärkeimpiä, oikeastaan minulla ei ole hätää. Toivon rohkeutta muuttaa asioita jotka ovat painolastina harteillani.




Sade antoi lohdullisen lahjan.


maanantai 4. kesäkuuta 2012

Harakan rouvalle

Minulla on monta heikkoa kohtaa. Kengät ovat niistä yksi. Sitä ei tosin huomaa kun katsoo jalkoihini, sillä jouduin antamaan pois kaikki kenkäni kun kintut kasvoivat poikaa odottaessa puolitoista numeroa. Jalkani eivät myöskään tällä hetkellä kestä koroilla kävelyä. Nivelrikko, sanoi lääkäri. Ja kaikenlaista muuta.

Mutta haaveillahan aina saa.




Nämä ovat täältä.