sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Naapurikirppis

Ostinpa Facebookin kirpparilta pojalle sukkapöksyt – tai "jalkaterälliset pitkät kalsarit" niinkuin muuan miespuolinen ystäväni tarkensi. Huomattiinpa myyjän kanssa että jaa kas, asutaan ihan samoilla kulmilla. Päätettiin että menen hakemaan sukkikset itse jotta säästämme postimaksuissa. Kysyin myyjältä josko olisi jotain muutakin samaa kokoa. "Ehkä yksi yöpuku voisi olla..."

Joopa joo... Loppujen lopuksi sain penkoa kolme jättikassillista kivoja vaatteita ja valitsin pikku-ukolle sopivimmat, saalista kertyi iso muovipussillinen. Löytyi mm.

- pari uutta tai vähän käytettyä yöhaalaria (joita on minusta vaikea ylipäätään löytää 92/98 koossa), kuvioina pöllöjä ja lentsikoita
- iskän mieleinen musta Marvel-sarjispyjama
- PoPin tummansininen raitapyjama
- kuvan traktoripaita ("Kiva!" sanoi hän)
- kesäksi useammat siistit shortsit
- kauluksellinen T-paita
- PoPin musta softhell-takki
- monta pitkähihaista bodya ja paitaa
- T-paitoja, mm. kaksi PoPin raitapaitaa
- Hyvälaatuisia sukkia ja ensimmäiset oikeat pitkät kalsarit
- Hyvin leikatut farkut

Ei hassumpaa! Kiitos sinne melkein naapuriin! Taas tavara kiertää.



Takkutukkainen pikkumiehemme kirjallisuus- ja autohommissa jälleen.

torstai 23. helmikuuta 2012

Lasinen lapsuus

Kerron tämän tarinan tämän päivän kotimatkaltani, sillä itse en osannut toimia, ja nyt tiedän paremmin mitä olisi pitänyt tehdä. Ehkä tästä on apua jollekin vastaavassa tilanteessa. Näitähän riittää.



Nousin päättäriltä bussiin ja istuuduin takaosaan. Pian perässäni marssivat kaksi pientä poikaa, kahdeksan tai kymmenen vuotiasta – ja kolme aikuista miestä, iskät vähän retkellä lasten kanssa.

Miehet haisivat niin rajusti viinalta että kärpäset tippuivat katosta, bussissa oli vaikea hengittää. Miesten humalatila oli tukeva. Hetipian alkoivat uudet kaljatölkit poksahdella auki, muutaman minuutin välein, sihahdus ja poksahdus. Laivalta oltiin tulossa. Isät kysyivät pojilta miltä oli tuntunut valvoa koko yö.

Yksi isä nuokkui ikkunaa vasten. Toinen oli puheliaalla tuulella, omalla tavallaan huolehtivainenkin. Matkan aikana hän toimi ikäänkuin Helsinki-oppaana pikkupojille: "Nyt ollaan Kurvin kulmilla. Tämä on Helsingin pahamaineisin paikka. Täällä tapetaan, ammutaan ja tapellaan, juodaan viinaa. Nautitaan, hassutellaan ja kaikenlaista muuta." "Tosta paikasta iskä kävi usein ostamassa pleikkaripelejä. Se oli tosi kiva paikka. Mutta se suljettiin kun myyjä laitettiin vankilaan kun se myi hasista. Ei, ei iskä ostanut hasista, en tienny että se myi sitä." "Toi pizzeria on rättipäiden ählämien omistama." "Ai mitä tarkoittaa rättipää?" kysyi pieni siihen. "No sellainen etelän ihminen, muslimi." "Ai miks ne laittaa sitä uskontoa siihen pizzaan?" "Ei sillä uskonnolla ole mitään tekemistä sen pizzan kanssa. Se on niitten elinkeino.""Mut jos se sika on niitten uskonto niin miksi ne laittaa sitä siihen pizzaan?"

Loppumatkasta kuljettaja hermostui kaljanjuontiin ja yritti ajaa porukan ulos. Iskä laittoi tölkin roskiin, matka jatkui. Pojat silmät ymmyrkäisinä ihmettelivät että ihan ku se ois huutanu jotain meille. Isä vastasi että ehkä sillä oli huono päivä. Toinen poika tuntui murjottavan, isä toisteli että "Santtu" on vaan väsynyt. Poika kivahti että usko jo etten ole. Toinen poika sanoi että "Saa olla kyllä viimeinen iskäviikonloppu, kaikilla tuntuu olevan vaan huono päivä." Isä pohti ääneen mahdetaanko toista miestä joutua kantamaan kotiin, ja suunnitteli kaupan kautta menemistä.

Koko matkan pohdin voinko auttaa lapsia jotenkin. En tiennyt mitä tehdä, en uskaltanut soittaa siinä minnekään tai siirtyä kauemmas istumaan etten olisi kiinnittänyt miesten huomiota. Nousuhumalainen ja krapulainen isä oli vielä tolpillaan, mutta kiskoi kaljaa kaksin käsin, ja vaikutti että lapset olisivat miesten seurassa loppuillankin. Mietin voinko sanoa että älä nyt hyvä mies enää ota kun sulla on lapset mukana. Viestitin ystävälle joka on ollut töissä lastensuojelussa, mutta en saanut häntä ajoissa kiinni.

Isät ja pojat jäivät melkein toisella päättärillä pois, samalla pysäkillä kanssani. He jäivät säätämään jotain pysäkille, en saanut selville jatkoivatko viereiseen kauppaan vai jonnekin lähitalojen asunnoista. Tuli hätääntynyt olo pikkuihmisten puolesta, ja aika avuton fiilis.

Kotona sain ystävältäni puhelinnumeron päivystävälle sosiaalityöntekijälle. Alkuillasta hän ei päässyt vastaamaan, mutta äsken sain ihmisen langanpäähän. Tilanne oli valitettavasti ohi, mutta sain selkeät ohjeet:

Jos tapaat lapsia selvästi päihtyneen aikuisen seurassa ilman että kukaan seurueen aikuisista ei ole kunnossa, yksiselitteinen ohje on soittaa hätäkeskukseen 112. Sieltä lähettävät poliisin selvittämään tilanteen ja poliisi raportoi aina lastensuojeluun. Lastensuojelusta saatetaan lähettää päivystävä henkilö paikalle, ja lasten ja perheen tilanne kartoitetaan.

Lapset varttuvat sellaiseen maailmaan jollaisessa heidän vanhempansa elävät. Joskus se tietoisuus on musertava.

Päivystävä Sosiaalityöntekijä: 020 696006

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Kotihirviöitä / Wild Things at Home

Sinä iltana Maxilla oli susipukunsa yllään,
ja hän teki kepposta yhtä ja toista
ja kaikenmoista.
Äiti sanoi: "SENKIN HIRVIÖ!"
ja Max sanoi: "MINÄ SYÖN SINUT!"
ja siitä hyvästä hän sai mennä ilman illallista nukkumaan. 
...

Hän tuijotti silmää räpäyttämättä niiden keltaisiin silmiin
ja ne pelkäsivät ja sanoivat,
että hän oli hirmuisin kaikista hirviöistä,
ja ne tekivät hänestä hirviöiden kuninkaan.

Maurice Sendak, Hassut hurjat hirviöt (Where the Wild Things Are)



Toivottavasti tästä tulee tämänkin pienen lempikirja. Isille se on tärkeä.

Yli kuukauden ovat pojat olleet kotimiehinä. Hyvältähän se on maistunut molemmille, vastassa on yleensä iloinen pikku-ukko riemunkiljahduksineen, eilen tuo huusi "Äiti, KIVAA!" kun tulin kotiin. Aamulla vilkuttaa vinhasti ja sanoo "Heippa!" Tänään meillä kotona oli ollut muskari kun varsinainen muskari on hiihtolomalla. Pari kaveriakin saatiin mukaan.

Meillä on miehen kanssa sellainen työnjako, että mies hoitaa lapsen ja on siivousvastaava, minä teen ruokia meille kaikille ja pyykkään, kumpikin käy kaupassa. Huomasin että kun itse yritin tehdä kaikkia kolmea ensin mainittua ja mies teki iltaisinkin joskus töitä, koti oli usein aika kaaos, aika ei vain riittänyt. Niinpä päätimme että nyt pitää siivon olla parempi mutta tasataan vähän kotitöitä, ja näin on tehty. Tuntuu toimivan, ja suht siistiin kotiin on mukava tulla.

Parisuhteelle uudet roolit ovat tehneet hyvää, olen yllättänyt itseni sillä etten ole kauheasti yrittänyt hallinnoida kotielämää. Joskus on tehnyt tiukkaa kestää se että nyt mies tietää paremmin missä mennään, ja näkee ja kuulee ensimmäisenä uudet jutut. Niin ne asiat muuttuvat.

Tänään pyöräytin töistä tultuani sopat huomiseksi ja poika seurasi syöttötuolista kokkailua, esittelin hänelle samalla purjon, tuumasi että "vahvaa" kun piti maistaa raakana.


This is the Daddy´s favourite book. They have been doing good at home, father and son. Today they had a music playschool here for some friends.

It´s been good to see how my husband is enjoying being home. He takes good care of the boy and the house. We made a deal: I still cook and do the laundry because it´s easier for me, but the rest of the house holding must be done better than it was at my time. That has been working.


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Thai-kalasoppa ja mantelisalaatti

Illanistujaiset lauantaina kera kuuden aikuisen ja neljän lapsen. Tällaista kokkailin tällä kertaa, reseptit ihan omasta päästäni, vaikkakin sopan pohja oli sovellettuna Korianteria ja Sitruunaruohoa -kirjasta, Sieni-sitruunaruoho-chilikeitto... Nyt siitä tulikin kalasoppa kookoksella.

Pahoittelut että sopasta en saanut julkaisukelpoista kuvaa ensinkään, ja salaatistakin tuli vähän tunkkainen otos. Se on tämä talvivalo tällaista...



KALA-KATKARAPUKEITTO THAIMAALAISITTAIN

12 dl vettä
1 iso sipuli hienonnettuna
1 iso porkkana paloina
1 palsternakka paloina
1 tl kokonaisia mustapippureita
200 g pakasteseitä tai tuoretta vaalea kalaa
1 1/2 dl pakastekatkarapuja
2 tl currytahnaa
8 cm sitruunaruohon vartta
3 kaffirlimetinlehteä
3rkl sitruuna- tai limettimehua
1-2 kokonaista pikkuchiliä
reilusti tummaa soijakastiketta
1 tl sokeria
1 prk herkkusieniä tai 100 g tuoreita herkkusieniä
1–2 puolikypsää tomaattia lohkoina
nippu tuotetta korianteria
2 dl kookoskermaa

1. Pane isoon kattilaan vesi, sipuli, porkkana, palsternakka, mustapippurit, currytahna, sokeri, chili ja kaffirlimetinlehdet.
2. Murskaa sitruunaruohoa kevyesti ja leikkaa muutamaan osaan. Lisää kattilaan.
3. Keitä aineksia n. 30 minuuttia.
4. Lisää kala, katkaravut, sienet, tomaatit, korianteri, sitruunamehu ja kookoskerma ja hauduta vielä 15 minuuttia.
5. Tarkista maku. Tarjoile salaatin, leivän ja aasialaisen vaalean oluen kera.




MANTELI-KUKKAKAALISALAATTI

3–4 rkl voita
1/2 dl kokonaisia manteleita
1 pieni kukkakaali
1 pieni sipuli
1 appelsiini
1 avokado
2-3 kananmunaa
2 rkl hunajaa
lehtisalaatti
kurkkua
mustapippuria
sormisuolaa
sitruunamehua
tuoretta korianteria
balsamiviinietikkaa
öljyä

1. Sulata kasarissa voi, paahda siinä mantelit, kuullota sipulit. Laita mantelit ja sipulit kulhoon.
2. Pyörittele kasarissa kukkakaalit hiukan pehmeiksi voissa ja hunajassa.
2. Lado kaikki ainekset salaatinlehtipedille. Viimeiseksi loraus etikkaa, reilusti sitruunamehua, ripaus öljyä, pinnalle mustapippuria, sormisuolaa ja tuoreita korinanterinlehtiä.

Erityisesti salaatti oli iloinen yllätys, söin vielä iltapalalaksi viimeiset muruset!


lauantai 18. helmikuuta 2012

Me&i-kutsut

Olimme pikku-ukon kanssa tässä jonkin aikaa sitten ekaa kertaa Me&i lastenvaatekutsuilla ihanan työkaverini luona. Olen tykästynyt merkkiin aika tavalla ihan vain siitä syystä että vaatteet loistavat laadullaan, ja joukossa on paljon kivoja kuoseja. En ole kertaakaan pettynyt merkin vaatteiden kuntoon ostaessani niitä käytettyinä, ja jälleenmyyntiarvo on huippuhyvä.

Kutsuilla selvisi syykin hyvään laatuun (ja melko korkeaan hintaan): vaatteet tehdään kampapuuvillasta, joka on loistomateriaali jos ei kaipaa pesunukkaa. Kuidun päät eivät nouse pystyyn pesussa. Me&i:n käyttämät värit ovat ympäristöystävällisiä, Ökotex-sertifioituja ja mikä parasta, vaatteet suunnitellaan ja ommellaan Euroopassa. Pienimpien vaatteet ovat luomupuuvillaa, harmi että kaikki isompien eivät. Laadun takia kierrätettävyys on kuitenkin niin hyvä että en pode kovin huonoa omaatuntoa materiaalista.

Me&i:n pesemisestä sen verran, että vaatteet kannattaa pestä sen mukaan minkä väristä kangasta on käytetty – sehän selviää kääntämällä vaate nurin. Eli vaikka vaate on painettu tummalla mutta kangas on valkoinen, se kuuluu vaaleaan koneelliseen. Valmistaja lupaa että värjäytymiä ei tapahdu, ja vaaleat kuviot pysyvät näin kirkkaina. Otanpa opikseni...

Tällaisia vaatteita odottaa postissa noutoaan... Vaikka lapsi on kesällä alle 2 vuotias, otin kaikki vaatteet koossa 98 cm. Sovitettaessa totesin näiden olevan melko kapeaa mallia. Shortsit ovat vielä ensi kesänä pikemminkin caprit, mutta pienempi koko olisi kinnannut helposti vyötäröstä. Pitkiä housuja en voinut ajatellakaan, puntit olivat sen verran pitkät.





Päätin että tuo valloittava nappitakki on unisex-malli.

Ps. Kiitoksia emännälle ja koko porukalle seurasta ja herkuista!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Hiihtämään!

Isi löysi roskalavalta pienet vanhat puusukset. Alunperin niistä piti tulla vain koristeet, mutta vanhukset pääsivätkin ihan oikeaan käyttöön vielä. "Hiitää!" sanoo poika 1 vee 5 kk aina kun näkee sivakat. No, hiihdetään vaan!







Talvivarusteista sen verran, että meillä oli kamala show kypärämyssyn, pipon ja hanskojen kanssa alkutalvesta. Pojan pää on tyypillinen sektiovauvan leveä tasapää, kaikki hatut tuppaavat valumaan silmille, ja hermohan meidän liekinheittimeltä meni. Ainoa toimiva kypärämyssy löytyi Ruskovillalta. Ostin sitten sekä silkkisen että merinovillaisen. Kalliitahan ne ovat, mutta käytettynä saa edes vähän halvemmalla. Säilyttävät myös arvonsa todella hyvin, ja kuosinsakin.

Pitkän taistelun jälkeen sain huudettua käyttämättömän PoPin tupsulakin Facebookin kirpparilta. Jouduin pulittamaan paljon enemmän kuin kaupassa, hattu on niin suosittu ja jo viime keväänä isot koot mustasta väristä loppu. Mutta en ole katunut hetkeäkään, pipo pysyy pois silmiltä, materiaalissa puolet villaa ja vuori on wind fleeceä. Hikikallen pää ei ole montaa kertaa ollut liian kuuma.

Ticketin haalariin en ole ollut 100 % tyytyväinen, sillä vaikka siinä on kivat yksityiskohdat ja ihana kangas, leikkaus on mielestäni kamalan leveä ja säkkimäinen. Miksi vyötärökiristys ei tule eteen saakka? Tämähän on se vanhempi irrotettavalla vuorilla varustettu malli, mikä sinänsä on kätevää, mutta näin talviversiona haalari on turhankin muhkea etenkin hihansuista hanskojen pukemista ajatellen, ja kun hihakumpparit ovat tiukat, hanskoja on allekin vaikea saada. Kävelemään opetteleva lapsi kompuroi syksyllä leveään pukuun ja taas linnut tippuivat puista kun hermo meni. Nyt kun puku on viittä vaille pieni (eli ei puhettakaan että menisi vielä koko kevään ilman vuorta) se vihdoin istuu jotenkuten. Poika on lyhytraajainen ja pitkäselkäinen eikä mikään erityisen kapea. Nyt noin 84 senttiselle lapselle Ticketin 80 cm haalari menee vielä ja lahkeet ovat jopa reilut, haaroista kinnaa vähän. Mitään käytönjälkiä en kankaassa ole vieläkään huomannut, siitä täysi kymppi.

Hanskat ovat vieläkin ongelma. Nyt on käytössä ReimaTecin hopealangalla varustetut rukkaset jotka saa jotenkuten käteen kun lapsi osaa jo vähän itsekin auttaa, ja ne pysyvätkin ihan hyvin, mitä nyt peukkukolo on vähän liian pitkä. Mutta alustumppuja emme ole alle saaneet taiteiltua, ja lapsen näpit ovat usein kylmät. Syksyllä armastin PoPin vetoketjullisia ohuita toppahanskoja koska ne olivat ainoat joissa pieni peukalo pysyi paikoillaan ja pikku-ukko sai tartuttua tavaroihin. Talvihanskojen kanssa ei lapio tahdo pysyä kädessä.


Jos voit suositella ensi talveksi täydellisiä toppahanskoja, otan kiitollisuudella vinkit vastaan. Peukku on meillä se ongelman ydin. Äitiinsä tullut töppöjälka ja -peukalo... <3

Ps. Tänä viikonloppuna pääsin vihdoin itsekin ladulle, ja olipahan ihanaa!

torstai 2. helmikuuta 2012

Pieni Leijonamieleni

Meille kuuluu hyvää. Olen viime päivinä useasti miettinyt miten onnellinen saan olla. Iloitsen tästä elämästäni ihanien poikien kanssa, ison ja pienen, kodista, ystävistä ja – niin – mukavasta työstä. Alun shokin jälkeen olen alkanut taas viihtyä työelämässä, on ollut mukavaa keskittyä yhteen ja samaan asiaan useamman tovin kerralla, olla työmatkat omissa ajatuksissaan ja hämmentyneenä kuunnella hauskojen työkavereiden juttuja kaikenmaailman asioista jotka eivät ole kuuluneet elämänpiiriini pitkään aikaan.

Pääni on kylläkin edelleen säädetty vahvasti kotiasemalle, tunnen itseni vierailevaksi tähdeksi aikuisten maailmassa, ikäänkuin kuunteluoppilaaksi. Mutta se on ihan mukavaa, ja toisaalta otan asiat nykyään aika paljon rauhallisemmin kuin ennen. Ja kaikkein huojentavinta on ollut se että mies on silminnähden viihtynyt kotona ja töistä palaava äiti otetaan joka päivä vastaan riemunkiljahduksella "Äiti, JEEEEE!" Tuntuu että se aika jonka olen lapsen kanssa iltaisin on intensiivisempää ja keskittyneempää kuin ennen. Siippa on ansioitunut kodin järjestyksen ylläpitäjänä. Pojat ovat käyneet muskarissa, nukketeatterissa, pulkkailemassa ja kaupungin ihanalla Perhetalolla jonne saa mennä leikkimään ja viihtymään koska tahansa – ainakin toistaiseksi. Osaa äitiystävistäkin olen ehtinyt nähdä töiden jälkeen, onneksi. Toivottavasti pian kaikkia.

Tänään naapurit olivat meillä syömässä soppaa ja vaihtamassa kuulumisia. Naapurin plikka on ruvennut tapailemaan sanoja. Villit leikit täällä oli taasen, ja kolme pienintä ahmivat joululta jääneitä piparkakkuja, me aikuiset saimme Runebergin torttuja.

Illalla inspiroiduin leikkaamaan Harakanpojan tukkaa kun se tuppaa huopumaan aikamoiseksi hampuksi pipon alla. Ensin pelästyin että meni liian lyhyeksi parturiasiakkaan pyöriessä hyrränä, mutta kylvyn jälkeen taikoutuivat taas esiin ihanat kiharat...! Tämä on mallia pata, eli oikeastaan se mihin pyrittiinkin – Astrid Lindgredin ja Ilon Wiklandin tunnelmissa.








Uskaltauduin sipaisemaan lapsen tukkaan Bio Silkin rakennetta paikkaavaa hiushoidetta jossa on aitoa silkkiä. Tuntui tekevän hyvää, kiilto palasi.

Lopuksi:

Etten antaisi liian seesteistä kuvaa siitä mitä täällä kotona hommataan, tässä vielä koostetta viime perjantain tapahtumista kello 8–10:

1. Poika möykkää ruokapöydässä ja viskaa posliinilautasen lattialle säpäleiksi. Äidille haava siivotessa.
2. Isin tiukan puhuttelun ja haavan ihmettelyn jälkeen poika palaa ruokapöytään. Seuraava lautanen lentää samantien, tällä kertaa onneksi muovinen.
3. Äiti saa työmatkalla tekstariraporttia: Poika on lähtenyt potalta ja samalla kun isi huuhtelee pissoja, poika tekee megakakat olkkarin lattialle.
4. Kun isi siivoaa kakkoja, poika hiipii vessaan ja sukii pissanpesuvedet potasta tukkaansa.
5. "Tuutu" eli rakas leikkiveturi hyppää vessanpönttöön uimaan.
6. Roskis käydään purkamassa.
7. Vaatekaappi käydään purkamassa.
8. Lopuksi tulee tekstari: "No nyt se on löysi jostain tussin ja on piirtänyt naamaansa."

Joku ilmeisesti oli huomannut että äidin poissaolo on pysyvä tila, sillä jo edellisenä sunnuntaina oli vauhdin lisääntymistä ja äidissä roikkumista ilmassa, ja viikko kului niissä merkeissä.