Pieni Leijonamieleni

Meille kuuluu hyvää. Olen viime päivinä useasti miettinyt miten onnellinen saan olla. Iloitsen tästä elämästäni ihanien poikien kanssa, ison ja pienen, kodista, ystävistä ja – niin – mukavasta työstä. Alun shokin jälkeen olen alkanut taas viihtyä työelämässä, on ollut mukavaa keskittyä yhteen ja samaan asiaan useamman tovin kerralla, olla työmatkat omissa ajatuksissaan ja hämmentyneenä kuunnella hauskojen työkavereiden juttuja kaikenmaailman asioista jotka eivät ole kuuluneet elämänpiiriini pitkään aikaan.

Pääni on kylläkin edelleen säädetty vahvasti kotiasemalle, tunnen itseni vierailevaksi tähdeksi aikuisten maailmassa, ikäänkuin kuunteluoppilaaksi. Mutta se on ihan mukavaa, ja toisaalta otan asiat nykyään aika paljon rauhallisemmin kuin ennen. Ja kaikkein huojentavinta on ollut se että mies on silminnähden viihtynyt kotona ja töistä palaava äiti otetaan joka päivä vastaan riemunkiljahduksella "Äiti, JEEEEE!" Tuntuu että se aika jonka olen lapsen kanssa iltaisin on intensiivisempää ja keskittyneempää kuin ennen. Siippa on ansioitunut kodin järjestyksen ylläpitäjänä. Pojat ovat käyneet muskarissa, nukketeatterissa, pulkkailemassa ja kaupungin ihanalla Perhetalolla jonne saa mennä leikkimään ja viihtymään koska tahansa – ainakin toistaiseksi. Osaa äitiystävistäkin olen ehtinyt nähdä töiden jälkeen, onneksi. Toivottavasti pian kaikkia.

Tänään naapurit olivat meillä syömässä soppaa ja vaihtamassa kuulumisia. Naapurin plikka on ruvennut tapailemaan sanoja. Villit leikit täällä oli taasen, ja kolme pienintä ahmivat joululta jääneitä piparkakkuja, me aikuiset saimme Runebergin torttuja.

Illalla inspiroiduin leikkaamaan Harakanpojan tukkaa kun se tuppaa huopumaan aikamoiseksi hampuksi pipon alla. Ensin pelästyin että meni liian lyhyeksi parturiasiakkaan pyöriessä hyrränä, mutta kylvyn jälkeen taikoutuivat taas esiin ihanat kiharat...! Tämä on mallia pata, eli oikeastaan se mihin pyrittiinkin – Astrid Lindgredin ja Ilon Wiklandin tunnelmissa.

 

Uskaltauduin sipaisemaan lapsen tukkaan Bio Silkin rakennetta paikkaavaa hiushoidetta jossa on aitoa silkkiä. Tuntui tekevän hyvää, kiilto palasi.

Lopuksi:

Etten antaisi liian seesteistä kuvaa siitä mitä täällä kotona hommataan, tässä vielä koostetta viime perjantain tapahtumista kello 8–10:

1. Poika möykkää ruokapöydässä ja viskaa posliinilautasen lattialle säpäleiksi. Äidille haava siivotessa.
2. Isin tiukan puhuttelun ja haavan ihmettelyn jälkeen poika palaa ruokapöytään. Seuraava lautanen lentää samantien, tällä kertaa onneksi muovinen.
3. Äiti saa työmatkalla tekstariraporttia: Poika on lähtenyt potalta ja samalla kun isi huuhtelee pissoja, poika tekee megakakat olkkarin lattialle.
4. Kun isi siivoaa kakkoja, poika hiipii vessaan ja sukii pissanpesuvedet potasta tukkaansa.
5. "Tuutu" eli rakas leikkiveturi hyppää vessanpönttöön uimaan.
6. Roskis käydään purkamassa.
7. Vaatekaappi käydään purkamassa.
8. Lopuksi tulee tekstari: "No nyt se on löysi jostain tussin ja on piirtänyt naamaansa."

Joku ilmeisesti oli huomannut että äidin poissaolo on pysyvä tila, sillä jo edellisenä sunnuntaina oli vauhdin lisääntymistä ja äidissä roikkumista ilmassa, ja viikko kului niissä merkeissä.