tiistai 27. joulukuuta 2011

Second hand -joulu

Joulu on vietetty vauhdikkaissa merkeissä. Paketit, lapsen kengät, jälkiruoka ja muutama muu asia unohtui kotiin kun vihdoin saavuimme uuvuksissa ja pari tuntia myöhässä mummulaan. Piti vetää hetkinen henkeä anopin parkkipaikalla, ja eikun hakemaan. Illan jännityksestä vastasi pikku-tonttumme joka vetäisi kynttilästä vihreät steariinit naamalleen. Onneksi selvittiin säikähdyksellä ja palovammoitta.

Yhtä kaikki, saimme levättyä, ja kommelluksista huolimatta oli lopulta mukavaa ja leppoista. Kolme herkkupöytää tuli testattua pyhien aikana.

Saimme myös paljon kivoja lahjoja. Tänä vuonna pikku-ukon paketeista paljastui useampikin itse tehty tai kierrätetty yllätys.













Mummi teki Harakanpojalle ihanan huuhkajapehmon mahdottomaan pöllövillitykseemme, sekä nuken joka ristittiin Akseliksi.




KIERRÄTYSJOULUN LÖYDÖT
Pöllöpaita, Lindex / second hand ystäviltä
Autopaita, Polarn O. Pyret / second hand, Huuto.net
Puinen parkkitalo, Kids Wood / second hand, Huuto.net
Pikkuautot / second hand, Huuto.net (+ isin vanhoja)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Puolukkajäädyke

Ihan mahtava raikastus jouluherkuttelun päätteeksi:

Kuva: arktisetaromit.fi
















PUOLUKKAJÄÄDYKE
(Valmistetaan vähintään 5 h ennen tarjoilua)

2 munaa 
1,5 dl sokeria 
2 dl kuohukermaa 
3 tl vaniljasokeria 
4 dl pakastepuolukoita 
2 dl maitorahkaa 

1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää kerma ja jatka vatkaamista.
2. Soseuta puolukat ja sekoita ne joukkoon.
3. Kastele jäädyke- tai kuivakakkuvuoka kylmällä vedellä ja kaada seos vuokaan.
4. Peitä vuoka ja laita pakkaseen vähintään 5 tunniksi.

Ihanaa joulua!

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Pieni taiteilija

Lapsi löysi väriliidut ja teki lattiaan teoksen. Hups! Sitten istuttiin kunnolla pöydän ääreen ja tehtiin pari lisää.

"Mikä se on?"
"Auto!"
No niinpä tietysti. Tyhmä kysymys.




keskiviikko 7. joulukuuta 2011

tiistai 6. joulukuuta 2011

Ruttunuttu

Voi elämä, nyt on pakko vinkata inspiroivasta blogista jonka löysin tänään. Olisinpa itse puoliksikaan niin taitava ja aikaansaava kuin Ruttunutun kirjoittaja Annika. Vaatteet ja kuvat näyttävät olevan todella ammattimaisesti tehtyjä, mutta blogisti esittelee vain omille ja tuttujen lapsille tehtyjä juttuja.

Pakko myöntää että Harakanpoika pukeutui ensimmäiset kuukautensa pääasiassa mustavalkeaan, ja minulle on iskenyt kamala värien ja kuosien himo nyt kun tajuan että niitä ei löydykään isommassa koossa niin kovin helposti tehdasvalmisteisina. Mitkään Cars-paidat ja jenkkiurheilu-tekstipaidat eivät todellakaan houkuta. Lisäksi monet äidit valittavat että isommat pojat eivät suostu pukeutumaan retroihin enää millään. Ihan retroilijaksi en ole itsekään heittäytynyt, mutta kyllä kaikenlaiset elukkakankaat ja ajoneuvot saavat sekä äidin että mitä ilmeisemmin pikku-ukon ilahtumaan. Nytkin hän peri naapurinpojan siilipaidan ja oli aika hangonkeksi kun peilistä kurkittiin. Ja siilin tuhinaa alkoi heti kuulua, hih!






maanantai 5. joulukuuta 2011

Siivousvinkkejä: lattia puhtaaksi myrkyittä

Nyt leikin kunnon marttaa ja jaan joulusiivoustohinoiden keskeltä pari oivallustani liittyen lattian putsaukseen ilman turhia kemikaaleja.

Ensinnäkin kerrottakoon että meillä on laminaattilattia, eli kova ja kestävä materiaali jonka pesuun ei kannata käyttää kovin voimakkaita pesuaineita eikä runsasta vettä. Sitten meillä on Harakanpoika 1 v. 3 kk jonka ruokailu on aika viskelypainotteista ja jonka ulkoilukamppeiden mukana kulkeutuu kilottain hiekkaa sisään. Kotona möyritään kaiket päivät pöllyttämässä tekstiilejä, eli huonepölyä tulee myös rutkasti.

Paras täsmäaseeni sekä irtohiekkaa, -hiuksia että märkiä ruokakökkäreitä ajatellen on Sinituotteen lakaisin/kuivain. Käytän lastaa monta kertaa päivässä. Vehje toimii yhtä näppärästi kuin tavallinen rikkaharja mutta on tuhat kertaa tehokkaampi, pöly ei jää pyörimään eikä nouse huoneilmaan, ja joukkoon eksyneet mandariininpalat menevät samalla vetäisyllä. Lastan voi helposti huuhtaista puhtaaksi. Useimmiten lanaan hiekat kasaksi jonka saan nopsasti imaistua pois rikkaimurilla. Jopa lapsi on ihastunut lastaan ja matkii äidin muuveja kun silmä välttää.

Valmistajan infoa:
Lakaisuharjan tavoin käytettävällä lakaisin/kuivaimella saa puhdistettua lattioilta kätevästi niin kuivat roskat kuin nesteetkin. Lumi- ja kurajälkien, lasinsirpaleiden sekä hiekan ja villakoirien siivoaminen onnistuu välinettä vaihtamatta. Lisäksi sitä voidaan käyttää pintojen kuivaamiseen kosteissa tiloissa.

Nivelen ansiosta siivous sujuu lakaisin/kuivaimella kevyesti matalien huonekalujen alta, ja nurkkienkin siivous on vaivatonta. Kostutetulla kuivainosalla saa pölyt ja eläinten karvat siististi irti matoista.

Lastan hoito:
  • huuhdellaan juoksevan veden alla
  • säilytetään kuivumassa ripustimessa, irti lattiasta
  • Lakaisin/kuivaimeen on saatavana vaihtoterä.


No entäs sitten kuivuneet pöperöt lattioilla ja vähän muuallakin? Suihkutan vettä tai mietoa käsitiskiaineliuosta, annan liota hetkisen ja kaivan takataskusta täsmäaseen numero 2: vanhan muovikortin.


Kortti on hellä, sillä saa rapsutettua niin keittiön likaantuneet kaakelit, keraamisen lieden, kattilanpohjan kuin sen laminaattilattian aiheuttamatta naarmuja. Muovikortin pitäisi kuulua jokaisen siivouskomeron vakiovarusteisiin.

Tällaista tällä kertaa. Kunhan kerkiän voisin esitellä muutamia ekologisia siivousaineita.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Piparkakkuja

Lauantaina oli perinteiset piparkakunleipojaiset anopin luona. Harakanpoika harjoitteli leipomista ehkä viisi minuuttia, jonka aikana kaulin lensi lattialle kymmenisen kertaa, ja ipana ehti mutustaa puoli kiloa taikinaa. Onneksi sitä tehdään aina niin että riittää.






perjantai 2. joulukuuta 2011

Laukku

Valoisaa joulukuuta, vaikka ulkona onkin sysimustaa!

Kauneus tulee yksityiskohdista, ja rakkaat esineet ilahduttavat ja inspiroivat yllättävän paljon. Toiset ovat kenkähulluja, ja itsellenikin pukeutumisessa ovat tärkeintä asusteet. Koska raskaus pilasi jalkani lopullisesti, kengännumero kasvoi puolellatoista numerolla enkä kärsi kävellä koroilla ollenkaan, iloitsen edes siitä että voin toteuttaa intohimoani vintage-laukkuihin.


Tämän nykyisen kumppanini kanssa kävi hassusti. Löysin sen ihan oikeasti kaapistani niin etten muistanut sellaista olevankaan. Sain sen joskus vaariltani ja sisältönä oli vanha filmijärjestelmäkamera rensseleineen. Nyt kamera on laitettu kiertoon, ja muutamat varusteet makasivat komeron pohjalla tässä ihanassa kameralaukussa, jota en ennen ollut osannut katsoa oikein silmin ollenkaan. Yhtäkkiä tajusin että tämähän on hieno käsilaukku, ja samalla kamerakin kulkee mukavasti mukana! Mikä parasta, laukun hihna on niin pitkä että sen saa ripustettua rattaiden aisaan hoitolaukun päälle. Täydellistä!

Tykkään että laukkuni "seisoo omin jaloin", löperöt pussukat eivät ole minua varten koska niistä en löydä mitään. Rompetta kertyy aina liiaksi, ja kutsuinkin edellistä jättisuurta veskaani kaatissäkiksi.

Laukkulöydön kunniaksi tein siivouksen ja invetaarion. Mitäs täältä löytyy nyt...



Älypuhelin joka on samalla kalenterini, muistikirjani sekä tietysti yhteys internetiin, maailman parasta Compeed-rakkolaastaria, Laveran ahkerassa käytössä oleva käsirasva, Dr. Hauschan kivipuuteri, muistitikku, Berliinin kirpputorilta löytynyt yksinkertaisen kaunis (ja liian pieni) lompakko, toinen kirppiskukkaro kolikoille, kynä, rusettipinni, näppärässä pussukassa vihreä kangaskassi, avaimet (yleensä kyllä mukana kulkee isompi nippu avaimia), YSL:n värillinen huulikiilto, siipan vanha pikkuauto kiperiä tilanteita varten sekä vintage-pillerirasia.


Tässä pillerirasia vielä. Se oli kerran ilmaantunut töissä pöydälleni lahjana roskiksista aarteita bongailevalta ystävältä. Pelkkä rasian hypistely parantaa puolet päänsäryistä.




torstai 24. marraskuuta 2011

Suklaakakku

Isänpäivänä elämä maistui suklaalta. Ensimmäinen itse tehty suklaakakkuni ikinä. Voisin harkita tätä myös joulun herkuksi, vaikka mustaherukkaliköörillä säväytettynä.

Harmi että kamera unohtui kotiin yllätysyhteisisänpäiväkekkereillä. Onneksi sentään kännykkäkamera tallensi luomukseni. Sanottakoon, että vähempikin suklaa olisi riittänyt (paitsi että meidän päivänsankari oli toista mieltä).



SUKLAA-MUSTAHERUKKAKAKKU

Pohja
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl kanelia


Kostutus
2 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria


Täyte
1 dl vispikermaa
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
200 g turkkilaista jugurttia
100 g (pakaste) mustaherukoita
100 g (pakaste)mustikoita
1,5 dl vadelma- tai omenahilloa.


Kuorrutus
150 g tummaa taloussuklaata
1 dl vispikermaa
50 g valkoista leivontasuklaata



1. Voitele ja jauhota tasapohjainen kakkuvuoka (2 l).
2. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri napakaksi vaahdoksi.
3. Yhdistä jauhot, kaakaojauhe, leivinjauho ja kaneli toisessa kulhossa. Siivilöi jauhoseos vaahtoon ja sekoita tasaiseksi kevyesti nostellen.
4. Kaada taikina vuokaan. Paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla n. 30–40 min. Tarkista kypsyys. Kumoa kakku ja jäähdytä.


5. Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon sokerit, sitruunamehu, jugurtti ja jäiset marjat.
6. Leikkaa kakku kolmeen kerrokseen. Nosta pohjalevy tarjoiluvadille.
7. Kostuta kakkulevyt maitoseoksella, kansilevy alapuolelta. Levitä puolet hillosta ja täytteestä pohjalevylle. Täytä samoin toinen väli. Nosta päälle kansilevy. Siirrä kakku viileään tekeytymään.

8. Paloittele tumma suklaa pieneen kattilaan, kaada joukkoon kerma ja sulata liedellä. Kuumenna sekoittaen ja keitä miedolla lämmöllä pari minuuttia.
9. Kaada suklaakuorrutus heti kakun päälle keskeltä alkaen ja levitä reunoille lastalla. Älä tee liian paksua kerrosta. Anna jäähtyä.

10. Paloittele valkosuklaa pieneen pakastepussiin. Sulata suklaa esim. vesihauteessa. Leikkaa pussin kulma pois ja valuta jäähtyneen kakun pinnalle kauniita valkosuklaaraitoja.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Älä tätä testaa kotona: Värjäytymien poistaja

Nyt tulee antimainontaa. Minulla on nimittäin ollut sarjapyykkikatastrofi. Kaikki alkoi siitä kun pesin koneellisen pojan ulkovaatteitta ja tummia sisävaatteita, ja pahaksi onneksi lisäsin mukaan mustat ratsastussäärisuojukset joita en edes käytä enää. Nuo kurjat värjäsivät koko pyykin tumman violetinharmaaksi vaikka niiden piti olla konepestävät. Suurin tappio oli Ticketin ulkohaalari jonka puhdas omenanvihreä muuttui likaiseksi armeijanvihreäksi. VOI ITKU! No, haalarin olen saanut siedettäväksi useassa pesussa ja liotuksessa.

Mutta mutta, tarina on vasta alussa. Tällä viikolla pesin sitten tuossa kovan onnen koneellisessa olleet pienet velourhousut ja läjän lapsen muita tummia ja kirjavia vaatteita. Mukana oli mm. meille juuri rantautuneet Lindexin kaksi ihanaa ruskeaa pöllöbodya ja yksi maisemabody jotka onnistuin metsästämään käytettynä mutta uudenveroisessa kunnossa, sekä muutama kiva mustavalkoraidallinen paita ja body. En voinut kuvitellakaan että kerran värjääntynyt vaate luovuttaisi kaiken värinsä eteenpäin. Näin kuitenkin kävi, ja koko koneellinen meni ihan harmaaksi. VOI ITKU jälleen!

Nyt tulee sitten se antimainontaosuus. Ostin nimittäin Dr. Beckmannin Värjäytymien poistajaa, jonka luvataan soveltuvan myös kirjopyykille. Jopa pakkauksen kuvassa on värillinen paita jossa omien vaatteitteni tapaan on valkoista ja voimakkaita värisävyjä. Sitä siis koneeseen ja toiveikkaana odottamaan...




No, mitä tapahtui? Ylimääräinen harmaa väri valkoisissa kohdissa ei hievahtanutkaan, mutta se sai jostain lisäsäväykseksi punertavaa. Mikä pahinta kaikki vaatteet menettivät radikaalisti värinsä. Mustasta tuli kulahtanutta suklaanruskeaa ja ruskeasta vauvankakakanväristä!!!! Mukana oli myös vaalea keittiöpyyhe jossa oli tavallisia ruokatahroja. Se tuli ihan yhtä likaisena ulos pyykistä. Ja oudoin tulos oli kahdessa T-paidassa jotka menettivät myös muotonsa ja joista toisen printti alkoi halkeilla – niidenkin tahrat kylläkin pysyivät. Siis miten voi pesuaine kutistaa ja vanuttaa vaatetta????

Myönnän että en tehnyt kaikille viidelle ihanalle bodylle erikseen pakkauksen ohjeen mukaista värinpitävyystestiä, mutta luulisi silti että edes jokin niistä olisi kestänyt käsittelyn. Lisäksi olisin kuvitellut noin voimakkaan aineen tehoavan edes alkuperäiseen ongelmaan eli pesuvärjäytymiin. Mutta ei. Olipahan hyödyllinen tuote...

Nyt olen heittänyt tuhoutuneet vaatteet (paitsi ne jotka myös venähtivät) vielä kerran koneeseen mustan värinpalauttajan kanssa. Ainakin märkänä lopputulos näytti yllättävän hauskalta. Raportoin asiasta tähän tuonnempana kunhan vaatteet kuivuvat kunnolla :)

Mutta siis: Unohda Värjäytymien poistaja mikäli sinulla on kirjopyykkiä. Ja ehkä kannattaa unohtaa joka tapauksessa kun ei se poista värjäytymiä, ja on aikamoista myrkkyä, kaiken lisäksi.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Vaatehuoltoa, osa 1: Nypyt pois

Kannatan vaatteiden huoltamista ja korjaamista kun se suinkin vain on mahdollista, ja olenkin satsannut viime aikoina kaikenmoisiin välineisiin joilla nuutuneet vaatekappaleet saa elvytettyä.

Yksi investoinneistani on vanha kunnon nyppyleikkuri. Tämä on taloutemme kolmas tällainen, kaksi edellistä kun hyytyivät aikanaan. Pidetään peukkuja että tämä olisi pitkäikäinen. Näiden paras puoli ei ole toistaiseksi ollut kestävyys, ja patterisyöppöjäkin ne ovat, mutta puolustavat paikkaansa kuitenkin.

Vai mitä sanotte tästä: katsokaa hihaa, viimeistä saareketta johon leikkurin terä ei tässä puserossa ole kajonnut. Muu osa paidasta on jo näpsäkästi siistitty. Minulla oli odottamassa tämä sympaattinen neulepaita Harakanpojalle, jostain ostamastani vaatepaketista meille rantautunut, taisi olla jokin ylimääräinen "ylläri" jonka myyjä oli livauttanut kyytiin ennen postitusta. Ensin ajattelin että eihän tällaista nukkapallopläjäystä halua lapsen päälle pukea, mutta nyt tästä tulikin kuin uusi! Kannatti säästää pusero, vaate on kumminkin puuvillaa ja vähän villaakin, ja tyyliltään sopivasti lintubongaajahenkinen.


Ps. Ostin leikkurini Stockmannilta, ja se on OBH-Nordican. Maksoi kympin.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Jane-lastenkirpputori

Vierailimme tänään koko perheen voimin melko hiljattain Vantaan Kaivokselaan avatulla Jane-lastentarvikekirpputorilla. Oli huippupositiivinen kokemus! Lauantai-iltapäivänä ei yhtään ruuhkaa, siistit ja ihan kivan näköiset tilat vessoineen, leikkipisteineen ja kahvimyynteineen, pöydät hyvässä ruodussa, tosi hyväkuntoista tavaraa myynnissä verrattuna vaikkapa Helsingin Vekarakirppikseen ja myös edullisemmat hinnat. Janeen tulee takuulla mentyä pian uudestaan!

Kuva: Jane-kipputori

Sain aika mainion saaliin. Harakanpojalle ei tällä kertaa löytynyt vaatetta kun en uskaltanut ostaa ensi talveksi kenkiä, mutta naapurin pikkulikoille nappasin tuliaisia, ja omalle ipanalle leluja ja kirjoja.

Tässä koko paketti.




Yhdessä pöydässä oli ihmeen paljon hyvää muumitavaraa, ihan virallisilta valmistajilta. Erilaisia tyttöjen muumilaakson T-paitoja jäi sinne vielä monta, valitsin nyt nämä söpöläiset. Toisestä pöydästä mukaan lähti ihanat sydänpolvisammarit.


Kassan vierestä yhdestä laatikosta bongasin viime hetkellä tosi edullisia klassikkokirjoja: aivan lukemattoman näköisen Ronja Ryövärintyttären, vintage-painoksen Lotta, Manne ja Minnamanna sekä Maija Poppanen -kirjoista. Lisäksi kivassa peltirasiassa Muumien versio Uuno-pelistä. Ja hellyyttävin kaikista oli virkattu Muumimamma käsilaukkuineen, voi apua! Poika osasi sanoa "Mamma", ja aloitti hirmuiset halisessiot kun sai tämän syliinsä.


Edellisessä kuvassa vilahtikin jo uusi Ainun tuttipullo Marimekon kuosilla. Pitihän se ostaa autopojalle vesipulloksi. Olin juuri aamulla kaipaillut lisää lastenastioita, kun löysin nämä ilmeisen käyttämättömät 4 syvää ja yhden matalan lautasen.



Ihanassa vadelmanvärisessä neuletunikassa on angoraa. Itselleni sain mustavalkoiset muumikynsikkäät ja harmaat sormikkaat.


Näin kirpparilla muunmuassa tosi nätin ja erikoisen tyttöjen sadetakin, kuviolliset kumpparit ja upeita vähän kalliimpia talvikenkiä, mm. loistokuntoiset Tepsut-kengät kahdellakympillä! Sinne jäivät kun meidän kotona asustaa vain yksi pojanviikari. Ehkä poikien vaatteita sitten ensi kerralla :)



perjantai 18. marraskuuta 2011

Kettu







Tämä Huutiksesta löytynyt loistokuntoinen paita taisi olla pikku-ukonkin mieleen. Tosin hän oli sitä mieltä että siinä on Orava. Huomasin että kesäinen shortsiasu on syyskylmälläkin ihana paksujen sukkisten kanssa.

Ikävä kyllä hetkeä myöhemmin pieni Richard Scharryn ystävä käänsi liian innokkaasti sivua ja muksahti sohvalta. Ja niinkuin naamasta näkyy, tällaisia haavereita sattuu joka päivä...

LÖYDÖT
Lindex kettupaita / second hand