keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ekologista ja ekonomista matematiikkaa

Hallitusneuvottelut on käyty, ja säästöt ja leikkaukset tulevat tuntumaan useimpien suomalaisten arjessa. Maailmantalouden näkymät ovat sanalla sanoen synkät. Mutta kuinka olisi mahdollista pitää Suomen rattaat pyörimässä, kun kuluttajien ostovoima tuntuu heikenneen? Millaisia valintoja kannattaisi itse kunkin tehdä? Olen pohdiskellut omia kulutusvalintojani henkilökohtaisessa talousahdingossani.

Lähtökohtahan on se, että paitsi että minua kiinnostaa ostamieni tavaroiden laatu ja kierrätettävyys, myös se, miten ja millä ehdoilla tavarat, esimerkiksi vaatteet, on tuotettu. Moni muukin varmasti miettii mistä euroja kannattaa nipistää, ja päätyy esimerkiksi lastenvaatteiden kohdalla säästämään. Mutta mikä on loppujen lopuksi järkevää? Minkälaisesta valinnasta koituu todellisia säästöjä? Lasketaanpa: Ajatellaan, että marssin edulliseen ketjuliikkeeseen ja ostan nelivuotiaalleni collegehousut. Ne maksavat vajaa 13 euroa. Hyvä. Lapsi käyttää niitä, kiipeilee, rymyää, kaatuu pyörällä. Pesen pesuohjeen mukaan kerran, kaksi kolme. Mitä tapahtuu housuille? Nukkaa, haalistumaa, pikkuisen polvipussia, mutta periaatteessa vielä ihan käyttökelpoiset housut. Menee reilu puoli vuotta, ja lapsi kasvaa housuistaan yli, nilkat vilkkuvat. Mitähän tekisin housuille? Myyn ne kirpputorilla, hintaan kaksi euroa. Se on ihan hyvin tämän valmistajan käytetyistä housuista. Ketjuliikkeen vaatteita ovat kirpputorin väärällään. Olen siis maksanut 11 euroa vaatekappaleesta jota käytettiin 6 kk meillä ja ehkä vielä muutaman kuukauden hiekkalaatikkohousuina toisessa perheessä, sitten pöksyt tulevat tiensä päähän. Tämän jälkeen olen jo ostanut uudet housut tilalle ja maksanut jälleen vajaa 15 euroa uusista housuista. Mitä sai ompelija? 16 senttiä tunnilta, jossain kaukana, Bangladeshissa. Montakohan ateriaa hän osti päivän työstään saamallaan palkalla? Loppu raha menee logistiikkaan, massiiviseen markkinointiin ja suuren ketjuyrityksen muihin kuluihin ja voittoihin.

Ajatellaanpa toisin. Ostan vaikkapa Papun housut. Kassalla kirpaisee, collegehousut maksavat 45 euroa. Tästä hinnasta noin 40 % jää jälleenmyyjälle joka maksaa osuudestaan omat veronsa ja ALV:n 24 %, liikkeen vuokran ja muut kulut, oman palkkansa. Loput menevät vaatteen valmistuttajalle, suunnittelutyöhön, portugalilaiseen luomupuuvillatrikooseen, suomalaisomisteisen Portugalissa sijaitsevan tehtaan ammattiompelijan palkkaan, logistiikkaan, jne, myös veroja maksetaan.

Entäs ne housut? Malli on fiksu, niissä on muunneltavuutta, käännettävät puntit, hyvä leikkaus, ja kangas tuntuu kestävän ja kestävän. Housut ovat lapsellani käytössä vuoden fiksun designinsa ansiosta. Tuplavahvisteiset polvipaikat kestävät kaatuilun, ei tule reikää. Pintaan ei tule nukkaa, musta pysyy mustana. Vuoden päästä tämä housumalli on loppunut joka paikasta. Myyn housut Facebookissa hintaan 25 euroa, sisältäen postimaksun 2 euroa. Housujen hinnaksi jää siis 22 euroa. Housut jatkavat matkaansa seuraavassa perheessä, ovat edelleen hyvät, pehmeät ja siistit. Isoveli käyttää niitä vuoden, pikkuveli leikkii niissä vielä melkein toisen vuoden. Portugalilaisen tehtaan työntekijä on saanut kohtuullisen palkan työstään, helsinkiläinen jälleenmyyjä elättänyt perheensä, samoin nokialainen perheyritys joka vaatteen on suunnitellut ja valmistuttanut. Laadukaskuituinen luomupuuvilla on pitänyt pintansa ja vaatteen elinkaari on kolme vuotta.

Niin, housut. Sanon aina, että itselleni kulutusvalinnat ovat mitä tärkeintä politiikkaa, niin ympäristön kuin kansantaloudenkin kannalta.


Papu Sumu baggyt, Harakanpojan lempihousut, otettu käyttöön keväällä 2015 ja kolmen kuukauden ja ainakin kymmenen pesun jälkeen edelleen loistavassa kunnossa rymyämisestä huolimatta.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Hellää pyykinpesua

Vaikka meitä on taloudessa vain kaksi, lapsiperheessä pestään pyykkiä melkoisia määriä - etenkin kun äidillä on second hand lastenvaatteita myynnissä puodissaan. Harakanpoika touhuaa paljon ja sotkee paljon, nelivuotiaan innolla. 

Saimme testiin ekoverkkokauppa Greenlilystä pyykinpesuainetta, joka ei ollut minulle entuudestaan tuttu muuten kuin graafikon silmää miellyttävän pakkauksensa vuoksi. Kerrankin (eko)pesuaine, jonka pakkaus ei näytä ankealta! Pidän pakkauksista, jonka ulkoasu pelaa pelkällä typografialla, kuvaa ei tarvita kun muotoilu on kohdillaan. Pakkausmateriaalit ovat ainakin 50 % kierrätysmuovista valmistettuja.




Lilly´s eco clean -merkin takaa löytyy mielenkiintoinen tarina:
Suomalainen Lilli työskenteli irlantilaisissa kodeissa siivoojana. Valitettavasti hän tuli allergiseksi tavallisten puhdistusaineiden kemikaaleille, ja hänen täytyi keksiä vaihtoehtoja. Hän alkoi tehdä kokeita omassa keittössään, sekoitti soodaa, etikkaa, suolaa, sitruunahappoa ynnä muita "vanhanajan" puhdistuaineita ja valmisti niistä iho- ja ympäristöystävällisiä pesuaineita. Myös hänen asiakkaansa olivat lopulta tyytyväisiä puhtaaseen ja raikkaalle tuoksuvaan myrkyttömään lopputulokseen. Niin syntyi tuotesarja Lilly´s eco clean, johon kuuluu kodinpuhdistusaineita ja pyykinpesuaineita. Kaikki tuotteiden raaka-aineet ovat kasvipohjaisia ja biohajoavia, hajusteina on käytetty luomulaatuisia eteerisiä öljyjä.

Kokeilin pyykinpesuainetta, joka on hajustettu eteerisillä aloe vera-, appelsiininkukka- ja kamomillaöljyillä, joista jää pyykkiin hyvin mieto ja miellyttävä tuoksu. Tuotteesta löytyy myös täysin hajusteeton versio.

Meillä on paljon mustia ja jonkinverran myös kirkasvärisiä vaatteita. Vaikkapa Aarrekidin musta pöllöpaita, ja molemmille ihanat keltaiset Papun leggarit, superlaatua, voin kertoa! Eivät mene pesussa miksikään, kun valitsee pesuaineet oikein, pesee nurinpäin ja pesuohjeen mukaan 40 asteessa.


Olen pessyt nyt useamman koneellisen Lillyllä, ja täytyy sanoa, että vaatteiden värit ovat ainakin pysyneet hyvin, eikä tahranpoisto-ominaisuuksissakaan ole vikaa. Tämä pesuaine pääsee kyllä jatkossakin käyttöön parin muun luottopesuaineen rinnalle. Huuhteluaineena käytän etenkin kuviollisissa, sekä tummia että vaaleita sävyjä sisältävissä tekstiileissä 1/2 dl etikkaa huuhteluainelokerossa kirkastamaan ja kiinnittämään värejä, ja mukana pyörii myös Dr. Beckmannin tekstiilinen värinkerääjäliina.





Kokeilemassani pesuaineessa ei ole optisia kirkasteita, pesuainetta suositellaan niin värillisille kuin valkoisillekin vaatteille kone- ja käsinpesuun, myös villalle. Sopii allergikoille, kovasti herkille valitsisin kokonaan hajusteettoman. Tahroille suositellaan loraus ja paikallinen pesaisu ennen koneeseen laittoa. 

Tällaista tietoa löytyi valmistajan omilta sivuilta:
    • Tensidit: pintajännitystä hajottavat aineet. Tarvitaan poistamaan rasvoja, proteiineja ja muuta erityyppistä arjen likaa. Käyttämämme tensidit ovat kasvipohjaisia, kasviöljyistä ja sokereista valmistettuja.
    • pH: happoisuus ja emäksisyys ovat osa siivoustehokkuutta. Hellävaraisia happoja ovat esimerkiksi etikka ja sitruunamehu, hellävaraisia emäksisiä aineita on muun muassa ruokasooda.
    • Biohajoavuus – käytämme ainoastaan biohajoavia aineosia.
    • Tuotteiden säilyvyys ja teho on testattu.
    • Valmistusprosessi on yksinkertainen.
    • Ei turhia kemikaaleja: väriaineita, keinotekoisia hajusteita, helmiäisiä tai muita vain ulkonäköön vaikuttavia aineita ei ole käytetty.
Testaamani pesuaineen Inci-lista löytyy täältä.

Pesuaine on saatu testattavaksi bloginäkyvyyteen.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Hello, yellow!

Papu ja telttaretki -malliston Retki-shortsit ovat aivan ihanat ja superpehmoiset, ja shortsithan voi reippaasti yhdistää kevätviileillä vaikka saman malliston hurmaaviin Teltta-leggareihin. Kaveriksi nappasin kirpputorilta ostamani Mini Rodinin viime kesän topin. Hitusen eri keltainen, mutta ei haittaa kun välissä on mustaa. Papun sitruunassa on pieni twisti okraan, se on siis hiukan mausteinen sävy.






Papun mitoitus on uusissa housuissa mielestäni leggareita lukuunottamatta selvästi reilumpi kuin aiemmin. Olemme metrisellä käyttäneet täyttä päätä kokoa 110/116 jo pitkään, mutta nyt tuntuu näissä shortseissa, vinoraitacapreissa ja uusissa polvipaikkabaggyissä olevan runsaasti kasvunvaraa. Toivottavasti tämä 4,5 vee tirriäinen ottaa kasvupyrähdyksen, niin ei kesällä housut putoa päältä leikin tiimellyksessä, hih. Leggarit puolestaan ovat hyvinkin napakat ja sama koko on oikein hyvä, pituutta riittää vielä kauan, mutta ei lökötä liikaa.

Leikittiin eilisen postauksen aurinkokennoleluilla vähän lisää. Jeeee! Sssssuuuuihhh!



Käytiin myös lapsimessuilla, ja ihastuin taas Mainion ekologisiin ja superlaadukkaisiin juttuihin. Oikeastaan ainoa hankinta lapselle messuilta olikin Mainion ihana graafisen tyylikäs huppari. Väriä koipiin ja menoksi! Huppari on myös 110/116 koska ajattelin mitoituksessa jo syksyä, mutta koska malli on slimmi, menee ihan ookoo jo nyt, ja on ollutkin ollut käytössä heti.






Kevätvillityksen ja tulevan vapun kunniaksi seuraa tämän blogin lukijoille pieni alekoodi ensi sunnuntaihin 26.4. asti:
Kaikki keltaiset tuotteet -15 % koodilla KELTAINEN HARAKKA

Mukana myös Vieton ihana huivi!  Käsin neulottu, made in Helsinki.




keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Aurinkovoimaa leikkeihin

Testailimme viimeksi Ekokivasta saatua mahtavaa muovailuvahakonetta, josta on riittänyt riemua jo moneen kertaan - niin paljon että lapsi välillä oikein odottaa että pääsee kotiin muovailemaan.

Saimme monipuolisesta ekologisia leluja myyvästä verkkokaupasta testiin myös toisen mielenkiintoisen jutun: aurinkovoimalla (tai vaihtoehtoisesti paristoilla) toimivan koottavien avaruuslelujen paketin. Tästä mainittakoon, että oli aika luksusta saada paketti suoraan kotiovelle lähetillä. Palvelu siis pelaa.

Kun avasin laatikon, iski aluksi pikku paniikki: tämän koottavan vaikeusaste ei ollutkaan mikään pääsiäismunaleluun verrattava. Paketista paljastui kaksi levyllistä täynnä pieniä osia, ja lisäksi muutama pussillinen pikkuruisia hammasrattaita ja sähkönippeleitä. Voi A-P-U-A! Tätä kun taivastelin kavereille, ystäväpiirini insinöörishenkiset innostuivat suuresti: "Tuohan on aivan mahtava!". Itselläni koottavien rakentamisesta on noin 25 vuotta aikaa, ja tämä setti näytti aika pelottavalta. Isompi lapsi voisi tästä suoriutua, jos harrastuneisuutta todella löytyy jo ennestään. Liimaa hommiin ei tarvita, hyvästä kolmiulotteisesta hahmottamisesta on (olisi ollut) enemmän kuin paljon etua.

Mutta ei se mitään, ei auttanut kuin tarttua paksuun ohjevihkoseen ja pihteihin joilla sai kätevästi osat irrotettua levyistä. Oli oltava tarkkana, että kukin osa irrotetaan vasta kun se kiinnitetään, vaikkakin useimmissa paloissa oli myös suuntaa antavat numeroinnit. Selvisi myös, että näistä samoista osista on mahdollista koota tosi monta erilaista vekotinta, ja melkein jokaisessa on vielä vaihtoehtona joko suoraan aurinkokennon kiinnittäminen, tai pattereilla pikaladattavan energiayksikön käyttäminen virranlähteenä. Otin haasteen vastaan.







Ja onnistuihan se, kun muutaman illan väkersin! Meillä on taaperrellut nyt muunmuassa söpönen avaruusrobottikoira josta muutamalla muutoksella - joihin tosin tarvittiin pientä konsultaatiota kokeneemmalta rakentajalta - sukeutuikin kävelevä avaruusretkeilijä! Paketissa on siis pattereilla toimiva latausasema, jolla käsittääkseni saa ladattua myös aurinkoenergian avulla lisää virtaa ladattaviin paristoihin, sekä aurinkokenno, joka liikuttaa leluja sellaisenaan runkoon kiinnitettynä. Tähän saakka testeissä tehokkaammaksi on osoittautunut tuo paristolla ladattava pötkylä, mutta eiköhän tässä vielä saada riittävästi luonnon energiaa, kun kevät yhä vain kirkastuu.






Aika jännittävä paketti, sanoisin! Ja arvatkaa olivatko nämä pienen tiedemiehen mielestä superkiinnostavia.

Lelut saatu testiin bloginäkyvyyttä varten.




maanantai 13. huhtikuuta 2015

Ekologista kivaa tekemistä

Harakanpoika on muovailuvahafriikki. Nimenomaan räjäytyksien, tursotuksien ja kaiken maailman hurjien tapahtumien leikkiminen on se juttu, äidille jää hahmojen värkkääminen, ja yleensä niiden päälle putoaa heti vähintään meteoriitti.

Ekokiva on uusi pelkästään ekologisia leluja ja askartelujuttuja myyvä verkkokauppa. Saimme sieltä testiin muovailijan unelmavekottimen, muovailuvahan pursotinlaitteen sekä ekologista muovailusavea.





Muovailusavi on tehty kokonaan luonnonmateriaaleista, siinä on paljon suolaa joten ei kannata maistella, vaikka se myrkytöntä onkin. Saven koostumus on pehmeämpi kuin tavallisen muovailuvahan, ja tuoksu on jännän makea. Hahmojen muovailu on ehkä hitusen vaikeampaa kuin tavallisella vahalla koostumuksen vuoksi. Savesta jää askartelupaikkaan pieniä murusia, jotka kuivuvat rapeiksi helposti, savi ei kuivu leikkiessä mutta se on syytä muistaa sulkea tiiviisiin purkkeihin leikin jälkeen. Pakkaus on valmistettu kokonaan kierrätyspahvista, ja muovipurkit ja muoviosat 67 % kierrätysmuovista. Tuote on valmistettu Hollannissa.



En arvannut MITEN mahtava tämä onkaan Harakanpojan mielestä, mutta hihkuminen on ollut sen tasoista että ilmeisesti tuote osui ja upposi: "VAAAUUU, kato, äiti, miten kauniit värit!!! Miten upeita muotoja! Ihana lötsköpötskö. Hei, kato, pinkkiä spaghettia! Tämä on ihan supermakee! KATO, tää pitää kyllä laittaa Facebookiin! Ehdinkö mä aamulla leikkii taas muovailuvahalla?"




Muovailusaven litistyskoneessa on kaksi kuviolevyä joissa kummassakin viisi eri muotoista aukkoa. Sillä saa pursotettuja hienoja sateenkaarenvärisiä pötkylöitä, värit sekoittuvat paljon kauniimmin kuin tavallisella muovailuvahalla, vaikka useamman muovailusession jälkeen lopputulos onkin toki perinteisen ruskea.

Ekokivan tuotevalikoima on hurjan laaja, kannattaa kurkata, klik klik. Testaamme vielä toisenkin, ihan eri tyyppisen ja monimutkaisemman lelun. Palataan asiaan!

Muovailusavipakkaus ja kone saatiin bloginäkyvyyteen koeajoa varten.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Papun Drop2 ja kesä saa tulla!

Papu ja Telttaretki -malliston Drop 2 julkaistaan perjantaina 10.4. Nyt on kesä toden teolla Harakanpesä Shopissa! Tänään hypistelin vaatteita puodilla ja ihastelin jälleen Papun materiaaleja, ovat ne vaan niin ihania ja kestäviä. Meillä on pesty esimerkiksi Papun mustaa trikoota ja collegea kymmeniä kertoja, ei haalistu, ei nukkaannu, pysyy pehmeänä ja joustavana kuukaudesta toiseen. Mallit on myös tehty todella pitkäikäisiksi: Harakanpoika pitää yksiä baggyja ainakin vuoden jos ei kaksikin, ja yhä ne ovat hyvässä kunnossa eteenpäin myytäväksi. Se jos mikä on ekologista. Bodyissa on jatkopalat, vaatteiden hihat ja puntit voi kääntää, mekot ovat kivan väljiä, haalarit ja hupparit istuvan kapeita ja pitkiä. Meillä käytetään täyttä päätä viime kesän toppeja ja housuja edelleen. Kaikki kankaat ovat Ökotex-sertifioitua luomupuuvillaa.

Olen odottanut Harakanpojalle kivoja shortseja, ja nyt niitä sitten saadaan. Retki-collegeshortsit ja tutusta ihanasta raitakankaasta valmistetut capribaggyt ovat tämän malliston must have -tuotteet kesäksi. Baggyissä on hauska taskumainen printti pepussa.






Malliston oma lempparini on ehdottomasti Kenno-hame, jossa on niin metka leikkaus että melkein kiljuin riemusta kun kuulin että näitä saadaan toukokuussa myös naisille!





Lätäkkö-toppia tulee useassa värissä. Nyt 10.4. saatiin harmaat mustalla printillä sekä naisille että lapsille, parin viikon sisällä saapuvat keltaiset ja lohenpunaiset lätäköt Harakanpesä Shopiin. Lätäkössä on ehkä hitusen naftimpi mitoitus kuin viime vuoden topissa, tai ainakin se joustaa hiukan vähemmän.



Sumusade-mekon takaa pidempi helma, musta vähäeleinen printti ja musta toinen tasku tekevät siitä tyylikkään mukaavuusihanuuden.



Iloinen yllätys oli väljä Leuku-paita, joka on unisex malli ja sopii siis myös miehille. Printti jatkuu hauskasti selän puolelle.


KUVAT Papu

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Ihanaa ekokosmetiikkaa Ihanasta kaupasta

En useinkaan ehdi ostoksille, vaikka haluaisin tukea kivijalkakauppoja - koska minulla on itselläni sellainen. Niinpä teen ostokset suurelta osin nettikaupoista. Pyrin kuitenkin pitäytymään kotimaisissa verkkopuodeissa, sillä tavalla euroni kilahtavat kollegan pussiin täällä lähellä, ja saan tarvittaessa verkon kautta asiantuntevaa palvelua.

Olen pitkään käyttänyt lähinnä luonnonkosmetiikkaa ja ekopesuaineita niin itselle kuin lapselle. Madára on yksi lempisarjoistani, ja luotto-ostospaikkani on ihanan Nitan sotkamolainen putiikki Ihana Shop, joka on myös kivijalkaliike jonne itselläni on ikävä kyllä pitkä matka. Omistaja tuntee asiansa: jos minulla on mitä tahansa kysyttävää hyvinvoinnista, terveellisestä ruuasta tai ekologisesta kauneudenhoidosta niin lähetän viestiä, enkä kertaakaan ole pettynyt tuotteisiin joita minulle on suositeltu. Viimeksi murehdin sameaa ja elotonta rutikuivaa ihoani joka on tyyppiä ohut ja pintakuiva mutta paikoitellen sekaiho. Tällaisen patteriston avulla olenkin saanut elvytettyä uutta hehkua kasvoilleni:

HARAKAN MÁDARA-IHONHOITO
Puhdistus Mádaran Purifying foamilla. Pehmeä vaahto tuntuu syväpuhdistavalta mutta ei jätä iholle kireää tunnetta, tuoksu on sarjalle tyypillisen kevyt ja mieleen tulevat pellonpientareen villiyrtit.

Kuorin 1-2 kertaa viikossa Brightening AHA peel maskilla joka on tehokas entsymaattinen kuorinta. Siinä ei ole kuorivia rakeita, mutta se poistaa tehokkaasti kuolleen ihosolukon. Alkuun saa varautua jopa pieneen nipistelyyn iholla. Jos oikein kaipaan kasvojen T-alueen epäpuhtauksille taltutusta, laitan joskus Ultra purifying mud maskin, mutta se on usein käytettynä minulle turhankin kuivattava.





Uskon öljyjen tehoon enemmän kuin voiteisiin, sillä öljyissä ei ole mitään ylimääräistä, ne vain imeytyvät ihoon pehmentämään ja kosteuttamaan muodostamatta kalvoja ihon pinnalle. Käytän öljyjä ihon hoitoon niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Rakastan tätä kevyesti sitrukselta tuoksuvaa Superseed Radiant Energy -öljyä, jota sivelen surutta myös lapsen karheille poskille. Harakanpoika on nimennyt sen "keijukaisöljyksi" ja nuuhkii joka kerta ihanaa tuoksua. Ostin tätä myös tuoksuyliherkälle äidilleni joululahjaksi. Pakkauksessa pipetteineen on jotain erityistä luksuksenkin tuntua.



Öljyn päälle saatan laittaa vielä yöksi ensimmäisen kuvan Regenerating Night creamia ja silmien ympärille Eye contour creamia, mutta pelkällä öljylläkin pärjään pitkälle.

torstai 2. huhtikuuta 2015

Vihertää vihertää

Kevät. Valo. Kasvun ihme.

Minulla on ollut oma kaupungin kasvimaapalsta jo kauan, tänä vuonna taitaa tulla 13. vuosi. Mitään huimia satoja en ole sieltä saanut (paitsi ensimmäisenä vuonna aloittelijan tuurilla hirveän porkkana-, ja salaattisaaliin), koska yleensä käy niin että keväällä innokkaasti istutan, mutta kesällä jossain vaiheessa palsta jää viikoksi-pariksi laiminlyödyksi ja ohdakkeet mokomat valtaavat sen. Niinkin voi käydä, että syksyn kiireissä turhan myöhään istutetut perunat unohtuvat maahan kun ne vihdoin olisivat kasvaneet isoiksi.

Viime vuonna sain kuitenkin ensimmäistä kertaa innokkaan pienen apurin, juuri kun olin harkinnut palstasta luopumista. Onni että jaksoin sittenkin! Teimme lukuisat eväsretket kasvimaalle, ja pikku-ukko kasteli ja touhusi tohkeissaan. Ja taas kerran muistin miksi jaksan myllätä savista maata vuodesta toiseen: kasvun ihmeen seuraaminen on vaan niin meditatiivista ja voimaa antavaa puuhaa. Sadosta viis.

Tänä vuonna ollaan kerrankin ajoissa, ensimmäistä kertaa laitoimme jo maaliskuussa oikein esikasvatuksia tulemaan. Huhtikuussa homma jatkuu niiden lajikkeiden osalta joissa siemenpussi käski odottamaan.





 Maissia! Onpa ne ryppyisiä.


Poikanen on kauan haaveillut omasta lihansyöjäkavista. No, nyt on puutarhakaupoissa saatavilla kärpäsloukkuja. Miten jännittävä lemmikki! Etsimme heti kaikista ikkunanväleistä josko uudelle kaverille löytyisi lounaaksi kuolleita ötököitä.




Siellä kasvaa jo! Ja pääsiäiseksi tuuhein ruoho tuli ohrasta, puolessatoista viikossa. Sen lisäksi siemenistä nopeimpia olivat kukkakaalit.


Mitäs meille onkaan tulossa...?

Avomaan kurkkua
Basilikaa
Hopeasipulia
Härkäpapua
Keräsalaattia
Kesäkurpitsaa
Kukkakaalia
Maissia
Munakoisoa
Palsternakkaa
Pinaattia
Portulakkaa
Ruohosipulia
Salkopapua


Lähtiköhän lapasesta?

Lapsi oppi piirtämään sydämen. Olkoon se kevään merkki.





keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Pelaillaan ja Papuillaan

Poikanen on 4,5 vuotias ja alkaa osata yhtä ja toista, kirjaimet ovat hallussa ja sanoja makustellaan innolla, eläimet ovat parasta ja kiinnostavinta. Itse tunnustan olevani vähän huono leikkijä, aina ei jaksa kömpiä lattialla hirmuliskona tai pyöräytellä munia strutsiäitinä, aika usein jo patistelen lasta keksimään ihan itse omat leikit. Ainukaisella on usein leikkikaverin kaipuu, mutta jossain vaiheessa ymmärsin että hei, ei aikuisen ole PAKKO aina leikkiä jos ei huvita. Yhdessä voi viihtyä muutenkin, ja omaehtoista leikkiäkin on hyvä oppia.

Onneksi tuo malttaa jo hetken istua paikoillaan vaikkapa pelien äärellä, joten yhdessä tekemiseen on löytynyt uusia juttuja. Ostin kokeeksi kaksi peliä: toinen on klassikko, Eläinpeli, ja toinen Oppi ja ilo -sarjan Rimmaako. Molemmat soveltuvat nelivuotiaasta ylöspäin, eläinpeliä voi pelata 2-3 pelaajaa ja Rimmaako-peliin voi osallistua 2-6 pelaajaa.





Rimmaako-pelissä on useampi pelivaihtoehto. Pakko myöntää että emme todellakaan ymmärtäneet miten pelin nimen mukaisen riimittelypelin olisi pitänyt toimia. Siirryimme siis suosiolla peliversioon jossa nostetaan laatikosta palapelin paloja ja katsotaan kenen pelilauta tulee ensimmäiseksi täyteen. Samalla tutkimme vähän sanoja ja mitä kirjaimia niissä on. Pelin kuvitustyyli oli omaan graafikon silmääni vähän kuivakka, ja pienelle pelaajalle olisin kaivannut vähän selkeämpiä kuvia joista olisi paremmin hahmottanut mitä sanaa haetaan.





Eläinpeli on ikivaha klassikko, ja se on herttainen näköispainos alkuperäisistä korteista ohjekortin typografiaa ja tekstiä myöten. Mielestäni peliohjeet eivät kylläkään olleet selkeimmällä mahdollisella tavalla kirjoitetut, mutta säännöt olivat yksinkertaiset ja niistä selvittiin pelin pyörteisiin helposti. Ideana oli etsiä eläinperheen kaikki kolme jäsentä, tehtävää helpottamassa väritäplä kussakin kortissa. Samalla tulee aikuisenkin treenattua eri eläinlajien nimitykset: kuka muistaa mikä on vaadin? Se kenelle jää pukki-kortti käteen, häviää. Arvatkaa kuka voitti...?







Kotiutimme muuten Papun uuden malliston ihanat turkoosit polvipaikkaleggarit. Harakanpoika on aika tasan metrin ja reilun 17 kiloa, meillä jo pitkään käytössä 110/116 cm joka riittää vielä kauan mutta ei ole nytkään liian iso kääntövarojen ansiosta. Gugguun trikoopaita menee juuri ja juuri, vaikka on kokoa 110 cm. On ne kyllä kapeita! Kuvasta näkyy että poika ei ole erityisen pulska, harteita ja reisilihaksia kylläkin löytyy.