keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Sunnuntaina kirpputorilla

Sunnuntaina kello soi kuudelta. Uninen karavaanimme suuntasi auto notkuen Helsingin jäähallille. Vintagemekkoja, 60-luvun sovitusnukke, levyjä, pupumukeja, keittiöhilavitkuttimia, kestovaippoja, korkokenkiä, ja kaiken maailman tavaraa. Myyntivalttina assarimme, nauravainen pullukka pöydänkulmalla. Sedät ja tädit tulivat juttelemaan ja kauppa kävi. Lapsi viihtyi hämmästyttävän hyvin rintarepussa, ottipa nokosetkin.

Tein itsekin löytöjä, vaikken päässyt vastapäistä pöytää pidemmälle.

Kaunis uusvanha tina-astia ja vanha makeisrasia pääsevät putiikin valikoimiin.



Vanhasta lasipullosta saan ihanan kukkamaljakon.


Tinalautanen on ehkä ollut lahja opettajattarelle. Siihen on kaiverrettu "Från skolbarnen året 1926".


Tällä kertaa myymättä jääneet vaatteet säilötään tästä lähtien vanhaan matkalaukkuun, jonka avaimetkin ovat tallella. Minulla on muuten kolme hienoa 60- ja 70-luvun vaatetta noin 12-vuotiaalle neitokaiselle, jos jotakuta kiinnostaa...


maanantai 17. tammikuuta 2011

Varo Ticket to Heavenia!



Haluan varoittaa yhdestä asiasta johon törmäsin ostettuani tällaisen Ticket to Heavenin untuvaisen makuupussin. Pussin yläosasta saa hupun, mutta tässä piilee vaara.

Poikani on vallan viuhtovaisessa neljän kuukauden iässä. Eräänä aamuna yökylässä herätessäni löysin hänet kietoutuneena käsistään aivan solmuun kahteen noin 30 cm pitkään kiristysnaruun jotka roikkuivat suoraan hänen päänsä yläpuolella makuupussin hupussa. Kyseisten narujen päät näkyvät kuvassa liilan pussin yläreunassa. Näin huppu avonaisena ne ovat tietysti nätisti piilossa. Siis aivan käsittämätöntä että tällaista tuotetta saa myydä! Hirttäytymisvaara on ilmeinen, ja arvatkaa mikä oli maahantuojan kyllästynyt vastaus puheluuni: "No, onhan sakset keksitty jos narut häiritsevät". Voi hyvät hyssykät sentään!

No, koska huppua ei voi käyttää jos narut katkaisee, päädyin solmimaan ne palmikolle. Pussi on muuten laadukas, mutta tästä tapauksesta jäi kyllä aika paha maku suuhun, ja koska maahantuojaa Feiotexia ei tuntunut kiinnostavan ja minut leimattiin hysteerikoksi, otan yhteyttä valmistajaan ja toivon että he muuttavat hupun rakennetta ennenkuin jonkun pieni kuristuu.

Näemmä Ticket to Heavenin tuotteissa on ollut muitakin ongelmia, tämä linkki löytyi heidän sivuiltaan... Toivottavasti nimi ei ole enne.

Huvittavaa että äitiyspakkauksen vauvahaalarin punteissa olevat aika viattomat lyhyet narut on katsottu niin vaarallisiksi että niistä tuli jälkikäteen kirje kotiin, mutta vastasyntyneen kaulan vieressä saa roikottaa pitkiä nyörejä aivan vapaasti...

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Vegaaninen ruispiirakka

Harakanpojalla saattaa olla maitoallergia, joten minä olen nyt sitten maidottomalla kuurilla. Vaan eipä hätää, ylitin itseni ja sävelsin perjantaisiin illanistujaisiin maistuvan kasvispiirakan ilman juustoa. Sopii vaikka vegaanille, eikä piirakassa ole hiivaa. Pohja toimii mainiosti myös muiden suolaisten täytteiden kanssa.



KASVISPIIRAKKA RUISPOHJALLA
Pohja:
2 dl luomuruisjauhoja
2 dl luomuvehnäjauhoja
1 dl kauramaitoa
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
1/2–1 dl vettä


Sekoita jauhot ja suola keskenään, nypi sekaan öljy ja nesteet. Voitele ja jauhota piirakkavuoka ja painele taikina vuokaan.

Täyte:
2 rkl pinjansiemeniä
200 g tomaattimurskaa
1/2 kesäkurpitsa

1/2 sipuli tai purjoa
1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
herkkusieniä
paprikaa

rucolaa

Paahda pinjansiemenet kuivassa pannussa, lisää öljyä ja paista pilkottu kesäkurpitsa, sipuli, paprika ja herkkusienet. Lisää tomaattimurska ja aurinkokuivatut tomaatit. Kaada täyte piirakan päälle ja paista kunnes taikina on melkein kypsää (n. 30 min 225°). Lisää pinnalle rucolan lehtiä ja paista vielä 5–8 minuuttia.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Tiistai-iltana

Lapsi oli koko päivän känkkäränkkä sylimyyrä. Onneksi ystävät tulivat ja toivat ruokaa, herkkuja ja hienon itsetehdyn villatakin joka sattui sopimaan täydellisesti päällä olevan omppuhaalarin kanssa. Tulee mieleen Brasilia ja jalkapallo. Tuli parempi olo.



maanantai 3. tammikuuta 2011

Uuden vuoden ajatuksia


Joulun alla haluan kodin järjestykseen edes päällisin puolin, ja muutenkin asiat jotenkin mallilleen jos mahdollista. Ilmeisesti alitajuisesti pyrin viikkaamaan vanhan vuoden kunnialla pakettiin ja toivottamaan uuden vuoden tervetulleksi ikäänkuin hitusen puhtaammalta pöydältä. En siis voi kuvitellakaan noudattavani mitään "himmennä valoja ja jätä joulusiivous sikseen" -ohjeita. En tahdo. Käytännön elämässä tämä johtaa yleensä aatonaaton perinteiseksi muodostuneeseen yöimurointiin ja ärhäkkään joulustressiin. Vitsailemme mieheni kanssa joka vuosi marras-joulukuun taitteessa kuinka laitamme kaiken ajoissa kuntoon ja sitten vietämme hämärän hyssyä villasukat jalassa hiippaillen. Tämä ei tietenkään koskaan ole toteutunut, eikä kai tule toteutumaan. Se kuuluu meidän perheen vuoden vaihteen perinteisiin, ja olen sen jo tavallaan hyväksynyt.

Olen myös paatunut uuden vuoden lupaaja. Uusi vuosi on minulle jotenkin tärkeä saumakohta elämässä, se sisältää illuusion uudistumisesta ja paremmaksi muuttumisesta. Tiedän että todellisuudessa astun seuraavaan vuoteen täsmälleen samana ihmisenä kuin ennenkin, mutta minusta on mukavaa ja tärkeää välillä pysähtyä katsomaan taaksepäin ja samalla ynnätä tavoitteet lähitulevaisuudelle. Sekä tietysti iloita asioista jotka ovat loksahtaneet elämässä kohdilleen, niitä kun on paljon.


Täten siis, hyvät, lukijat, lupaukseni vuodelle 2011:
  1. Pyrin olemaan kiltimpi rakkailleni, antamaan enemmän omaa tilaa ja pitämään useammin omat pienet harmini itselläni sekä olemaan takertumatta epäolennaisuuksiin.
  2. Annan lapselleni enemmän aikaa, keskityn yhdessä touhuamiseen paremmin.
  3. Nyt on vihdoin aika ryhtyä jälleen liikkumaan, ipana on neljä kuukautta vanha ja mamma on rapakunnossa. Esimerkiksi minilattaritunnit houkuttelisivat kovasti. Myös suksille halajan heti kun flunssani hellittää. Haluaisin pian mahtua vanhoihin vaatteisiini taas, minulla on ikävä hamosiani.
  4. Kokkaan vähemmän lihaa. Nykyinen luomujauhelihaa joka toinen päivä ja kassilohta muina päivinä -meininki ei vain ole kestävää toimintaa. Kuitenkin olin 15 vuotta kokonaan ilman lihaa, joten luulisi minun osaavan laittaa kasvisruokia edelleen.
  5. Yritän pitää kotia vähän paremmassa järjestyksessä. Olen toivoton sottapytty, mutta stressaannun silti sekamelskasta ja muutun ikäväksi ihmiseksi.
  6. Laiskottelen hyvällä omallatunnolla ja puuhastelen säännöllisesti jotain mukavaa.
  7. Järjestän valokuvat.
Siinäpä se. Aika tavallisilla asioilla mennään.

sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Hyvää uutta vuotta 2011!

Juhlimme vuoden vaihtumista ihanien ystäviemme seurassa meillä kotona. Paikalla oli illan aikana kymmenen aikuista, kaksi nelivuotiasta ja kolme vauvaa. Mukaan saatiin vahvistukseksi yllätysvieraita kun yhdistimme naapurien kanssa juhlat toviksi. Vilskettä siis riitti. Herkuttelimme meksikolaisella ruualla, leikimme ja saunoimme. Lapset nukahtivat ennen keskiyötä, ja me leidit saimme kilistellä kuohuviiniä höyryävien pyyhkeisiin pukeutuneiden siippojemme kanssa, hih!

Löysin Santa Marian luomutortillat ja lisukkeet. Sisään hiukan jääsalaattia, juustoraastetta ja tulista täytettä luomujauhelihalla tai kasvisversiona. Höysteeksi yrttioliiveja Hakaniemen hallista. Eipä hassumpaa!

TULINEN TORTILLATÄYTE (6:lle)
(400 g luomujauhelihaa)
1 kesäkurpitsa
2 purkkia luomukikherneitä
800 g luomutomaattimurskaa
tuoretta chiliä
mustapippuria
1 limetin mehu
soijakastiketta





Meidän muutamien juhliin kuuluvat aina oleellisesti neulomukset. Tässä syntyy ihanan näköinen vauvan nuttu viileän ruskeista kirpparilangoista, itselläni on työn alla luomuvillaiset pitkät housut Harakanpojalle.


Pojalla oli asianmukaisesti joulupukin tuoma Kiss-bilepaita päällä, sen on saumurilla tuo ihana ystävämme tuunannut kirpparilöydöstään.