keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Lähiruokaa vai tehokasta ruokaa?




Lähiruoka on mielenkiintoinen ja problemaattinen käsite. Periaatteessa siinä on paljon kiinnostavaa ja ekologisesti ja ravitsemuksellisesti hyvää, toisaalta lähiruokaa ostava tuudittautuu usein erheellisesti ajatukseen että se on lähtökohtaisesti aina ekologisempaa kuin tehotuotettu ruoka. Olen käynyt tästä kiivaita keskusteluja puolustaen lähiruokaa, ja toisaalta lueskellut muutamia kirjoituksia ja tutkimusyhteenvetoja asiasta ja joutunut tarkistamaan käsityksiäni.

MITÄ LÄHIRUOKA ON? 
Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen alueen taloutta ja työllisyyttä. Lähiruuan tärkeimpinä hyvinä ominaisuuksina pidetään puhtautta, tuoreutta ja tarkkaa alkuperätietoa. Lähiruuan määritelmä on laaja ja epämääräinen. Toisaalta lähiruuaksi kutsutaan ruokaa joka on tuotettu vain muutaman lähikunnan alueella, toisaalta joissain tapauksissa valtio tai jopa EU voi toimia määritelmän rajana.

LÄHIRUUAN HYÖDYT
Ensinnäkin on todettava että lähiruoka parhaimmillaan tukee kestävää kehitystä mm. seuraavista syistä (2) (3)
  • lähiruoan kuljetusmatkat ovat lyhyitä
  • pakkausmateriaaleja tarvitaan vähemmän
  • tuotanto on usein pienimuotoista jonka vuoksi siinä voidaan käyttää paikallisia, uusiutuvia energianlähteitä
  • jätteiden paikallinen kierrätys onnistuu
  • lisäaineiden tarve vähenee ja ruoka on tuoretta kun tuotteita ei kuljeteta pitkiä matkoja tai säilytetä kaupan ketjun varastoissa pitkiä aikoja
  • kriisiaikojen omavaraisuus ja kotimainen tuotanto säilyvät
  • maaseudun elinvoimaisuus ja maaseudun ja kaupungin vuorovaikutus vahvistuvat
  • lähiruoka työllistää ja tukee paikallisia elinkeinoja
  • alueellinen ruokaperinne säilyy, yhteydet tuottajan ja kuluttajan välillä ovat mahdollisia
  • tuotannon olosuhteiden eettisyyttä on helpompi valvoa



LÄHIRUOKA JA YMPÄRISTÖ
Ympäristön kannalta lähiruoka ei kuitenkaan ole se paras vaihtoehto. Useimmissa tapauksissa ruuantuotanto joka on tehokasta ja edullista kuluttaa myös vähiten resursseja ja tuottaa vähiten päästöjä. Lähiruuan valttikorttina pidetään usein lyhyitä kuljetusmatkoja. Kuitenkin on tutkittu (4) (5) että ruoantuotannon kasvihuonepäästöistä vain 4 % tulee ruoan kuljettamisesta tuottajilta jälleenmyyjille ja ratkaisevinta ympäristölle on se, miten ruoka on tuotettu, ei kuljetettu matka.

Mittakaavaedun vuoksi suuret tilat ovat yleensä pieniä tehokkaampia niin kuljetuksessa kuin tuotannossa. Tämä merkitsee sitä että suuret tilat eivät käytä yhtä paljon luonnonvaroja suhteessa tuotettujen tuotteiden määrään, ja kuljetettua kilometriä kohden liikkuu suhteessa enemmän tavaraa. Jotta ruoka olisi ekologista, sen pitäisi tulla tehokkaalta tilalta. Etäisyyden ei siis pitäisi olla määräävä kriteeri. (6)

Ympäristön kannalta on myös järkevää hyödyntää optimaaliset kasvuolosuhteet. Tomaatin tuottaminen Suomessa kasvihuoneissa on epäekologisempi vaihtoehto kuin tuoda tomaatit lämpimän kasvupaikan maista, vaikka mukaan lasketaan kuljetusten päästöt. (6) On myös muistettava, että monelle kehitysmaalle ruuan tuotanto ja vienti on elinehto. Esimerkiksi Keniassa onkin otettu käyttöön "Kasvatettu auringossa" ("Grown Under the Sun") -merkki kertomaan "todellisesta" ympäristöystävällisyydestä. (7)

Ekologisessa mielessä huomattavasti järkevämpää kuin keskittyä lähiruokaan on miettiä mitä syö. Painottamalla ruokavalionsa kasvisruokaan pystyy tehokkaasti pienentämään ravinnon ekologista jalanjälkeä. Tutkimusten mukaan (4) eniten kasvihuonepäästöjä tulee lihatuotannosta, toiseksi eniten maitotaloustuotteista. Hieman yllättäen kolmantena ennen kananmunia ja vaaleaa lihaa ovat viljatuotteet. Eläinten hyvinvointi on luku sinänsä, mutta siipikarjatuotanto ei ole läheskään pahimmasta päästä ympäristön kuormittajana. (1)

MIKSI ITSE OSTAN LÄHIRUOKAA?
Ostan lähiruokamarketista lähinnä viljatuotteita, kuten jauhoja, puurohiutaleita ja kokonaisia spelttijyviä. Tämä siksi, että lähituottaja toimittaa tuotteet kauppaan kahden viikon välein. Tiedän että tuotteet ovat tuoreita ja vastajauhettuja, sillä tuottaja jauhaa jauhot itse tai kuluttaja voi jauhaa ne vasta kaupassa. Ostan esimerkiksi kokonaisia spelttijyviä joista teen puuroa tai keitän sellaisenaan lisäkettä. Kokojyväjauhot ja jauhamattomat jyvät ovat yleensä pientuottajien tuotteita, suuret myllyt keskittyvät viljatuotteisiin jotka säilyvät pitkään – ja joista näin ollen on poistettu viljan ravintorikkain osa nopean eltaantumisen estämiseksi. En ole esimerkiksi aikoihin ostanut tavallisia vehnäjauhoja, sillä leivon mieluummin täysjyväjauhoilla koska haluan saada viljasta vitamiinit ja hivenaineet lautaselleni. Täysjyvä käyttäytyy toki leivottaessa eri tavalla, ja teenkin keittiössäni jatkuvaa testailua. Tuloksia voitte lukea tästä blogista.




Toisinaan haluan kokeilla muitakin erityisiä pienten tilojen tuotteita. Kannatan myös luomutuotantoa siitä huolimatta että samat pientuotannon ongelmat koskevat kotimaista luomua kuin lähiruokaakin – tuotanto ei ole tehokasta verrattuna suuriin tuotantoyksiköihin. Vaakakupissani painaa kuitenkin enemmän se, että ostamalla luomua joka on tuotettu lähellä uskon saavani puhtaampaa, torjunta-ainejäämistä vapaata ruokaa jota ei ole esimerkiksi geenimanipuloitu. Tarvittaessa minun on helppo jäljittää ostamani ruuan alkuperä jos se on tuotettu naapuritilalla. Eläinkunnan tuotteita ostan mielelläni pientilalta koska uskon että eläimen kannalta pienellä tilalla on helpompi toteuttaa eläimen hyvinvointiin tähtäävät olosuhteet. Esimerkiksi eläinkuljetuksissa lyhyt matka on tärkeä. Haluan myös kannattaa pientiloja jotka satsaavat erityisesti ympäristönäkökohtiin, vaikka niiden tuotanto ei olisikaan maksimaalisen tehokasta.




LÄHTEET
1. Wikipedia
2. Kuluttajavirasto
3. Maatalouden keskusliitto
4. Food miles are less important to environment than food choices, study concludes, Jane Liaw, special to mongabay.com, June 2, 2008, lehdestä Environmental Science & Technology 
5. Yes We Have No Bananas: A Critique of the 'Food Miles' Perspective, Pierre Desrochers, Hiroko Shimizu, Oct 24, 2008, etenkin s. 1-11 & 16
6. Food That Travels Well, The New York Times, August 6, 2007
7. http://grownunderthesun.com/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti