Elämä on välillä raskasta ja kiireistä. Pikkumies on usein iltaisin kiukkuinen, pitkästynyt ja kaipaa seuraa, kotityötkin pitäisi tehdä. Ratkaisu: pojalle kauha kauniiseen käteen, ja toinen onkin ihan tohkeissaan kokkailemassa. Äidiltä se toki vaatii hiukka enemmän multitaskingiä, mutta hauskaa meillä on ollut. Olemme tehneet yhdessä jo silakkalaatikkoa, jauhelihapihvejä ja lihapataa. Olen ollut niin huimapää että 2 v. 4 kk pikku-ukko on saanut varovasti jopa paistaa jauhelihaa pannulla. Ei ehkä pitäisi antaa, mutta vaaralliset hommat on tietty niitä parhaita. Munan rikkominen oli aika vauhdikasta, mutta juustoraasteen ripottelu kävi jo niin pieteetillä että piti oikein ihailla. Tästä se keittiökasvatus lähtee :)
ITÄMAINEN LIHAPATA
1 pkt karjalanpaistilihaa tai naudan palapaistia
1/2 l vettä
mustapippuria
chiliä
2 laakerinlehteä
1 tlk kookosmaitoa
currytahnaa tai -jauhetta
inkivääritahnaa
tuoretta korianteria
tuoretta basilikaa
1 paprika
1 pieni kesäkurpitsa
2 sipulia
sormisuolaa
1/2 sitruunan mehu
oliiviöljyä
1. Ruskista lihapalat pannulla öljyssä.
VINKKI! Valurautapata on mainio, sitä voi käyttää liedellä paistamiseen ja sitten uunissa haudutukseen.
2. Paloittele sipuli lohkoiksi ja pyöräytä pannulla.
3. Lisää vesi, puolet kookosmaidosta, suola, pippurit, chili, laakerinlehdet, curry, inkivääri sekä osa korianterista ja basilikasta.
4. Hauduta lihoja n. 150 asteessa 1,5–2 tuntia.
5. Ota pata uunista. Lisää paloitellut kesäkurpitsat, paprikat, sitruunamehu ja loput kookosmaidosta sekä toiset niput korianteria ja basilikaa.
6. Laita pata vielä reiluksi puoleksi tunniksi uuniin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kotiruoka. Näytä kaikki tekstit
perjantai 25. tammikuuta 2013
maanantai 31. lokakuuta 2011
Kotitekoista ruisleipää
Valitettavasti joudun jatkamaan hetken kuvattomalla linjallani, sillä Harakanpoika pudotti tänään kamerani sohvalta ja paras objektiivini menee huoltoon.
Toivottavasti epäonneni laitteiden kanssa ei jatku. Ystäviemme kotona alkoi nimittäin tänään keittiöremontti, ja me saimme hoitoon leipäkoneen! Olen jo pitkään haaveillut itse tehdystä leivästä.
Perheemme syö yleensä lähes yksinomaan ruisleipää. Harakanpoika innostui aikanaan sormiruokailusta saatuaan puolivuotiaana ruisleivän käteensä, sitä ennen hän halusi saada ruokansa silkinpehmeänä, eikä suostunut edes laittamaan suuta kiinni jos ruuassa oli röpelöitä. Nyt hänellä on taas menossa "haluan pehmeää ja helppoa ruokaa" -vaihe kun ikeniä aristaa, ja ruisleipä lentää kaaressa lattialle. Olenkin pyrkinyt ostamaan hänelle täysjyväistä vaaleaa leipää.
Ongelmaksi on muodostunut hyvänmakuisen ja lisäaineettoman leivän löytyminen. En ole innostunut kauppamme luomutarjonnasta tässä asiassa, itse kaipaan vaaleaan leipään edes vähän sattumia, eli siemeniä, ja inhoan perinteistä hiivaleipää. Kaikissa herkullisissa vaaleammissa leivissä tuntuu olevan säilöntäaineita ja muuta turhaa yllinkyllin. Toivon että itse tekeminen toisi ratkaisun pulmaan, ja samalla hiukan säästöä ruokalaskussa. Leipäkone on siis erittäin tervetullut tuttavuus.
Vaalean leivän kokeiluihin palaan tuonnempana, mutta kerronpa tässä uudesta löydöstäni, jonka ystäväni vinkkasi. Helsingin Leivällä on mahtava uutuus, Myllärin ruisleipäaines jonka avulla saa tehtyä kotioloissa aitoa hapanleipää, jauhoseoksessa kun on mukana taikinajuuri! Pussin kylkeen ovat vielä ystävällisesti laittaneet ohjeen leipäkoneelle. Helppoa kuin heinänteko!
Tarvitsin vain kulhon, vettä ja jauhopussin. Taikina sekoitettiin kulhossa ja kaadettiin leipäkoneen astiaan. Sitten masiina hyrräämään ja noin kolmen ja puolen tunnin odotus alkoi. Millainen oli lopputulos. No, kaunis. Tuoreelle ruisleivälle ominaisen tahmea, jäin jopa miettimään että ensi kerralla lisään paistoaikaa, vatsanikin ottaisi leivän ehkä sitten tyynemmin vastaan. Itse pidin leivän mausta mutta jälkiuunin ystävä Herra Harakka tykkäsi ettei maistu tarpeeksi hapatetulta ja rukiiselta. Ruista jauhoseoksessa on 87 %, ei ihan huonosti kuitenkaan. Omaan suuhuni suolaa olisi saanut olla enemmän. Lopputulema: ihan mukiinmenevää leipää, pitää kokeilla toistekin.
Kuva: Helsingin Leipä
Toivottavasti epäonneni laitteiden kanssa ei jatku. Ystäviemme kotona alkoi nimittäin tänään keittiöremontti, ja me saimme hoitoon leipäkoneen! Olen jo pitkään haaveillut itse tehdystä leivästä.
Perheemme syö yleensä lähes yksinomaan ruisleipää. Harakanpoika innostui aikanaan sormiruokailusta saatuaan puolivuotiaana ruisleivän käteensä, sitä ennen hän halusi saada ruokansa silkinpehmeänä, eikä suostunut edes laittamaan suuta kiinni jos ruuassa oli röpelöitä. Nyt hänellä on taas menossa "haluan pehmeää ja helppoa ruokaa" -vaihe kun ikeniä aristaa, ja ruisleipä lentää kaaressa lattialle. Olenkin pyrkinyt ostamaan hänelle täysjyväistä vaaleaa leipää.
Ongelmaksi on muodostunut hyvänmakuisen ja lisäaineettoman leivän löytyminen. En ole innostunut kauppamme luomutarjonnasta tässä asiassa, itse kaipaan vaaleaan leipään edes vähän sattumia, eli siemeniä, ja inhoan perinteistä hiivaleipää. Kaikissa herkullisissa vaaleammissa leivissä tuntuu olevan säilöntäaineita ja muuta turhaa yllinkyllin. Toivon että itse tekeminen toisi ratkaisun pulmaan, ja samalla hiukan säästöä ruokalaskussa. Leipäkone on siis erittäin tervetullut tuttavuus.
Vaalean leivän kokeiluihin palaan tuonnempana, mutta kerronpa tässä uudesta löydöstäni, jonka ystäväni vinkkasi. Helsingin Leivällä on mahtava uutuus, Myllärin ruisleipäaines jonka avulla saa tehtyä kotioloissa aitoa hapanleipää, jauhoseoksessa kun on mukana taikinajuuri! Pussin kylkeen ovat vielä ystävällisesti laittaneet ohjeen leipäkoneelle. Helppoa kuin heinänteko!
Tarvitsin vain kulhon, vettä ja jauhopussin. Taikina sekoitettiin kulhossa ja kaadettiin leipäkoneen astiaan. Sitten masiina hyrräämään ja noin kolmen ja puolen tunnin odotus alkoi. Millainen oli lopputulos. No, kaunis. Tuoreelle ruisleivälle ominaisen tahmea, jäin jopa miettimään että ensi kerralla lisään paistoaikaa, vatsanikin ottaisi leivän ehkä sitten tyynemmin vastaan. Itse pidin leivän mausta mutta jälkiuunin ystävä Herra Harakka tykkäsi ettei maistu tarpeeksi hapatetulta ja rukiiselta. Ruista jauhoseoksessa on 87 %, ei ihan huonosti kuitenkaan. Omaan suuhuni suolaa olisi saanut olla enemmän. Lopputulema: ihan mukiinmenevää leipää, pitää kokeilla toistekin.
Kuva: Helsingin Leipä
keskiviikko 12. lokakuuta 2011
Täydellinen punajuurisoppa!
Kun syksy saapuu, mieleni alkaa aina tehdä punajuuria. Tuon violetin kaunokaisen paras ystävä on rosmariini, ja kun lisään liittolaisiksi turkkilaista jugurttia ja chiliä, yhdistelmä vie kielen mennessään.
Tästä soppareseptistä olen oikeasti ylpeä (vaikka valokuva kauniinvärisestä ateriasta ei nyt oikein onnistunutkaan). Villasukat jalkaan, sisustuslehti kyytipojaksi ja nauttimaan!
ROUVA VARPUSEN PUNAJUURISOPPA
1 kg punajuuria
1 iso sipuli
1 rkl luomuvoita
2 tl tuoretta tai kuivattua rosmariinia
2 tl sormisuolaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl muskottipähkinää
kokonaisena kuivattua chiliä uskalluksen mukaan
100 g Viola maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sitruunamehua
Pinnalle
Turkkilaista jugurttia tai smetanaa
1. Kuori ja paloittele punajuuret. (Kannattaa käyttää hanskoja jos et halua pinkkejä käsiä loppuviikoksi.)
2. Silppua sipuli ja kuullota se kattilassa voissa. Lisää punajuurikuutiot ja pyörittele niitäkin voissa.
3. Lisää kattilaan vettä niin että ainekset peittyvät juuri ja juuri.
4. Lisää mausteet.
5. Kiehauta keittoa ja anna sitten porista hiljalleen vähintään 40 minuuttia kunnes punajuuret ovat täysin kypsiä.
6. Lisää sitruunamehu ja tuorejuusto.
7. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Itse tykkään jättää vähän punajuuripaloja sekaan, toiset pitävät sametinpehmeäksi survotusta rakenteesta.
8. Nauti turkkilaisen jugurtin kera.
Ps. En ollutkaan aijemmin huomannut että voitakin saa luomuna.
Lokakuun Dekossa kiinnostavinta oli ihan ensimmäinen juttu Pienet säilytysapurit sekä samaan teemaan liittyvä vaatesäilytyskokonaisuus. Mieleni askartelee tulevissa vaatehuone- ja kaappiprojekteissa, joita ryhdyn puuhaamaan sitten joskus kun tilipussiin taas alkaa ropsahdella valuuttaa.
Meillä on muuten ystävien kanssa tapana kierrättää kaikki hyvät lehdet. Kiitokset tästä aviisista lähtevät Eiran suunnalle ja nyt se jatkaa kierrostaan tuohon kahden seinän taakse ja sen jälkeen ehkä pihan toiselle puolelle – ellei joku lapsista syö sitä ensin :)
Tästä soppareseptistä olen oikeasti ylpeä (vaikka valokuva kauniinvärisestä ateriasta ei nyt oikein onnistunutkaan). Villasukat jalkaan, sisustuslehti kyytipojaksi ja nauttimaan!
ROUVA VARPUSEN PUNAJUURISOPPA
1 kg punajuuria
1 iso sipuli
1 rkl luomuvoita
2 tl tuoretta tai kuivattua rosmariinia
2 tl sormisuolaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl muskottipähkinää
kokonaisena kuivattua chiliä uskalluksen mukaan
100 g Viola maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sitruunamehua
Pinnalle
Turkkilaista jugurttia tai smetanaa
1. Kuori ja paloittele punajuuret. (Kannattaa käyttää hanskoja jos et halua pinkkejä käsiä loppuviikoksi.)
2. Silppua sipuli ja kuullota se kattilassa voissa. Lisää punajuurikuutiot ja pyörittele niitäkin voissa.
3. Lisää kattilaan vettä niin että ainekset peittyvät juuri ja juuri.
4. Lisää mausteet.
5. Kiehauta keittoa ja anna sitten porista hiljalleen vähintään 40 minuuttia kunnes punajuuret ovat täysin kypsiä.
6. Lisää sitruunamehu ja tuorejuusto.
7. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Itse tykkään jättää vähän punajuuripaloja sekaan, toiset pitävät sametinpehmeäksi survotusta rakenteesta.
8. Nauti turkkilaisen jugurtin kera.
Ps. En ollutkaan aijemmin huomannut että voitakin saa luomuna.
Lokakuun Dekossa kiinnostavinta oli ihan ensimmäinen juttu Pienet säilytysapurit sekä samaan teemaan liittyvä vaatesäilytyskokonaisuus. Mieleni askartelee tulevissa vaatehuone- ja kaappiprojekteissa, joita ryhdyn puuhaamaan sitten joskus kun tilipussiin taas alkaa ropsahdella valuuttaa.
Meillä on muuten ystävien kanssa tapana kierrättää kaikki hyvät lehdet. Kiitokset tästä aviisista lähtevät Eiran suunnalle ja nyt se jatkaa kierrostaan tuohon kahden seinän taakse ja sen jälkeen ehkä pihan toiselle puolelle – ellei joku lapsista syö sitä ensin :)
sunnuntai 9. lokakuuta 2011
Rahareikiä
Tuskailimme tänään rahatilannettamme, joka – yllätys yllätys – on hoitovapaaperheessä aika tiukka. Kun kävimme läpi tiliotettamme, totesimme että sieltä löytyy kovin vähän säästöpaikkoja. Rahaa menee asumisen jälkeen eniten ruokaan. Kauppalaskut ovatkin luultavasti se kohta jossa tehokkaimmin voisimme säästää. Autoa meillä käytetään melko vähän, vaatteet ostetaan suurelta osin käytettyinä tai ei ollenkaan, kodin remontointikohteetkin saavat odottaa aikoja parempia. Puutarhaan olen satsannut muutaman multasäkin ja kukkasipulin verran.
Mutta siis, kuinka säästää lapsiperheen ruokalaskuissa kun tavoitteena on syödä mahdollisimman terveellistä, puhdasta ja eettisesti ja ekologisesti tuotettua ruokaa? Olen huomannut että ainakin lihahyllyllä se teollisin on kaikkein halvinta, samoin leipien kohdalla. Kotimaiset kasvikset ja hedelmät ovat selvästi ulkomaisia kalliimpia ainakin talvella, puhumattakaan luomusta. En ole esimerkiksi kertaakaan raskinut ostaa kotimaisia omenoita vaikka on ollut paras omenakausi.
Pasta ja peruna ovat halpoja, mutta minä yritän vähentää hiilihydraatteja koska uskon sen helpottavan painonhallintaa. Hiilareita joutuu syömään usein, ne eivät pidä nälkää. Siippa taas on – vaikkei itse myönnäkään – melko kranttu, monet edulliset kasvikset eivät oikein maistu.
Laktoosittomat maitotuotteet ovat huikean hintaisia. Minä en saa muita syödä. Leipä on tyyristä, etenkin jos haluaa lisäaineetonta, mieluiten luomua. Sainkin jo vinkin leipoa leivät itse, mutta se ei ratkaise ongelmaa kokonaan koska kaipaamme pöytään myös hapanleipää, jonka tekeminen itse on haasteellista.
Nyt julistankin budjettiruokaprojektin aloitetuksi. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan kommenttiboksiin. Kiitos avusta jo etukäteen!
Ensimmäiset teesini ovat tässä:
1. Syödään vähemmän lihaa ja kalaa.
- Lihan ympäristörasitus on kova, ja liha on kallista. Tästä lähtien teen lihaa tai kalaa korkeintaan 5 kertaa viikossa 14 ateriasta.
2. Ei heitetä ruokaa roskiin.
- Nyt pitää laittaa tiukka kuri siihen että kaikki ostettu ruoka tulisi syödyksi eikä pääsisi happanemaan jääkaappiin. Esimerkiksi luomuleipä ei säily yhtä hyvin kuin säilöntäaineellinen, joten sitä on pakko pakastaa.
3. Tehdään suurempia määriä ruokaa kerralla ja laitetaan pakkaseen.
4. Harrastetaan paljon keittoja ja laatikoita.
5. Leivotaan itse leipää.
6. Ostetaan raaka-aineita isoina määrinä.
- Tässä pitää kuitenkin huomioida kohta 2.
Tässäpä perheellemme tavoitetta. Kuvitukseksi laitan kasvimaamme satoa, jotka kaivoimme ylpeinä maasta viime viikonloppuna melkein fanfaarien kera. Vähän on rupusen näköisiä mutta herkullisen makuisia pottuja ja porkkanoita. Ja ensi vuonna uudella innolla ja lisää lajeja, vähemmän ohdakkeita! Jaoimme ensi kertaa kasvimaan ihanien naapureittemme kanssa. Heillä on saman ikäinen pikkutyyppi kuin meillä, joten ensi vuonna on lapsityövoimaa luvassa naapurin viisivuotiaan esikoisen lisäksi kaksi lisää. Tänä vuonna kasvimaata hoidettiin vähän siinä sivussa – sattuneesta syystä. Vauvat söivät multaa ja ihmettelivät voikukkia kun vanhemmat mylläsivät.
Mutta siis, kuinka säästää lapsiperheen ruokalaskuissa kun tavoitteena on syödä mahdollisimman terveellistä, puhdasta ja eettisesti ja ekologisesti tuotettua ruokaa? Olen huomannut että ainakin lihahyllyllä se teollisin on kaikkein halvinta, samoin leipien kohdalla. Kotimaiset kasvikset ja hedelmät ovat selvästi ulkomaisia kalliimpia ainakin talvella, puhumattakaan luomusta. En ole esimerkiksi kertaakaan raskinut ostaa kotimaisia omenoita vaikka on ollut paras omenakausi.
Pasta ja peruna ovat halpoja, mutta minä yritän vähentää hiilihydraatteja koska uskon sen helpottavan painonhallintaa. Hiilareita joutuu syömään usein, ne eivät pidä nälkää. Siippa taas on – vaikkei itse myönnäkään – melko kranttu, monet edulliset kasvikset eivät oikein maistu.
Laktoosittomat maitotuotteet ovat huikean hintaisia. Minä en saa muita syödä. Leipä on tyyristä, etenkin jos haluaa lisäaineetonta, mieluiten luomua. Sainkin jo vinkin leipoa leivät itse, mutta se ei ratkaise ongelmaa kokonaan koska kaipaamme pöytään myös hapanleipää, jonka tekeminen itse on haasteellista.
Nyt julistankin budjettiruokaprojektin aloitetuksi. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan kommenttiboksiin. Kiitos avusta jo etukäteen!
Ensimmäiset teesini ovat tässä:
1. Syödään vähemmän lihaa ja kalaa.
- Lihan ympäristörasitus on kova, ja liha on kallista. Tästä lähtien teen lihaa tai kalaa korkeintaan 5 kertaa viikossa 14 ateriasta.
2. Ei heitetä ruokaa roskiin.
- Nyt pitää laittaa tiukka kuri siihen että kaikki ostettu ruoka tulisi syödyksi eikä pääsisi happanemaan jääkaappiin. Esimerkiksi luomuleipä ei säily yhtä hyvin kuin säilöntäaineellinen, joten sitä on pakko pakastaa.
3. Tehdään suurempia määriä ruokaa kerralla ja laitetaan pakkaseen.
4. Harrastetaan paljon keittoja ja laatikoita.
5. Leivotaan itse leipää.
6. Ostetaan raaka-aineita isoina määrinä.
- Tässä pitää kuitenkin huomioida kohta 2.
Tässäpä perheellemme tavoitetta. Kuvitukseksi laitan kasvimaamme satoa, jotka kaivoimme ylpeinä maasta viime viikonloppuna melkein fanfaarien kera. Vähän on rupusen näköisiä mutta herkullisen makuisia pottuja ja porkkanoita. Ja ensi vuonna uudella innolla ja lisää lajeja, vähemmän ohdakkeita! Jaoimme ensi kertaa kasvimaan ihanien naapureittemme kanssa. Heillä on saman ikäinen pikkutyyppi kuin meillä, joten ensi vuonna on lapsityövoimaa luvassa naapurin viisivuotiaan esikoisen lisäksi kaksi lisää. Tänä vuonna kasvimaata hoidettiin vähän siinä sivussa – sattuneesta syystä. Vauvat söivät multaa ja ihmettelivät voikukkia kun vanhemmat mylläsivät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)







