tiistai 13. maaliskuuta 2012

Latujen kuiskimaa

Lapsi on päättänyt vaihtaa kesäaikaan, heräämme siis ennen kuutta. Iltakieppumista puoli kymmeneen, yöheräilyä, väsyneet vanhemmat. Nyt on tällainen vaihe. Aikaa omille ajatuksille jää tuskin nimeksi.

Tänä aamuna hain virtaa ladulta auringon nousun aikaan, ennen töihin lähtöä. Lipsui niin että sain kiskoa viisi kilometriä melkein pelkillä käsillä. Loppumatkasta olin yltä päältä hiessä, tärisevä – ja manailun lomassa tunsin itseni huikaisevan onnelliseksi. Tällaiset retket auttavat löytämään yhteyden omaan kehoon ja mieleen.




Tänään sain kuulla kouriintuntuvia muistutuksia elämän katoavaisuudesta ja erityisesti siitä kuinka ihmiselämän alkutaival on hauras. Ymmärsin jälleen kerran kuinka onnekas olenkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti