Nousin päättäriltä bussiin ja istuuduin takaosaan. Pian perässäni marssivat kaksi pientä poikaa, kahdeksan tai kymmenen vuotiasta – ja kolme aikuista miestä, iskät vähän retkellä lasten kanssa.
Miehet haisivat niin rajusti viinalta että kärpäset tippuivat katosta, bussissa oli vaikea hengittää. Miesten humalatila oli tukeva. Hetipian alkoivat uudet kaljatölkit poksahdella auki, muutaman minuutin välein, sihahdus ja poksahdus. Laivalta oltiin tulossa. Isät kysyivät pojilta miltä oli tuntunut valvoa koko yö.
Yksi isä nuokkui ikkunaa vasten. Toinen oli puheliaalla tuulella, omalla tavallaan huolehtivainenkin. Matkan aikana hän toimi ikäänkuin Helsinki-oppaana pikkupojille: "Nyt ollaan Kurvin kulmilla. Tämä on Helsingin pahamaineisin paikka. Täällä tapetaan, ammutaan ja tapellaan, juodaan viinaa. Nautitaan, hassutellaan ja kaikenlaista muuta." "Tosta paikasta iskä kävi usein ostamassa pleikkaripelejä. Se oli tosi kiva paikka. Mutta se suljettiin kun myyjä laitettiin vankilaan kun se myi hasista. Ei, ei iskä ostanut hasista, en tienny että se myi sitä." "Toi pizzeria on rättipäiden ählämien omistama." "Ai mitä tarkoittaa rättipää?" kysyi pieni siihen. "No sellainen etelän ihminen, muslimi." "Ai miks ne laittaa sitä uskontoa siihen pizzaan?" "Ei sillä uskonnolla ole mitään tekemistä sen pizzan kanssa. Se on niitten elinkeino.""Mut jos se sika on niitten uskonto niin miksi ne laittaa sitä siihen pizzaan?"
Loppumatkasta kuljettaja hermostui kaljanjuontiin ja yritti ajaa porukan ulos. Iskä laittoi tölkin roskiin, matka jatkui. Pojat silmät ymmyrkäisinä ihmettelivät että ihan ku se ois huutanu jotain meille. Isä vastasi että ehkä sillä oli huono päivä. Toinen poika tuntui murjottavan, isä toisteli että "Santtu" on vaan väsynyt. Poika kivahti että usko jo etten ole. Toinen poika sanoi että "Saa olla kyllä viimeinen iskäviikonloppu, kaikilla tuntuu olevan vaan huono päivä." Isä pohti ääneen mahdetaanko toista miestä joutua kantamaan kotiin, ja suunnitteli kaupan kautta menemistä.
Koko matkan pohdin voinko auttaa lapsia jotenkin. En tiennyt mitä tehdä, en uskaltanut soittaa siinä minnekään tai siirtyä kauemmas istumaan etten olisi kiinnittänyt miesten huomiota. Nousuhumalainen ja krapulainen isä oli vielä tolpillaan, mutta kiskoi kaljaa kaksin käsin, ja vaikutti että lapset olisivat miesten seurassa loppuillankin. Mietin voinko sanoa että älä nyt hyvä mies enää ota kun sulla on lapset mukana. Viestitin ystävälle joka on ollut töissä lastensuojelussa, mutta en saanut häntä ajoissa kiinni.
Isät ja pojat jäivät melkein toisella päättärillä pois, samalla pysäkillä kanssani. He jäivät säätämään jotain pysäkille, en saanut selville jatkoivatko viereiseen kauppaan vai jonnekin lähitalojen asunnoista. Tuli hätääntynyt olo pikkuihmisten puolesta, ja aika avuton fiilis.
Kotona sain ystävältäni puhelinnumeron päivystävälle sosiaalityöntekijälle. Alkuillasta hän ei päässyt vastaamaan, mutta äsken sain ihmisen langanpäähän. Tilanne oli valitettavasti ohi, mutta sain selkeät ohjeet:
Jos tapaat lapsia selvästi päihtyneen aikuisen seurassa ilman että kukaan seurueen aikuisista ei ole kunnossa, yksiselitteinen ohje on soittaa hätäkeskukseen 112. Sieltä lähettävät poliisin selvittämään tilanteen ja poliisi raportoi aina lastensuojeluun. Lastensuojelusta saatetaan lähettää päivystävä henkilö paikalle, ja lasten ja perheen tilanne kartoitetaan.
Lapset varttuvat sellaiseen maailmaan jollaisessa heidän vanhempansa elävät. Joskus se tietoisuus on musertava.
Päivystävä Sosiaalityöntekijä: 020 696006
Surullinen tarina, mutta niin yleistä. Itse kohtasin samanlaisen tapauksen venesatamassa kesällä. Enkä tajunnut minäkään ajoissa tehdä mitään.
VastaaPoista