Suklaakakku

Isänpäivänä elämä maistui suklaalta. Ensimmäinen itse tehty suklaakakkuni ikinä. Voisin harkita tätä myös joulun herkuksi, vaikka mustaherukkaliköörillä säväytettynä.

Harmi että kamera unohtui kotiin yllätysyhteisisänpäiväkekkereillä. Onneksi sentään kännykkäkamera tallensi luomukseni. Sanottakoon, että vähempikin suklaa olisi riittänyt (paitsi että meidän päivänsankari oli toista mieltä).

SUKLAA-MUSTAHERUKKAKAKKU

Pohja
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 vehnäjauhoja
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl kanelia

Kostutus
2 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria

Täyte
1 dl vispikermaa
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rkl sitruunamehua
200 g turkkilaista jugurttia
100 g (pakaste) mustaherukoita
100 g (pakaste)mustikoita
1,5 dl vadelma- tai omenahilloa.

Kuorrutus
150 g tummaa taloussuklaata
1 dl vispikermaa
50 g valkoista leivontasuklaata


1. Voitele ja jauhota tasapohjainen kakkuvuoka (2 l).
2. Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri napakaksi vaahdoksi.
3. Yhdistä jauhot, kaakaojauhe, leivinjauho ja kaneli toisessa kulhossa. Siivilöi jauhoseos vaahtoon ja sekoita tasaiseksi kevyesti nostellen.
4. Kaada taikina vuokaan. Paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla n. 30–40 min. Tarkista kypsyys. Kumoa kakku ja jäähdytä.


5. Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon sokerit, sitruunamehu, jugurtti ja jäiset marjat.
6. Leikkaa kakku kolmeen kerrokseen. Nosta pohjalevy tarjoiluvadille.
7. Kostuta kakkulevyt maitoseoksella, kansilevy alapuolelta. Levitä puolet hillosta ja täytteestä pohjalevylle. Täytä samoin toinen väli. Nosta päälle kansilevy. Siirrä kakku viileään tekeytymään.

8. Paloittele tumma suklaa pieneen kattilaan, kaada joukkoon kerma ja sulata liedellä. Kuumenna sekoittaen ja keitä miedolla lämmöllä pari minuuttia.
9. Kaada suklaakuorrutus heti kakun päälle keskeltä alkaen ja levitä reunoille lastalla. Älä tee liian paksua kerrosta. Anna jäähtyä.

10. Paloittele valkosuklaa pieneen pakastepussiin. Sulata suklaa esim. vesihauteessa. Leikkaa pussin kulma pois ja valuta jäähtyneen kakun pinnalle kauniita valkosuklaaraitoja.

Älä tätä testaa kotona: Värjäytymien poistaja

Nyt tulee antimainontaa. Minulla on nimittäin ollut sarjapyykkikatastrofi. Kaikki alkoi siitä kun pesin koneellisen pojan ulkovaatteitta ja tummia sisävaatteita, ja pahaksi onneksi lisäsin mukaan mustat ratsastussäärisuojukset joita en edes käytä enää. Nuo kurjat värjäsivät koko pyykin tumman violetinharmaaksi vaikka niiden piti olla konepestävät. Suurin tappio oli Ticketin ulkohaalari jonka puhdas omenanvihreä muuttui likaiseksi armeijanvihreäksi. VOI ITKU! No, haalarin olen saanut siedettäväksi useassa pesussa ja liotuksessa.

Mutta mutta, tarina on vasta alussa. Tällä viikolla pesin sitten tuossa kovan onnen koneellisessa olleet pienet velourhousut ja läjän lapsen muita tummia ja kirjavia vaatteita. Mukana oli mm. meille juuri rantautuneet Lindexin kaksi ihanaa ruskeaa pöllöbodya ja yksi maisemabody jotka onnistuin metsästämään käytettynä mutta uudenveroisessa kunnossa, sekä muutama kiva mustavalkoraidallinen paita ja body. En voinut kuvitellakaan että kerran värjääntynyt vaate luovuttaisi kaiken värinsä eteenpäin. Näin kuitenkin kävi, ja koko koneellinen meni ihan harmaaksi. VOI ITKU jälleen!

Nyt tulee sitten se antimainontaosuus. Ostin nimittäin Dr. Beckmannin Värjäytymien poistajaa, jonka luvataan soveltuvan myös kirjopyykille. Jopa pakkauksen kuvassa on värillinen paita jossa omien vaatteitteni tapaan on valkoista ja voimakkaita värisävyjä. Sitä siis koneeseen ja toiveikkaana odottamaan...

No, mitä tapahtui? Ylimääräinen harmaa väri valkoisissa kohdissa ei hievahtanutkaan, mutta se sai jostain lisäsäväykseksi punertavaa. Mikä pahinta kaikki vaatteet menettivät radikaalisti värinsä. Mustasta tuli kulahtanutta suklaanruskeaa ja ruskeasta vauvankakakanväristä!!!! Mukana oli myös vaalea keittiöpyyhe jossa oli tavallisia ruokatahroja. Se tuli ihan yhtä likaisena ulos pyykistä. Ja oudoin tulos oli kahdessa T-paidassa jotka menettivät myös muotonsa ja joista toisen printti alkoi halkeilla – niidenkin tahrat kylläkin pysyivät. Siis miten voi pesuaine kutistaa ja vanuttaa vaatetta????

Myönnän että en tehnyt kaikille viidelle ihanalle bodylle erikseen pakkauksen ohjeen mukaista värinpitävyystestiä, mutta luulisi silti että edes jokin niistä olisi kestänyt käsittelyn. Lisäksi olisin kuvitellut noin voimakkaan aineen tehoavan edes alkuperäiseen ongelmaan eli pesuvärjäytymiin. Mutta ei. Olipahan hyödyllinen tuote...

Nyt olen heittänyt tuhoutuneet vaatteet (paitsi ne jotka myös venähtivät) vielä kerran koneeseen mustan värinpalauttajan kanssa. Ainakin märkänä lopputulos näytti yllättävän hauskalta. Raportoin asiasta tähän tuonnempana kunhan vaatteet kuivuvat kunnolla :)

Mutta siis: Unohda Värjäytymien poistaja mikäli sinulla on kirjopyykkiä. Ja ehkä kannattaa unohtaa joka tapauksessa kun ei se poista värjäytymiä, ja on aikamoista myrkkyä, kaiken lisäksi.

Vaatehuoltoa, osa 1: Nypyt pois

Kannatan vaatteiden huoltamista ja korjaamista kun se suinkin vain on mahdollista, ja olenkin satsannut viime aikoina kaikenmoisiin välineisiin joilla nuutuneet vaatekappaleet saa elvytettyä.

Yksi investoinneistani on vanha kunnon nyppyleikkuri. Tämä on taloutemme kolmas tällainen, kaksi edellistä kun hyytyivät aikanaan. Pidetään peukkuja että tämä olisi pitkäikäinen. Näiden paras puoli ei ole toistaiseksi ollut kestävyys, ja patterisyöppöjäkin ne ovat, mutta puolustavat paikkaansa kuitenkin.

Vai mitä sanotte tästä: katsokaa hihaa, viimeistä saareketta johon leikkurin terä ei tässä puserossa ole kajonnut. Muu osa paidasta on jo näpsäkästi siistitty. Minulla oli odottamassa tämä sympaattinen neulepaita Harakanpojalle, jostain ostamastani vaatepaketista meille rantautunut, taisi olla jokin ylimääräinen "ylläri" jonka myyjä oli livauttanut kyytiin ennen postitusta. Ensin ajattelin että eihän tällaista nukkapallopläjäystä halua lapsen päälle pukea, mutta nyt tästä tulikin kuin uusi! Kannatti säästää pusero, vaate on kumminkin puuvillaa ja vähän villaakin, ja tyyliltään sopivasti lintubongaajahenkinen.

Ps. Ostin leikkurini Stockmannilta, ja se on OBH-Nordican. Maksoi kympin.

Jane-lastenkirpputori

Vierailimme tänään koko perheen voimin melko hiljattain Vantaan Kaivokselaan avatulla Jane-lastentarvikekirpputorilla. Oli huippupositiivinen kokemus! Lauantai-iltapäivänä ei yhtään ruuhkaa, siistit ja ihan kivan näköiset tilat vessoineen, leikkipisteineen ja kahvimyynteineen, pöydät hyvässä ruodussa, tosi hyväkuntoista tavaraa myynnissä verrattuna vaikkapa Helsingin Vekarakirppikseen ja myös edullisemmat hinnat. Janeen tulee takuulla mentyä pian uudestaan!

Kuva: Jane-kipputori

Sain aika mainion saaliin. Harakanpojalle ei tällä kertaa löytynyt vaatetta kun en uskaltanut ostaa ensi talveksi kenkiä, mutta naapurin pikkulikoille nappasin tuliaisia, ja omalle ipanalle leluja ja kirjoja.

Tässä koko paketti.

Yhdessä pöydässä oli ihmeen paljon hyvää muumitavaraa, ihan virallisilta valmistajilta. Erilaisia tyttöjen muumilaakson T-paitoja jäi sinne vielä monta, valitsin nyt nämä söpöläiset. Toisestä pöydästä mukaan lähti ihanat sydänpolvisammarit.

Kassan vierestä yhdestä laatikosta bongasin viime hetkellä tosi edullisia klassikkokirjoja: aivan lukemattoman näköisen Ronja Ryövärintyttären, vintage-painoksen Lotta, Manne ja Minnamanna sekä Maija Poppanen -kirjoista. Lisäksi kivassa peltirasiassa Muumien versio Uuno-pelistä. Ja hellyyttävin kaikista oli virkattu Muumimamma käsilaukkuineen, voi apua! Poika osasi sanoa "Mamma", ja aloitti hirmuiset halisessiot kun sai tämän syliinsä.

Edellisessä kuvassa vilahtikin jo uusi Ainun tuttipullo Marimekon kuosilla. Pitihän se ostaa autopojalle vesipulloksi. Olin juuri aamulla kaipaillut lisää lastenastioita, kun löysin nämä ilmeisen käyttämättömät 4 syvää ja yhden matalan lautasen.

Ihanassa vadelmanvärisessä neuletunikassa on angoraa. Itselleni sain mustavalkoiset muumikynsikkäät ja harmaat sormikkaat.

Näin kirpparilla muunmuassa tosi nätin ja erikoisen tyttöjen sadetakin, kuviolliset kumpparit ja upeita vähän kalliimpia talvikenkiä, mm. loistokuntoiset Tepsut-kengät kahdellakympillä! Sinne jäivät kun meidän kotona asustaa vain yksi pojanviikari. Ehkä poikien vaatteita sitten ensi kerralla :)

Kettu

Tämä Huutiksesta löytynyt loistokuntoinen paita taisi olla pikku-ukonkin mieleen. Tosin hän oli sitä mieltä että siinä on Orava. Huomasin että kesäinen shortsiasu on syyskylmälläkin ihana paksujen sukkisten kanssa.

Ikävä kyllä hetkeä myöhemmin pieni Richard Scharryn ystävä käänsi liian innokkaasti sivua ja muksahti sohvalta. Ja niinkuin naamasta näkyy, tällaisia haavereita sattuu joka päivä...

LÖYDÖT
Lindex kettupaita / second hand

Sumuisena syyspäivänä

Kotitekoista ruisleipää

Valitettavasti joudun jatkamaan hetken kuvattomalla linjallani, sillä Harakanpoika pudotti tänään kamerani sohvalta ja paras objektiivini menee huoltoon.

Toivottavasti epäonneni laitteiden kanssa ei jatku. Ystäviemme kotona alkoi nimittäin tänään keittiöremontti, ja me saimme hoitoon leipäkoneen! Olen jo pitkään haaveillut itse tehdystä leivästä.

Perheemme syö yleensä lähes yksinomaan ruisleipää. Harakanpoika innostui aikanaan sormiruokailusta saatuaan puolivuotiaana ruisleivän käteensä, sitä ennen hän halusi saada ruokansa silkinpehmeänä, eikä suostunut edes laittamaan suuta kiinni jos ruuassa oli röpelöitä. Nyt hänellä on taas menossa "haluan pehmeää ja helppoa ruokaa" -vaihe kun ikeniä aristaa, ja ruisleipä lentää kaaressa lattialle. Olenkin pyrkinyt ostamaan hänelle täysjyväistä vaaleaa leipää.  

Ongelmaksi on muodostunut hyvänmakuisen ja lisäaineettoman leivän löytyminen. En ole innostunut kauppamme luomutarjonnasta tässä asiassa, itse kaipaan vaaleaan leipään edes vähän sattumia, eli siemeniä, ja inhoan perinteistä hiivaleipää. Kaikissa herkullisissa vaaleammissa leivissä tuntuu olevan säilöntäaineita ja muuta turhaa yllinkyllin. Toivon että itse tekeminen toisi ratkaisun pulmaan, ja samalla hiukan säästöä ruokalaskussa. Leipäkone on siis erittäin tervetullut tuttavuus.

Vaalean leivän kokeiluihin palaan tuonnempana, mutta kerronpa tässä uudesta löydöstäni, jonka ystäväni vinkkasi. Helsingin Leivällä on mahtava uutuus, Myllärin ruisleipäaines jonka avulla saa tehtyä kotioloissa aitoa hapanleipää, jauhoseoksessa kun on mukana taikinajuuri! Pussin kylkeen ovat vielä ystävällisesti laittaneet ohjeen leipäkoneelle. Helppoa kuin heinänteko!

Tarvitsin vain kulhon, vettä ja jauhopussin. Taikina sekoitettiin kulhossa ja kaadettiin leipäkoneen astiaan. Sitten masiina hyrräämään ja noin kolmen ja puolen tunnin odotus alkoi. Millainen oli lopputulos. No, kaunis. Tuoreelle ruisleivälle ominaisen tahmea, jäin jopa miettimään että ensi kerralla lisään paistoaikaa, vatsanikin ottaisi leivän ehkä sitten tyynemmin vastaan. Itse pidin leivän mausta mutta jälkiuunin ystävä Herra Harakka tykkäsi ettei maistu tarpeeksi hapatetulta ja rukiiselta. Ruista jauhoseoksessa on 87 %, ei ihan huonosti kuitenkaan. Omaan suuhuni suolaa olisi saanut olla enemmän. Lopputulema: ihan mukiinmenevää leipää, pitää kokeilla toistekin.

Kuva: Helsingin Leipä