keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Muumimaista menoa (?)

Terveiset Naantalista ja Turusta! 

Pitihän meidänkin lähteä moikkaamaan muumeja, kun nuo ihanat pulleat seikkailijat ystävineen ovat jo perheen pienimmällekin niin kovin tärkeiksi käyneet. Aina kun pikku-ukon puhelimeen soittaa joku, se on Hemuli. Sille sitten vastaillaan asiantuntevalla äänellä, ja puhelu päättyy rennosti "Ooookei mooooi!" Me aikuiset rakastamme muumitarinoiden tunnelmaa, merellisyyttä, luontoa ja moniulotteisuutta. Aikuinenkin saa kirjoista paljon irti, tarinat eivät ole mustavalkoisia tai imeliä.

Naantalin Muumimaailmastakin oli korkeat odotukset etukäteen, ovathan muumit yksi tunnetuimmista kotimaisista brändeistämme. En haluaisi olla ankea, mutta valitettavasti kokemus ei ollut niin huippu kuin olisi sopinut toivoa, etenkin kun peruslippu maksaa 23 e / henkilö (alle 3-vuotiaat ilmaiseksi). Neljän hengen perheellä jossa on yli 3-vuotiaat lapset sisäänpääsyyn saarelle palaa siis 92 euroa.

Ensiksi kuitenkin täytyy sanoa, että pieni mies oli päivästä aivan onnessaan. Hän sai halia ystäväänsä Hemulia ja tanssia Muumimamman kanssa.





Visuaalisesti muumimaailma ei ollut eheä, vaan monelta osin muovisen oloinen ja kömpelö. Muumitalot olisi mielestäni voitu tehdä vähemmän lavastuksenomaisiksi. Paikka oli täynnä muumikuvituksia jotka suoraansanottuna olivat aika kökköjä. Missä ovat tiukat muumilaatukriteerit? Sama päti siihen pätkään teatteriesitystä jonka ehdimme nähdä.


Harakanpoika on siinä iässä, että jo portailla kiipeily ja pikku Myyn sänkyyn kellahtaminen ovat suuria elämyksiä. Muumimaailma pureekin varmasti parhaiten taaperoikäisiin. Hiukan isommille odotin siellä olevan enemmän tarinallista tai toiminnallista tekemistä. Etenkin muumitalon sisustus oli aika mielikuvitukseton, tavallisen oloisia huonekaluja, muutama kaukoputki ja loputtomasti rappusia. Höysteenä jokunen kurkistusikkuna ja leikkipiste joiden sisällöllistä yhteyttä muumeihin emme aivan ymmärtäneet.

Ulkona olevat metsäpolut olivat ehdottomasti Muumimaailman parasta antia. Itse saari on säilytetty upeasti luonnontilaisena ja ympäröivä meri sekä kalliorannat metsineen ovat paras mahdollinen ympäristö muumien kodille, juuri niinkuin Tove Janssonkin sen on nähnyt. Luontopolku oli mukavan rouhea ja metsään sulautuva. Saarta ja luontoa olisimme toivoneet hyödynnetyn vieläkin enemmän. Miksi esimerkiksi virtaava vesi oli rakennettu metsään rumaan muovivaloskouruun eikä vaikkapa kivestä tai puusta? 



Itseäni sykähdytti eniten noidan mökki, jossa rääväsuinen noita keitteli lapsille räkäsoppaa ja näytti isille kieltä mennessään. Myös Nipsun maja kimaltavine aarteineen, oikeasti vanhoilla tavaroilla sisustettu Hemulin mökki sekä merellinen uimahuone olivat viehättäviä paikkoja.

Jos Muumimaailmaa haluaisi viedä lähemmäs alkuperäisten tarinoiden tunnelmaa, patinaa ja rosoa soisi olevan enemmän, suorastaan amerikkalaista räikeyttä ja puolivillaisuutta vähemmän. Nykyisetkin rakennelmat olisi mahdollista viilata sellaiseen suuntaan, ja johan kelpaisi Muumimaailmaa esitellä japanilaisille turisteillekin!

Kammottavin nyrjähdys oli muumisaaren ruokatarjonta. Pizzaa, burgeria, nakkikoria, ranskalaisia, Kentucky-kanaa. Mitä ihmettä? Tällaista pöperöä sai "Muumimamman kotiruokakeittiöstä":

Lihapullia, nakkeja, toisiinsa liimautuneita makarooneja, pakastevihanneksia ja kaalikäärylettä hintaan 14,90 e



Viimeinen purnauksen aihe: En mielestäni ole hysteerinen, ja meillä kiipeillään ja könytään metsässä ja leikkipaikoilla aika vapaasti. Silti tuli tunne että Muumimaailmassa taaperoita ei ollut mietitty ihan loppuun saakka, ja vanhemmat saivat olla välillä turhankin sydän syrjällään. Vai mitä sanotte esimerkiksi näistä...

Juoksemaan houkuttava puinen polku kulki paikoin korkeallakin, mutta kaide pudotuksen äärellä oli helposti taaperon mentävä.

Muumitalossa oli hirveä määrä kapeita portaita joissa aikuinen ei mahtunut lapsen rinnalle tai ohi. "Uunien" luukut olivat lapsen kasvojen korkeudella ja viiltävän terävästä ohuesta pellistä tehdyt.

Yhtä kaikki, pikkuinen matkalainen ystävättärineen tuntui olevan tyytyväinen, joten reissu ei mennyt hukkaan, ja isikin sai kaverikuvan Nuuskiksen kanssa.


2 kommenttia:

  1. Kavereilla tippui lapsi mereen tuolta kallioilta, onneksi äiti hyppäsi heti perään. Odottaisi edes jonkinlaista rantavahtia kun lapsia sentään käy paikalla melkoinen määrä.

    VastaaPoista
  2. Heippa, itse kävin tässä muutama päivä sitten Muumimaailmassa, eikä mielestäni kokonaisuus ihan noin kauhealta vaikuttanut. Olen kyllä joissain asioissa samaa mieltä, pientä hiomista joissain kohdissa voisi tehdä mutta kyllä meidän 5, 7 ja 9 vuotiaiden tyttöjen lisäksi myös minulla ja miehelläni oli mahtava päivä ja olemme tulossa uudelleen ensi kesänä :)

    VastaaPoista