Vierailimme juhannuksen jälkeen Herceg Novin pikkukaupungissa. Varsinainen lomakausi siellä alkaa heinäkuussa, jolloin paikalliset turistit tulevat uimaan ja viettämään leppoisaa rantaelämää. Saksalaisia ja amerikkalaisia turistilaumoja ei näy, rannat ovat puhtaat ja hinnat erittäin kohtuulliset. Englannilla pärjää mukiinmenevästi, paikalliset puhuvat serbiaa. Kärryikäisen perheelle pieni haaste on kaupungin mäkisyys, joka paikkaan ei pääse rattailla ja usein ainoa kulkutie käy portaiden kautta.
Herceg Novi sijaitsee Kotorin lahden rannalla, jonka vastarannalla on Kotorin kaupunki. Sen vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Kaunis paikka, ja helposti bussimatkan päässä.
Viehätyin Montenegrolaisten lämpimästä tavasta suhtautua lapsiin. Harakanpoika innostui juhannuksena syömään ensimmäisen kokonaisen ateriansa omin sormin – savukalaa ja uusia perunoita – ja jatkoimme samoilla linjoilla myös reissussa. Vaikka aiheutimme valtavan sotkun ja paljon mekkalaa, meidät toivotettiin aina tervetulleiksi. Joka ravintolassa saimme pienelle oman räätälöidyn annoksen, jatkuvasti oli joku tarjoilijoista tervehtimässä, hassuttelemassa ja varmistamassa että kaikki on hyvin. No, syöttötuoleja ei ravintoloissa harrasteta, sellainen löytyi vain yhdestä paikasta, joten reissun jälkeen rattaamme kaipasi kylvyn, mutta muuten lapset huomioitiin ihanasti.
Mukavaa oli sekin, että vielä iltamyöhällä perheet olivat liikkeellä, vanhat ja nuoret yhdessä, eikä ketään katsottu pahasti. Pienimmät nukahtivat rattaisiin kun oli aika, ja kaikki sujui luontevasti. Kukaan ei ollut humalassa ja muutenkin olo oli turvallinen illan tummetessakin. Miksiköhän tämä ei onnistu Suomessa? Meillä kunnolliset perheet ovat kahdeksalta nukkumassa ja isovanhemmat katsovat telkkaria kotona eivätkä suinkaan osallistu jälkikasvunsa illanviettoon. Sukupolvet pysyvät tiukasti omissa lokeroissaan ja kaupungilla on kymmenen jälkeen villin lännen tunnelma.
No, palataanpa Montenegroon. Paikallinen ruoka on tuoretta, konstailematonta ja hyvää. Paljon kasviksia, merenelävää ja lihaa. Suosittelen kokeilemaan mm. täytettyjä mustekaloja.
Montenegrosta on muuten yllättävän lyhyt matka bussilla Kroatian puolelle. Me vierailimme yhtenä päivänä myös Dubrovnikissa joka sekin oli kiva, joskin turisteja kuhisevampi kaupunki. Kroatian hinnat ovat lähempänä Suomen hintoja, mutta toisaalta ainakin itse löysin sieltä laadukkaampaa shoppailtavaa kuin Montenegrosta, jossa rantakaupunkimme tarjonta oli lähinnä halpaa rantakolttua ja lasten uimaleluja.
Mainittakaan vielä, että myös lensimme Dubrovnikiin, ja sieltä saimme kolmellakympillä reilussa puolessa tunnissa taksikuljetuksen Montenegroon. Tämä oli näppärin tapa jos halusi selvitä yhdellä kolmen tunnin lennolla. Valitettavasti Montenegrossa ei näytetä harrastavan turvaistuimia, joten matka tuntui siinä mielessä vähän jännittävältä mutkaisilla teillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti