Pihan poikki

Meillä on ihanat naapurit. Ipanoita syntyi taloyhtiöömme toissakesänä viisi, ja vähän vanhempiakin on monta, joten seuraa riittää. Me äidit kokoonnumme lapsinemme joka päivä samalle hiekkalaatikolle – silläkin uhalla että äkäiset naapurinmummot ärsyyntyvät isosta laumasta lapsia juuri heidän pihallaan. Koleina tai sateisina päivinä on kiva hipsutella pihan poikki leikkimään toistemme luo, ja mammat juovat kupposen kuumaa. Tänään meitä oli neljä pientä ja kolme äitiä :)

Harakanpoika sai eilen postista paketin jossa saapuivat "uudet" Viking Goretexin välikausikengät, taas Huutiksesta. Kahden tarran kiinnitys pitää kengät jalassa haparoivien askelten tahdissa ja sisällä on pehmeä karvavuori.

Fleecetakki ja hurjan vihreät housut ovat huutamistani vaatepaketeista. Meinasin jo laittaa pöksyt eteenpäin kun olen vähän suppea mitä tulee väreihin, mutta ilmeisesti minulla on alkanut uusi vihreä kausi kun ne jäivätkin pojalle jalkaan. Raukka on vain yhtä lyhytjalkainen kuin itse olen, kaikki housut saa kääntää punteista moneen kertaan. Takki on ensimmäinen sellainen vaate joka on lapselle selvästi mieleen kivojen kuvien takia, automies hokee "Auto, auto!" ja osoittaa hihaansa. Ainoa ulkovaate joka puetaan ilman rähinöitä, hih! Pakko kuitenkin todeta, että en taatusti osta uutena KappAhlin vaatteita, sillä kaikki meille rantautuneet ketjun käytetyt vaatteet ovat olleet enemmän tai vähemmän kulahtaneita, niin myös tuo takki. Näin huonolaatuisia vaatteita ei pitäisi valmistaa, jälleenmyyntiarvo on ihan nolla, ja haalistuneet värit ja nypyt harmittavat. Kilpailevat ruotsalaisketjut ovat skarpanneet tässä asiassa, niiden vaatteet kestävät monta kierrosta ja luomuakin löytyy. Vaikka kai ne pienet aasialaiset kädet niitäkin vaatteita tekevät.

Tämän olohuoneen paras paikka on ihanan pehmeä matto jonka ympärille on raivattu tilaa leikeille. Pehmeä myyränruskea ja viileä turkoosi ovat pettämätön ja kodikas yhdistelmä joka toistuu kaikkialla, muun muassa yhden seinän tapetissa, sohvalla, puukalusteissa ja maton hapsuissa.

Puutarhan syyspuuhia

Piha(kin) on jäänyt vähän retuperälle kun olemme keskittyneet tuon toisenlaisen eläväisen taimen kasvatteluun. Kukkapenkissä tuntuu rehottavan lähinnä vuohenputki, ja vähän sama vika on vähäisellä nurmikkokaistaleellakin. Sen kasvin kanssa taistelu tuntuu olevan loputonta, kun se oikein ottaa vallan. Puutarha-asiantuntijaserkkuni antoi siunauksensa ajatukselleni, että kukkapenkki pitäisi perustaa uudelleen ja laittaa vihollisen esteeksi juurimattoa. Se on jäykkää ja paksua vettä läpäisevää kuitukangasta jonka olisi tarkoitus estää pienimmästäkin juurenpalasta versovat rikkakasvit. Tässä yhteydessä päätin siirtää myös jättimäiseksi kasvaneen raparperimme parhaalta paraatipaikalta pihan reunalle varjostamasta kukkapenkkiä.

Tuumasta toimeen näin:
1. Ensin kitkin kaiken maanpäällisen kasvuston, kaivelin pikkulapiolla multaa ja harasin pois pahimmat valkoiset rikkaruohonjuuret. Samalla poimin talteen monivuotiset kukkasipulit.
2. Sitten leikkasin juurimatosta sopivan kokoiset palat, levitin kukkapenkin peitoksi ja asettelin reunakivet painoiksi. Tämän jälkeen hurautin muutaman pussin hyvää ruokamultaa päällikerrokseksi, jolloin kukkapenkki sai samalla kivasti lisää korkeutta. Luotan nyt siihen että alunperin kukkapenkki on perustettu hyvin niin että salaojitus on kunnossa.
3. Lopuksi tökin vanhat ja uudet kukkasipulit siivottuun penkkiin ja peittelin pienokaiset (paitsi tuon vihreän kävelevän) ohuella multakerroksella. Valmis!

Mitäs sieltä pitäisi olla tulossa... Ainakin ostin tällaisia violetteja ja valkoisia krookuksia (ja opin samalla että niiden toinen nimi on sahrami)...

... kaksiväristä tulppaania...

... sekä istutin äidin ostamat valkoiset iirikset.  Vanhoja sipuleita oli muistaakseni ainakin helmililjaa ja lumikelloa. No, katsotaan pitääkö paikkaansa... Kukkapenkin väritys yrittää nyt olla pääasiassa valkoinen, mausteina pinkkiä ja violettia.

Nyt sitten odottelemaan jännityksellä kevättä. Olenkohan tehnyt tämän oikein...?

Kettu itki poikiansa

Äiti löysi vintiltä ketun, minun kettuni. Sillä on kaunis ääni, tiukusen helinä. En anna pienen hurjapääni murjoa vanhusta, yhdessä katsotaan, ja itse salaa keinuttelen.

Minä puolestani löysin second hand putiikista samanlaiset palikat joita lapsena nakersin. Pääskyset ja kaikki...

LÖYDÖT
70-luvun puupalikat: Kruunukirppu

Täydellinen punajuurisoppa!

Kun syksy saapuu, mieleni alkaa aina tehdä punajuuria. Tuon violetin kaunokaisen paras ystävä on rosmariini, ja kun lisään liittolaisiksi turkkilaista jugurttia ja chiliä, yhdistelmä vie kielen mennessään.

Tästä soppareseptistä olen oikeasti ylpeä (vaikka valokuva kauniinvärisestä ateriasta ei nyt oikein onnistunutkaan). Villasukat jalkaan, sisustuslehti kyytipojaksi ja nauttimaan!

ROUVA VARPUSEN PUNAJUURISOPPA

1 kg punajuuria
1 iso sipuli
1 rkl luomuvoita
2 tl tuoretta tai kuivattua rosmariinia
2 tl sormisuolaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl muskottipähkinää
kokonaisena kuivattua chiliä uskalluksen mukaan
100 g Viola maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl sitruunamehua

Pinnalle
Turkkilaista jugurttia tai smetanaa


1. Kuori ja paloittele punajuuret. (Kannattaa käyttää hanskoja jos et halua pinkkejä käsiä loppuviikoksi.)
2. Silppua sipuli ja kuullota se kattilassa voissa. Lisää punajuurikuutiot ja pyörittele niitäkin voissa.
3. Lisää kattilaan vettä niin että ainekset peittyvät juuri ja juuri.
4. Lisää mausteet.
5. Kiehauta keittoa ja anna sitten porista hiljalleen vähintään 40 minuuttia kunnes punajuuret ovat täysin kypsiä.
6. Lisää sitruunamehu ja tuorejuusto.
7. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Itse tykkään jättää vähän punajuuripaloja sekaan, toiset pitävät sametinpehmeäksi survotusta rakenteesta.
8. Nauti turkkilaisen jugurtin kera.



Ps. En ollutkaan aijemmin huomannut että voitakin saa luomuna.

Lokakuun Dekossa kiinnostavinta oli ihan ensimmäinen juttu Pienet säilytysapurit sekä samaan teemaan liittyvä vaatesäilytyskokonaisuus. Mieleni askartelee tulevissa vaatehuone- ja kaappiprojekteissa, joita ryhdyn puuhaamaan sitten joskus kun tilipussiin taas alkaa ropsahdella valuuttaa.

Meillä on muuten ystävien kanssa tapana kierrättää kaikki hyvät lehdet. Kiitokset tästä aviisista lähtevät Eiran suunnalle ja nyt se jatkaa kierrostaan tuohon kahden seinän taakse ja sen jälkeen ehkä pihan toiselle puolelle – ellei joku lapsista syö sitä ensin :)

Rahareikiä

Tuskailimme tänään rahatilannettamme, joka – yllätys yllätys – on hoitovapaaperheessä aika tiukka. Kun kävimme läpi tiliotettamme, totesimme että sieltä löytyy kovin vähän säästöpaikkoja. Rahaa menee asumisen jälkeen eniten ruokaan. Kauppalaskut ovatkin luultavasti se kohta jossa tehokkaimmin voisimme säästää. Autoa meillä käytetään melko vähän, vaatteet ostetaan suurelta osin käytettyinä tai ei ollenkaan, kodin remontointikohteetkin saavat odottaa aikoja parempia. Puutarhaan olen satsannut muutaman multasäkin ja kukkasipulin verran.

Mutta siis, kuinka säästää lapsiperheen ruokalaskuissa kun tavoitteena on syödä mahdollisimman terveellistä, puhdasta ja eettisesti ja ekologisesti tuotettua ruokaa? Olen huomannut että ainakin lihahyllyllä se teollisin on kaikkein halvinta, samoin leipien kohdalla. Kotimaiset kasvikset ja hedelmät ovat selvästi ulkomaisia kalliimpia ainakin talvella, puhumattakaan luomusta. En ole esimerkiksi kertaakaan raskinut ostaa kotimaisia omenoita vaikka on ollut paras omenakausi.

Pasta ja peruna ovat halpoja, mutta minä yritän vähentää hiilihydraatteja koska uskon sen helpottavan painonhallintaa. Hiilareita joutuu syömään usein, ne eivät pidä nälkää. Siippa taas on – vaikkei itse myönnäkään – melko kranttu, monet edulliset kasvikset eivät oikein maistu.

Laktoosittomat maitotuotteet ovat huikean hintaisia. Minä en saa muita syödä. Leipä on tyyristä, etenkin jos haluaa lisäaineetonta, mieluiten luomua. Sainkin jo vinkin leipoa leivät itse, mutta se ei ratkaise ongelmaa kokonaan koska kaipaamme pöytään myös hapanleipää, jonka tekeminen itse on haasteellista.

Nyt julistankin budjettiruokaprojektin aloitetuksi. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan kommenttiboksiin. Kiitos avusta jo etukäteen! 



Ensimmäiset teesini ovat tässä:

1. Syödään vähemmän lihaa ja kalaa.
- Lihan ympäristörasitus on kova, ja liha on kallista. Tästä lähtien teen lihaa tai kalaa korkeintaan 5 kertaa viikossa 14 ateriasta.

2. Ei heitetä ruokaa roskiin.
- Nyt pitää laittaa tiukka kuri siihen että kaikki ostettu ruoka tulisi syödyksi eikä pääsisi happanemaan jääkaappiin. Esimerkiksi luomuleipä ei säily yhtä hyvin kuin säilöntäaineellinen, joten sitä on pakko pakastaa.

3. Tehdään suurempia määriä ruokaa kerralla ja laitetaan pakkaseen.

4. Harrastetaan paljon keittoja ja laatikoita.

5. Leivotaan itse leipää.

6. Ostetaan raaka-aineita isoina määrinä.
- Tässä pitää kuitenkin huomioida kohta 2.


Tässäpä perheellemme tavoitetta. Kuvitukseksi laitan kasvimaamme satoa, jotka kaivoimme ylpeinä maasta viime viikonloppuna melkein fanfaarien kera. Vähän on rupusen näköisiä mutta herkullisen makuisia pottuja ja porkkanoita. Ja ensi vuonna uudella innolla ja lisää lajeja, vähemmän ohdakkeita! Jaoimme ensi kertaa kasvimaan ihanien naapureittemme kanssa. Heillä on saman ikäinen pikkutyyppi kuin meillä, joten ensi vuonna on lapsityövoimaa luvassa naapurin viisivuotiaan esikoisen lisäksi kaksi lisää. Tänä vuonna kasvimaata hoidettiin vähän siinä sivussa – sattuneesta syystä. Vauvat söivät multaa ja ihmettelivät voikukkia kun vanhemmat mylläsivät.

Lasagne

Paljastan lempioikopolkuni keittiössä. Se on Dolmion luomu bolognesekastike. Ei lisäaineita, luomuraaka-aineet ja täydellinen maku joka toimii tosi monen ruuan pohjana.  I just love it!

Eilen tein vihdoin jättimäisen lasagnen jonka kokkaamista olen suunnitellut kuukauden päivät kun se muka on niin työlästä. Kissan villat! Siitä olisi tullut täydellinen lasagne ellen olisi samaan aikaan yrittänyt olla täydellinen kodinhengetär. Käristin ruuan kuivaksi ja mustuneeksi samalla kun laulatin mankelia pesutuvalla. Siinä syy miksi laitan tähän kuvan vain paistamattomasta lasagnestani. Huokaus...

Noh, Harakanpoika söi kuitenkin hyvällä halulla, ja piti syödessään tuttua hyväksyvää "omnomnom"-ääntä. Ehkä se ei niin pahaa ollutkaan.

LUOMU LASAGNE

täysjyvä lasagnelevyjä
400 g luomujauhelihaa
2 prk Dolmio luomu bolognesekastiketta

Juustokastike:
5 rkl voita
9 dl luomumaitoa
1 dl luomu täysjyvävehnäjauhoja
250 g juustoraastetta
jauhettua muskottipähkinää
suolaa

Jauhelihakastike:
Ruskista jauhelihat öljyssä tai voissa, lisää tomaattikastike ja kiehauta 5 min.

Juustokastike
Sulata rasva ja sekoita lisää siihen jauhot.
Lisää hiljalleen maito kokoajan sekoittaen (ei kannata käyttää vispilää, sillä sen puhdistaminen on vaikeaa).
Kun maito alkaa kiehua, lisää mausteet (mustapippuri, suola ja muskotti) ja 2/3 juustoraasteesta maitoon. Sekoita edelleen reippaasti kunnes juusto on sulanut. Ota kastike pois liedeltä.

Voitele vuoka tai laita vuuan pohjalle leivinpaperia. Lado pohjalle lasagnelevyt, kaada päälle puolet tomaattikastikkeesta ja sen päälle ohut kerros juustokastiketta. Lisää lasagnelevyjä kunnes edellinen kerros on peittynyt. Lisää loput tomaattikastikkeesta ja juustokastiketta. Jos astiasi ei ole kovin laakea, voi tehdä kolmekin kerrosta. Lopuksi kruunaa komeus vielä lasagnelevykerroksella ja reilulla kerroksella juustokastiketta, sirottele loput juustoraasteesta päälle.
Paista noin 200 asteessa 30-40 minuuttia.

Jos haluat tehdä tomaattikastikkeen itse, voit tehdä sen näin:
1 valkosipulinkynsi
2 prk tomaattimurskaa
tuoretta basilikaa
2 sipulia
mustapippuria
chiliä
1,5 tl sormisuolaa
öljyä

Älä mene mankeloimaan kun paistat lasagnea, vaan ota se pois uunista ajoissa kun juusto on sulaa ja lasagne kauniin kullanruskea.

Syyskamppeita

Haalarikauppa käy kuumana juuri nyt, joten pitäähän minunkin vähän vaahdota haalariasiaa.

Tein Huuto.netistä täysosuman, kun löysin tämän Ticket to Heavenin vanhemman mallisen Baggie Detachable -haalarin. En yhtään ihmettele miksi Ticket on lopettanut sen valmistamisen, se nimittäin on irrotettavan fleece-vuorinsa ansiosta SEKÄ huippuhyvä välikausipuku että myöhemmin lämmin toppapuku. Uudemmissa malleissa vuori on kiinteä, kas kummaa, ja hinta sama... Merkin vaatteet ovat niin väljiä että tämä menee taatusti vielä keväälläkin, ja hyvälaatuinen kierrätysvaate on hihansuiden pientä tummentumaa lukuunottamatta kuin uusi. Puku ehti olla tunnin myynnissä kun painoin Osta heti -nappia, hinta oli sen verran kohdillaan. Kerrankin olin nopea! Harakanpojalla ei ole ollut juuri mitään näin kirkkaan väristä, ja alunperin haaveilinkin coffee sävystä, mutta nyt olen ihastunut tähän vihreään. Minun pieni kuusenkerkkäni! <3 Rouheisiin vetskareihin passaavat mustat ja tummanharmaat asusteet.

Kääntöpipon poika sai ystävältämme synttärilahjaksi, on ihan itse ommeltu. Ja maailman parhaat lenkkarit on myös bongattu Huutiksesta, Kavat-merkkiset nahkakengät menevät vielä hetken ennenkuin siirrytään lämpimämpiin popoihin. Näillä näyttäisi olevan helppo harjoitella kävelyä, ja pukeminenkin sujuu näpsäkästi eivätkä kengät irtoile vauhdissa. Kärki on kumivahvikkeinen.

Isillä on tässä yksi monista 70-luvun nahkatakeistaan. Pojat bongailevat helikopteria taivaalta. Taisi olla Medihelin kopteri kun oli punainen. Poika osaa matkia lentokoneen ja ambulanssin ääntä, ja kaikki koneet kiinnostavat.

LÖYDÖT
Haalari Ticket to Heaven / second hand, Huuto.net
Kengät Kavat / second hand, Huuto.net


Ps: Pienenä vihjeenä niille jotka metsästävät tätä haalarimallia: samalla myyjällä on nyt se kahvinruskea haalari myynnissä koossa 80, vastaa kokoa 86 ;)

Ensi talvena ehkä kokeilen Molo Kidsin haalaria, ne ovat vähän kapeampia...