Hiljaiseloa

Pikaisia kuulumisia. Jos pateettisesti haluaa asian ilmaista, olen ollut viime viikonlopusta saakka kehoni vankina. Pari huolimatonta joogaliikettä, siihen päälle rankka työputki koneella ja pohjalla heikosti huollettu kroppa, tuloksena ilmeisesti välilevyn pullahdus. Olen maannut sohvalla, nukkunut, pötköttänyt lattialla ja purrut hammasta niinä lyhyinä hetkinä kun olen yrittänyt istua varttia pidempään. Armoton hermokolotus selässä sekä jossain lonkan ja reiden sisällä, ei tokene lääkkeillä, levolla ja varovaisella kävelyllä niinkuin selkäsärkyni yleensä.

Niin sujui myös toinen äitienpäivä, ei mentykään brunssille. Eniten riipii kun en voi noin vain ottaa lastani syliin ja kantaa. Toiseksi eniten riipii kun en pääse puutarhahommiin juuri kun kasvukausi on käynnistymässä. Ja sisälläkin haluaisin tehdä yhtä ja toista. Töissäkin kiinnostavia projekteja menossa sivu suun :/

No, järjestin siipalle hetken omaa aikaa (ja aikaa siivota, heh) ja kävimme hoidossa pojan kanssa vanhempieni luona. Saimme tehtyä pienen metsälenkinkin. Poikaa jännitti metsässä kävely kun oli epätasainen maasto, mutta tikan kuuleminen oli hienoa. "Tikka koputtaa puuta. Ei saa pelätä tikkaa. Tikka kiltti!" totesi pieni retkeilijämme luontoelämyksien äärellä. Istuimme myös isolla kivellä ja näimme millaisessa talossa murkut asuvat. Harmi että sain vain kännykkäkameran mukaan.