Tuskailimme tänään rahatilannettamme, joka – yllätys yllätys – on hoitovapaaperheessä aika tiukka. Kun kävimme läpi tiliotettamme, totesimme että sieltä löytyy kovin vähän säästöpaikkoja. Rahaa menee asumisen jälkeen eniten ruokaan. Kauppalaskut ovatkin luultavasti se kohta jossa tehokkaimmin voisimme säästää. Autoa meillä käytetään melko vähän, vaatteet ostetaan suurelta osin käytettyinä tai ei ollenkaan, kodin remontointikohteetkin saavat odottaa aikoja parempia. Puutarhaan olen satsannut muutaman multasäkin ja kukkasipulin verran.
Mutta siis, kuinka säästää lapsiperheen ruokalaskuissa kun tavoitteena on syödä mahdollisimman terveellistä, puhdasta ja eettisesti ja ekologisesti tuotettua ruokaa? Olen huomannut että ainakin lihahyllyllä se teollisin on kaikkein halvinta, samoin leipien kohdalla. Kotimaiset kasvikset ja hedelmät ovat selvästi ulkomaisia kalliimpia ainakin talvella, puhumattakaan luomusta. En ole esimerkiksi kertaakaan raskinut ostaa kotimaisia omenoita vaikka on ollut paras omenakausi.
Pasta ja peruna ovat halpoja, mutta minä yritän vähentää hiilihydraatteja koska uskon sen helpottavan painonhallintaa. Hiilareita joutuu syömään usein, ne eivät pidä nälkää. Siippa taas on – vaikkei itse myönnäkään – melko kranttu, monet edulliset kasvikset eivät oikein maistu.
Laktoosittomat maitotuotteet ovat huikean hintaisia. Minä en saa muita syödä. Leipä on tyyristä, etenkin jos haluaa lisäaineetonta, mieluiten luomua. Sainkin jo vinkin leipoa leivät itse, mutta se ei ratkaise ongelmaa kokonaan koska kaipaamme pöytään myös hapanleipää, jonka tekeminen itse on haasteellista.
Nyt julistankin budjettiruokaprojektin aloitetuksi. Hyviä vinkkejä
otetaan vastaan kommenttiboksiin. Kiitos avusta jo etukäteen!
Ensimmäiset teesini ovat tässä:
1. Syödään vähemmän lihaa ja kalaa.
- Lihan ympäristörasitus on kova, ja liha on kallista. Tästä lähtien teen lihaa tai kalaa korkeintaan 5 kertaa viikossa 14 ateriasta.
2. Ei heitetä ruokaa roskiin.
- Nyt pitää laittaa tiukka kuri siihen että kaikki ostettu ruoka tulisi syödyksi eikä pääsisi happanemaan jääkaappiin. Esimerkiksi luomuleipä ei säily yhtä hyvin kuin säilöntäaineellinen, joten sitä on pakko pakastaa.
3. Tehdään suurempia määriä ruokaa kerralla ja laitetaan pakkaseen.
4. Harrastetaan paljon keittoja ja laatikoita.
5. Leivotaan itse leipää.
6. Ostetaan raaka-aineita isoina määrinä.
- Tässä pitää kuitenkin huomioida kohta 2.
Tässäpä perheellemme tavoitetta. Kuvitukseksi laitan kasvimaamme satoa, jotka kaivoimme ylpeinä maasta viime viikonloppuna melkein fanfaarien kera. Vähän on rupusen näköisiä mutta herkullisen makuisia pottuja ja porkkanoita. Ja ensi vuonna uudella innolla ja lisää lajeja, vähemmän ohdakkeita! Jaoimme ensi kertaa kasvimaan ihanien naapureittemme kanssa. Heillä on saman ikäinen pikkutyyppi kuin meillä, joten ensi vuonna on lapsityövoimaa luvassa naapurin viisivuotiaan esikoisen lisäksi kaksi lisää. Tänä vuonna kasvimaata hoidettiin vähän siinä sivussa – sattuneesta syystä. Vauvat söivät multaa ja ihmettelivät voikukkia kun vanhemmat mylläsivät.
