Mamma kuntoon projekti, osa 10: Kohti ketoosia

Joskus aikaisemmin uhosin ketoosidieetistä, mutta tunnustan että sillä kerralla minulla meni silava väärään kurkkuun ja karppailin maltillisemmin kunnes lopulta väsähdin. Tämän viikon olen pyhittänyt uudelle yritykselle. Tavoitteenani on paljon kiistellyn Atkinsin ohjeiden mukaan ketokarpata ainakin pari viikkoa nähdäkseni lähteekö sinnikkäästi jumittava painoni hiipimään alaspäin tälläkään metodilla. Tämän jälkeen minun on tarkoitus sitten ryhtyä nostamaan hiilihydraattimäärää hakeakseni itselleni sopivan tason jossa paino vielä putoaa.

Projekti alkoi maanantaina. Tavoitteeni on syödä korkeintaan 20 g hiilihydraattia päivässä päästäkseni ketoositilaan, jossa keho alkaa polttaa omia hiilihydraattivarastojaan. Hiilarit korvataan pääosin rasvalla. Itse yritän olla tarkkana että saan monipuolisesti sekä kovaa että pehmeää rasvaa, tai siis etenkin että pehmeää rasvaa tulee tarpeeksi.

Seuraavia havaintoja olen tehnyt ja viisauksia saanut kokeneelta karppaajakaveriltani:

1. Maanantaina kävin jumpassa. Sama jumppa joka oli viime viikolla ihan löperö, oli tällä viikolla, ilman hiilihydraattien tarjoamaa polttoainetta suorastaan mission impossible. Voimat loppuivat lihaksista ihan kesken, ja fuskailin sarjoissa aika pahasti.

2. Minulla on vaikeuksia kääntää pääni pois kaloriajattelusta, johon olen tottunut nojautumaan viimeiset 20 vuotta (KYLLÄ, olen todella laihdutellut noin 15-vuotiaasta saakka, merkkaillut syömisiäni lukemattomiin pikku vihkosiin pudottamatta lopulta koskaan kovinkaan montaa kiloa. Aineenvaihduntani olen kylläkin sillä menolla saanut ilmeisen sekaisin.) Karppaajan ei pidä olla erityisen kiinnostunut kaloreista, riittävä rasvan määrä on tärkeämpää. Itselleni on tosin vielä hieman epäselvää mikä on tuo riittävä määrä.

3. Minulla on vaikeuksia sopeutua uuteen ruoka-ajatteluun. Kuten sanottua en himoitse rasvaisia ruokia kuten suklaata tai pekonia, niistä tulee minulle tunkkainen olo. Minun tekee mieli hedelmiä, kasviksia ja hapanmaitotuotteita. Leivästä on ollut helppo luopua, mutta minulle oli järkytys että edes salaattia ei saisi syödä mielin määrin jos mielii päästä ketoosiin. Kananmunat tulevat nyt jo korvista eikä mielikuvitus tarjoa houkuttavia vaihtoehtoja jos paletissa ovat lähinnä rasva ja liha. Kaikessa muussa on jonkin verran hiilaria. Tänään pettymyksen tuotti kirjolohi, eilen pähkinät. Joka päivä tunnen pikkuisen epäonnistuneeni, sillä olen saanut hilattua hiilarit vasta 24–30 grammaan, en alle kahdenkymmenen. Joidenkin lähteiden mukaan tuokin saattaa toki riittää ketoosin aikaansaamiseksi, mutta periaatteesta ottaa pannuun. Mitä sitä söisi?

4. Karppaaja ei noudata perinteistä ruokarytmiä, aamupala voi ja sen pitääkin olla jotain aivan muuta kuin mihin olen tottunut. Välipaloja ei välttämättä tarvita, koska verensokeri pysyy tasaisena muutenkin.

5. Kun sitoutuu tällaiseen projektiin, ei kannata keskittyä kaikkeen mistä jää paitsi. Lyhyen aikaahan sitä syö vaikka pieniä kiviä jos tavoite on selkeä. Minulla on. Siis marina pois.


Nyt keskityn uuden ruokavalion omaksumiseen. Yritän liikkuakin jonkin verran, mutta ajatusenergia menee tähän ketoosihommaan aika tehokkaasti, enkä kehtaa enää mennä luumuilemaan jumppaan tässä alkuvaiheessa.

Edelleen minua vaivaa tämä eläinperäisten ruoka-aineiden määrä, ei järin ympäristöystävällistä. Rauha kaikkien syömieni porsaiden sieluille, ja pahoittelut jokaisesta metaanipöräytyksesta jotka ilmoille päästetään ruokavalioni sivutuotteena.

Jaahas, taidanpa mennä lusikoimaan kookosöljyä purkista. Se on ainakin luomua.

Pikkupurtavaa...