Uuden vuoden jäädykejälkkäri

Meillä jouluherkuttelun päättää aina tämä ihanan raikas puolukkajäädyke, jonka reseptin jaoinkin viime joulun alla. Nyt saatan laittaa sitä myös uuden vuoden kunniaksi.

PUOLUKKAJÄÄDYKE
(Valmistetaan vähintään 5 h ennen tarjoilua) 

2 munaa 
1,5 dl sokeria 
2 dl kuohukermaa 
3 tl vaniljasokeria 
4 dl pakastepuolukoita 
4 dl maitorahkaa 

1. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa toisessa kipossa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää kermavaahto.
2. Soseuta puolukat ja sekoita ne joukkoon.

3. Lisää maitorahka
4. Kastele jäädyke- tai kuivakakkuvuoka kylmällä vedellä ja kaada seos vuokaan.
5. Peitä vuoka ja laita pakkaseen vähintään 5 tunniksi.

Huom! Jos jäädyke on pidempään pakkasessa, ota se pehmemään vähintään tunti  ennen tarjoilua.

Karppiversio: Jätä sokeri pois ja lisää joukkoon hieman steviaa sekä kohmeisina pilkottuja pakastevadelmia.

Mamma kuntoon -projekti, osa 12: Väliaikatietoja

Vuosi on lopuillaan, ja ajattelin kertoa vähän kuulumisia ja havaintojani kunto- ja ruokavalioremonttini tiimoilta.

Ensin pitää sanoa, että homma ei ole edennyt aivan yhtä tehokkaasti kuin olisin toivonut, mutta ihan tuloksetta en ole silti jäänyt.

Aloitin työmatkapyöräilyn vajaa 14 km suuntaansa pari kertaa viikossa kesälomien jälkeen, ja totisesti hurahdin. Liikunta jolle aijemmin tuntui olevan vaikea löytää aikaa, sujahti arkeen kuin huomaamatta. Mikä parasta, pyöräily mäkisessä maastossa on niin tehokasta, että 3,5 tuntia viikossa alkoi aika nopeasti kohottaa kuntoa, ja homma alkoi sujua kevyemmin jo viikon jälkeen. Vielä kun kaveri huolsi pyöräni ja vaihtoi luistavammat laakerit, matka-aika lyheni tunnista 50 minuuttiin. Työpaikalle päästyäni olin pirteä kuin peipponen ja täynnä ihan uudenlaista energiaa. Syksyllä sain nastarenkaat, joten matka jatkui pitkälle marraskuulle, maltoin lopettaa vasta kun saimme paksut kinokset tänne Helsinkiinkin. Nyt on tarkoitus ruveta hiihtämään, heti kun nuhanenä paranee.

Huomasin yllätyksekseni, että raskaudesta jäänyt vatsakellukka alkoi vihdoin kahden vuoden jälkeen kuroutua pikavauhtia sisään. Minulle oli jäänyt iso rako lihasten väliin, ja lähemmäs kymmenen uteliasta on kuluneina parina synnytyksen jälkeisenä vuotena tiedustellut olenko uudestaan raskaana. Nyt ei ole taputtelijoita näkynyt, vaikka en vielä pyykkilautaa omistakaan, hih. Pyöräily onkin siis parasta mahdollista keskivartalojumppaa, vaikka sen voisi kuvitella ensisijaisesti treenaavan peppua ja reisiä!

Kiloja on valitettavasti pudonnut vain muutama, mutta se on silti ihan hyvä kun suunta on ollut viimeiset kolme vuotta lähinnä nousujohteinen. Mitoista on kadonnut suhteessa enemmän.

Pyöräilyn lisäksi toinen olennainen muutos on ruokavalio. Olen edelleen karpannut maltillisesti, vaikka tiukan linjan ketokarppauskokeilua en halunnutkaan jatkaa paria viikkoa kauempaa. Koin että ei ole järkevää pitää yllä dieettiä joka ei tunnu itselle luontevalta, sillä haluan pysyviä muutoksia ruokavaliooni. Halusin palauttaa kasviksia ja maitotuotteita lautaselleni vaikka niissä onkin hiilareita. Ilman viljoja olen koittanut nyt elää, sillä huomasin että vuosikausia vaivannut vatsani rauhoittui kun taikaiskusta kun jätin leivät ja leivonnaiset pois! Minulle on tehty lukuisia negatiivisia keliakiatestejä, mutta luulen että syypää kuplintaan on joko leipään lisättävä ylenpalttinen gluteeni jolle voi olla yliherkkä ilman keliakiaakin, taikka liialliset kuidut. Kun lisäsin reippaasti rasvoja ja keskityin syömään kasviksia, lihaa, kalaa ja maitotuotteita, kauhea porina, turvottelu, pahoinvointi ja kipuilu on ollut tiessään. Vaikka minun pitäisi saada vähemmän kuituja kuin ennen, vatsani pelaa huomattavasti paremmin. Välillä kun olen kokeillut YHTÄ aamupalavoileipää, oireet ovat palanneet. Samaa pulputusta ja kouristavaa kipua aiheuttaa myös sokeri, ja viljan ja makean yhdistelmä on kaikkein pahin – vatsani paisuu silmissä.

Tänä jouluna ei siis syödä pipareita eikä joulutorttuja, mutta jos voin vihdoin välttää joka tapaninpäiväisen vatsakipukohtauksen, se on sen arvoista. Päätin pysytellä erossa myös kinkusta ja lanttulaatikosta, sillä nekin sulavat huonosti. Pikkuhiljaa kokeilemalla löytyy se itselle sopiva ruokavalio jonka kanssa ei tarvitse kärsiä. Harmittaa vain että joudun olemaan hiukan hankala toisten ruokapöydissä.

Mamma kuntoon, osa 11: Karppiruokaa

Täällä karppaajakokelas pohdiskelee.

Olen nyt kokonaisen viikon yrittänyt tiristää rasvat maksimiin ja hiilarit minimiin. Minusta tämä ruokavalio on tuntunut kovin vaikealta kun tavoitteena on ketoosi, eli hiilihydraatit korkeintaan 20 g päivässä. Kaipaan kipeästi enemmän kasviksia ja minulla on jatkuvasti vaikeuksia keksiä mitä söisin. Olen ollut nälissäni todella paljon, sillä ilmeisesti en ole saanut ympättyä ruokiini riittävästi rasvaa. Epätoivoisena olen lusikoinut öljyä suoraan pullosta suuhun kun en ole muuta keksinyt. En ole myöskään nauttinut syömisestä yhtään koska en rehellisesti juuri pidä monestakaan asiasta jotka ovat nyt ruokavalioni kulmakiviä. Huonoin juttu on se että en ole jaksanut miettiä hyviä karppausreseptejä, ja olen liian usein päätynyt edellisen postaukseni kaltaisiin kammottaviin valintoihin tyyppiä kaksi makkaraa ja raakaa kukkakaalia lounaaksi. Voin siis syyttää itseäni jos tökkii.

Olen kuitenkin havainnut, että olen oppinut syömään asioita maistelutyylillä. Eilen olin kylässä, ja siellä tarjottiin herkullista Tarte tatinia. Otin ihan pienen maistiaisnokareen, ja se riitti. Näin kuulema ranskalaisnaisetkin pitävät linjansa: kaikkea saa syödä, mutta kakkua ei vedetä koko palaa.

Iloisena totesin myös loppuviikosta, että suuhuni oli ilmaantunut tympeä metallinen maku, kuin olisin rautatankoa imeskellyt. Olin siis ilmeisesti tukevasti ketoosissa. Eli ketoaineita on alkanut muodostua kehossani, vaikka hiilihydraattilukemat keikkuivat viime viikolla useimpina päivinä hiukan yli tuon 20 gramman. Ja vaikka lapsella on ollut mahdottoman huonon unen ja vaikean nukahtamisen kausi, olen ollut yllättävän pirteä. Ehkä tämäkin on ketoosin ansiota.

Karppaajakollegani saarnasi minulle, etten saisi ajatella kaloreita ollenkaan. Karppausprojektissani on kuitenkin käynyt niin, että koska rasvainen ruoka ei oiken maita, ja koska lopetan syömisen siinä vaiheessa kun hiilihydraatit ovat täynnä, kalorit jäävät alakanttiin väkisinkin. No, myönnettäköön tosiaan että nälän hallintani ei kyllä ole vielä aivan kohdillaan, ja se johtuu siitä etten ole osannut varata kaappiin riittävästi oikeanlaista ruokaa. Monet karppaajat ovat sitä mieltä että kalorivajetta ei tarvita laihtumiseen koska kroppa toimii toisella tavalla kuin vähärasvaisessa ruokavaliossa. Vaikea sanoa mitä tuosta ajattelisin, mutta vajetta nyt on tullut joka tapauksessa vähän vahingossa.

Tänään lopulta kunnostauduin ja kävin isosti kaupassa ja kokkasin kaksi tuntia ihan innoissani. Tein viittä ruokalajia ensi viikoksi, sillä en aio vielä luovuttaa. Ja kas, tämän iltainen lihapulla-ateria oli aivan jumalaisen hyvää! Mieskin ylisti näitä.

KARPPAAJAN INTIALAISET LIHAPULLAT

400 g jauhelihaa 
20 g oliiviöljyä
1 iso sipuli 

1 kananmuna 

40 g mantelijauhetta 

2 dl kermaa 

400 g paseerattua tomaattia 

30 g voita 

Tuoretta tai kuivattua chiliä
Tuoretta basilikaa
Tuoretta korianteria 

Inkivääritahnaa 
Suolaa 
Mustaippuria 

Juustokuminaa 
Kurkumaa
Garam masalaa


1. Pilko sipuli niin hienoksi kuin mahdollista.
2. Sekoita sipuli, jauheliha, muna, chili ja mantelitahna keskenään ja lisää pippuria ja suolaa maun mukaan.
3. Tee taikinasta 8–10 isoa lihapullaa ja lado ne tarttumattomaksi pinnoitetun pannun tai paistokasarin pohjalle. Lisää voi nokareina pohjalle ja paista pullia miedolla lämmöllä kypsiksi.
4. 

Sekoita kulhossa 2 dl kuohukermaa, 400 g paseerattua tomaattia ja mausteet. Kaada sekoitus pullien päälle, käännä hellan lämpö pienelle tai kokonaan pois ja anna maustua kastikkeessa hieman. Tarjoile voissa uitettujen vihannesten ja smetanan, jogurtin tms. viileän kastikkeen kanssa.

Lihapullien ravintosisältö 100 grammassa: proteiinia 9g / hiilihydraatteja 3,5 / rasvaa 15 g

Itse käytin hellalla valurautapataa, toimi hyvin.

Note to self: Uunijuuresten kanssa on oltava varovainen, niissä on sen verran reilusti hiilareita että niitä otetaan vain pieni määrä.

Mamma kuntoon projekti, osa 10: Kohti ketoosia

Joskus aikaisemmin uhosin ketoosidieetistä, mutta tunnustan että sillä kerralla minulla meni silava väärään kurkkuun ja karppailin maltillisemmin kunnes lopulta väsähdin. Tämän viikon olen pyhittänyt uudelle yritykselle. Tavoitteenani on paljon kiistellyn Atkinsin ohjeiden mukaan ketokarpata ainakin pari viikkoa nähdäkseni lähteekö sinnikkäästi jumittava painoni hiipimään alaspäin tälläkään metodilla. Tämän jälkeen minun on tarkoitus sitten ryhtyä nostamaan hiilihydraattimäärää hakeakseni itselleni sopivan tason jossa paino vielä putoaa.

Projekti alkoi maanantaina. Tavoitteeni on syödä korkeintaan 20 g hiilihydraattia päivässä päästäkseni ketoositilaan, jossa keho alkaa polttaa omia hiilihydraattivarastojaan. Hiilarit korvataan pääosin rasvalla. Itse yritän olla tarkkana että saan monipuolisesti sekä kovaa että pehmeää rasvaa, tai siis etenkin että pehmeää rasvaa tulee tarpeeksi.

Seuraavia havaintoja olen tehnyt ja viisauksia saanut kokeneelta karppaajakaveriltani:

1. Maanantaina kävin jumpassa. Sama jumppa joka oli viime viikolla ihan löperö, oli tällä viikolla, ilman hiilihydraattien tarjoamaa polttoainetta suorastaan mission impossible. Voimat loppuivat lihaksista ihan kesken, ja fuskailin sarjoissa aika pahasti.

2. Minulla on vaikeuksia kääntää pääni pois kaloriajattelusta, johon olen tottunut nojautumaan viimeiset 20 vuotta (KYLLÄ, olen todella laihdutellut noin 15-vuotiaasta saakka, merkkaillut syömisiäni lukemattomiin pikku vihkosiin pudottamatta lopulta koskaan kovinkaan montaa kiloa. Aineenvaihduntani olen kylläkin sillä menolla saanut ilmeisen sekaisin.) Karppaajan ei pidä olla erityisen kiinnostunut kaloreista, riittävä rasvan määrä on tärkeämpää. Itselleni on tosin vielä hieman epäselvää mikä on tuo riittävä määrä.

3. Minulla on vaikeuksia sopeutua uuteen ruoka-ajatteluun. Kuten sanottua en himoitse rasvaisia ruokia kuten suklaata tai pekonia, niistä tulee minulle tunkkainen olo. Minun tekee mieli hedelmiä, kasviksia ja hapanmaitotuotteita. Leivästä on ollut helppo luopua, mutta minulle oli järkytys että edes salaattia ei saisi syödä mielin määrin jos mielii päästä ketoosiin. Kananmunat tulevat nyt jo korvista eikä mielikuvitus tarjoa houkuttavia vaihtoehtoja jos paletissa ovat lähinnä rasva ja liha. Kaikessa muussa on jonkin verran hiilaria. Tänään pettymyksen tuotti kirjolohi, eilen pähkinät. Joka päivä tunnen pikkuisen epäonnistuneeni, sillä olen saanut hilattua hiilarit vasta 24–30 grammaan, en alle kahdenkymmenen. Joidenkin lähteiden mukaan tuokin saattaa toki riittää ketoosin aikaansaamiseksi, mutta periaatteesta ottaa pannuun. Mitä sitä söisi?

4. Karppaaja ei noudata perinteistä ruokarytmiä, aamupala voi ja sen pitääkin olla jotain aivan muuta kuin mihin olen tottunut. Välipaloja ei välttämättä tarvita, koska verensokeri pysyy tasaisena muutenkin.

5. Kun sitoutuu tällaiseen projektiin, ei kannata keskittyä kaikkeen mistä jää paitsi. Lyhyen aikaahan sitä syö vaikka pieniä kiviä jos tavoite on selkeä. Minulla on. Siis marina pois.


Nyt keskityn uuden ruokavalion omaksumiseen. Yritän liikkuakin jonkin verran, mutta ajatusenergia menee tähän ketoosihommaan aika tehokkaasti, enkä kehtaa enää mennä luumuilemaan jumppaan tässä alkuvaiheessa.

Edelleen minua vaivaa tämä eläinperäisten ruoka-aineiden määrä, ei järin ympäristöystävällistä. Rauha kaikkien syömieni porsaiden sieluille, ja pahoittelut jokaisesta metaanipöräytyksesta jotka ilmoille päästetään ruokavalioni sivutuotteena.

Jaahas, taidanpa mennä lusikoimaan kookosöljyä purkista. Se on ainakin luomua.

Pikkupurtavaa...

Suloinen pääsiäiskakku

Pitkäperjantai on ollut sateinen ja harmaa. Sellaisina päivinä voi leipoa kakun ihan muuten vaan, ja soittaa naapurit kylään. Keksin tämän reseptin ihan itse soveltaen aijempaa sitruunakakkureseptiä.

KARPPAAJAN MARJAUNELMAKAKKU

Pohja
100 g pähkinä- tai mantelijauhetta
100 g voita
40 g tummaa suklaata, (vähintään 70 %)

Täyte
2 dl kuohukermaa
3 munanvalkuaista
500 g maitorahkaa
2 tl steviaa
250 g pakastemarjoja (sulatettuna)
50 g mantelirouhetta
1 rkl sitruunamehua

1. Sekoita tehosekoittimessa suklaapalat, sulatettu voi ja pähkinäjauhe.
2. Levitä pohjamassa n. 24 senttisen voidellun kakkuvuoan pohjalle. Paista pohjaa uunissa 10–15 minuuttia. Anna jäähtyä hyvin.
3. Vaahdota munanvalkuaiset omassa kipossaan ja kerma omassaan. Sekoita täytteen ainekset ja lusikoi pohjan päälle.

Kai tuohon täytteeseen liivatettakin voisi laittaa, oli aika rahkamaisen valuva herkku. Lapset tykkäsivät, Harakanpoika pyysi kaksi kertaa "Lisää, kakku!" Tätä ilkesi antaakin kun ei ole kovin makea.

LÖYDÖT
Ystävä oli löytänyt kirpputorilta Camilla Mickwitzin noitakirjan Mimosa ja Täysikuufestivaali vuodelta 1987.

Karppaaja-lehti

Karppaaja-lehden toinen numero ilmestyi tänään. Ihan mahtavan näköisiä reseptejä!

Karppaaja juhlii

Meidän perheessä on tapana käyttää kaikki tekosyyt juhlia ja kutsua kavereita kylään. Niinpä viikonloppu on sujunut synttärihumussa kun juhlimme oikein kahtena päivänä puolivuosikymmenen täyttymistä. Ihanaa oli taas nähdä rakkaita ystäviä ja saada ympärille mukavaa kohellusta. Kiitos kaikille mukana olleille!

Perjantaina tuli täyteen viikko karppausta, mutta sen päivän juhlaeväät eivät kyllä olleet kovin oikeaoppiset kun en oikein ehtinyt valmistautua asiaan.

Tänään pääsin testaamaan karppaajan juhlareseptejä. Alkuun kuitenkin ihan tavallinen fetasalaatti ja kukkakaalikeitto.

SAMETTINEN KUKKAKAALISOPPA

2 kukkakaalia
2 kesäkurpitsaa
1/2 purjoa
2 sipulia
Nippu tuoretta basilikaa
2 dl kuohukermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
30 g voita
3 rkl sitruunamehua
mustapippuria
chiliä
sormisuolaa
kurkumaa

1. Kuullota kasviksia kattilassa voin kera. Lisää mausteet ja anna hautua 15 minuuttia miedolla lämmöllä.
2. Lisää vettä niin että kasvikset peittyvät, kiehauta hetken ja pienennä taas lämpöä. Anna porista 15 minuuttia.
3. Lisää kerma ja tuorejuusto, tirauta sitruunamehu sekaan, anna hautua vielä 15 minuuttia.
4. Soseuta keitto sauvasekoittimella.

KARPPAAJAN SITRUUNAKAKKU

Pohja
200 g manteleita
100 g voita
1 rkl sitruunan raastettua kuorta

Täyte
150 g turkkilaista jugurttia
100 g maustamatonta tuorejuustoa
4 dl kuohukermaa
2 munaa
1 sitruunan mehu
2–4 tl steviaa

Koristeluun
Appelsiiniviipaleita
Tummaa vähintään 70 % suklaata

1. Rouhi pähkinät karheaksi rouheeksi monitoimikoneessa. Sulata voi. Sekoita yhteen ja levitä 20–24-senttisen kakkuvuoan pohjalle. Paista 200-asteisessa uunissa 10 minuuttia tai kunnes pohja on kullanruskea. Jäähdytä pohja.
2. Laita jugurtti ja tuorejuusto tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi. (Jugurtin tilalla voit käyttää raejuustoa).
3. Vatkaa munat vaahdoksi.
4. Vatkaa kerma vaahdoksi ja makeuta stevialla.
5. Sekoita kaikki täytteen ainekset yhteen ja lisää sitruunan mehu.
6. Levitä täyte mantelipohjan päälle ja koristele kakku appelsiiniviipaleilla ja suklaalla.

Kakku oli minulle eksoottinen kokeilu. Itse tykkäsin, mutta jouduin lisäämään alkuperäistä reseptiä enemmän steviaa koska käytin raejuuston sijaan happamampaa turkkilaista jugurttia. Lopputulos jakoi mielipiteitä, sillä maku ei ollut kovinkaan makea mutta sitäkin kermaisempi ja hiukan hapan. Omaan sokerittomuuteen jo vähän tottuneeseen suuhun herkku passasi hyvin.

Kuitua

Testailen tässä bloggeria kännykällä...

Sokerijuurikaskuitu on yksi niistä tuotteista joihin olen nyt törmännyt aloitettuani karppauksen. Olen käyttänyt sitä pari teelusikallista aamusmoothien joukossa saadakseni pienen kuitulisän. Tuotteessa on 5,5 g hiilareita / 100 g, joten käytettävässä määrässä niitä on hyvin vähän. Kuitua on peräti 73 %.

Pakkauksessa sokerijuurikaskuidun kerrotaan parantavan ihan tavallisten leivonnaistenkin koostumusta, ja sitä voi käyttää korppujauhon asemesta esimerkiksi lihapulliin ja jauhelihapihveihin.

Munakoisolasagne karppaajalle

KUVA: Fit. Healthy. Whole.

Nyt tulee lemppari karppausreseptini.


MUNAKOISOLASAGNE KARPPAAJALLE
100 g sisältää 85 kcal, 7,9 g proteiinia, 2,9 g hiilihydraattia, 4,8 g rasvaa.


400 g munakoisoa
400 g luomutomaattimurskaa
400 g naudan luomujauhelihaa
200 g fetaa (Apetina laktoositon)
10 g kookosöljyä
1 iso sipuli
nippu tuoretta basilikaa
mustapippuria
chiliä
sormisuolaa
parmesaania

1.  Leikkaa munakoisot ohuiksi viipaleiksi, levitä talouspaperin päälle, ripottele suolaa ja anna "itkeä".
2. Pyyhi talouspaperilla ylimääräinen suola ja pintaan noussut neste munakoisoista. 
3. Paahda munakoisoja hetken aikaa kuivalla pannulla. Ota ne odottamaan lautaselle.
4. Paista jauhelihat ja sipuli kookosöljyssä pannulla, lisää tomaattimurska.
5. Mausta pikkuripauksella suolaa, chilillä, mustapippurilla ja tuoreella basilikalla.
6. Lisää feta isoina muruina ja ota jauhelihakastike pois pannulta.
7. Lado munakoisot kerroksesi uunipadan pohjalle, levitä jauhelihakastiketta päälle.
8. Lado uusi kerros munakoisoja ja kastiketta, jatka loppuun asti kunnes päällimäiseksi jää kerros kastiketta.
9. Paista 225 asteessa noin 45 minuuttia.
10. Ripottele päälle parmesaanilastuja kun ruoka tulee uunista. 

(Luonnollisesti jauhelihan voi jättää poiskin, jolloin tästä tulee kasvisversio. Proteiinin ja rasvan määrä putoavat silloin noin kolmeen gramaan.)

VINKKI
Voit kokeilla laittaa ennen viimeistä munakoisokerrosta pienisiivuista meetvurstia tai chorizomakkaraviipaleita, se antaa mukavan maun. 

EDIT
Pahoittelut, ohjeeseen oli lipsahtanut aika radikaaleja mittavirheitä, kookosöljyn ja tomaattimurskan määrät korjattu. 

Mamma kuntoon -projekti, osa 6: Karppausta

Seuraa avautumista.

Päätin ryhtyä karppaamaan. Siis ihan kunnolla.

Aijemmin olen pyrkinyt jonkinmoiseen sokerilakkoon (siinä täysin pysymättä), satsaamaan hyviin hiilihydraatteihin ja syömään proteiinia ja rasvaa riittävästi. Viimeisen kuukauden olen merkinnyt useimpina päivinä syömäni sapuskat ylös. Käytän Kalorilaskuri.fi palvelua painonhallinnan apuna. Olen lisännyt liikuntaa roimasti sen jälkeen kun palasin töihin tammikuussa, sillä kävelen joka päivä ison osan työmatkoista, yhteensä noin 50 minuuttia päivässä ja kapuan kuudenteen kerrokseen portaita. Viikonloppuisin ja joinain aamuina olen hiihdellyt hyviä hikilenkkejä. Eikä mitään ole tapahtunut, ainakaan silavan sulamisen muodossa. Siis ei kerrassaan mitään. Kunto onneksi on ehkä noussut, siltä ainakin tuntuu.


Luulen että ongelmani ovat seuraavanlaisia:

1. Minulla on hyvin hidas aineenvaihdunta koska olen pienen ikäni laihdutellut, aika nuoresta pitäen.
2. Liikun yhtäjaksoisesti liian lyhyitä aikoja. Rasva alkaa palaa vasta yli puolen tunnin jälkeen.
3. Syön liian vähän, noin 1500 kilokaloria päivässä, sillä kun peruskulutukseni on reilusti alle 2000 kilokaloria, olen yrittänyt saada edes jonkinmoista vajetta aikaan supistamalla syömiset minimiin. Tämä taas on ilmeisesti johtanut aineenvaihdunnan hidastumiseen entisestään. Kroppa säästelee minkä pystyy.

Mikä neuvoksi? Sain tutultani seuraavanlaisen listan teesejä joita noudattamalla aineenvaihdunnan pitäisi hyrähtää käyntiin, mutta pitkämielinen pitää olla. Tähän voi kulua aikaa kaksikin vuotta. No, minulla ei ole kiire kunhan jotain alkaisi tapahtua.

Teesit aineenvaihdunnan herättelemiseksi:

1. Jätä sokerit. Kokonaan. Siis sokeri, makeutusaineet, vaaleat jauhot, vaalea riisi, peruna ja makeat kasvikset kuten herneet. Älä kypsennä hedelmiä tai juureksia, koska niiden fruktoosi muuntuu epäsuotuisalla tavalla kypsentäessä. Hedelmiä sinänsä voi syödä, mutta kohtuudella.
2. Jätä kofeiini kokonaan.
3. Liiku kolmasti viikossa 45 minuuttia kerrallaan.
4. Pukeudu kevyesti. Keho käyttää energiaa lämmittämiseen.
5. Juo aterioiden välissä, älä niiden aikana.
6. Syö kokojyväviljaa aamuisin.
7. Syö vaaleaa lihaa, erityisesti kalkkunaa.
8. Treenaa aamuisin, se kiihdyttää aineenvaihduntaa pidempään.
9. Syö säännöllisesti. Älä jätä yhtään ateriaa väliin.
10. Älä missään nimessä laihduta syömällä kulutusta vähemmän.

Sokereiden kanssa on oltava tarkkana, sillä piilosokeria sisältyy myös mm. seuraaviin monien ruokien tuoteselosteissa vilahteleviin ainesosiin: emulgointiaine, maissi- tai perunatärkkelys, dekstroosi, maltodekstiini jne. Näitä piiloutuu myös paljon puhuttujen E-koodien taakse.

Tätä listaa kun pohdin, päätin siirtyä kokonaan vähähiilihydraattiseen ruokavalioon nähdäkseni tapahtuuko kehossani mitään muutoksia. Nyt minua ovat vaivanneet ylipainon lisäksi väsymys, mystiset nivelkivut, vatsavaivat, päänsäryt ja mielialan vaihtelut. En tiedä onko karppaus autuaaksi tekevä asia, mutta aion kokeilla. Asetan tavoitteekseni maltilliset 60 g hiilihydraatteja päivässä, sillä haluan silloin tällöin syödä hedelmän, niistä tulee minulle niin hyvä olo.

Jotenkin tuli sellainen fiilis että painonhallinnalla on pitkän jumituksen jälkeen taas suunta. On hauskaa saada jotain uutta mielenkiintoista mietittävää kun tutustun nyt tähän uuteen ruokavalioon.

Tänä aamuna lähdimme naapurissa asuvan ystävän ja poikiemme kanssa kävelylle, kolme varttia kärryteltiin ennen varsinaista ulkoilua. Pojatkin tuntuivat tykkäävän, ja pystyimme juttelemaan paljon keskittyneemmin kuin lasten kanssa touhutessa muuten. Pienet katselivat maisemia ihan tyytyväisinä. Tästä tulkoon tapa, nyt kun ladut ovat jo kokolailla sulaneet.

Onnellinen olo.               

Juhlat savunieriälle ja keväälle

Meillä on niistetty yli kaksi viikkoa. Tänään saimme vihdoin kutsuttua ystäviä kylään, saunakin lämmitettiin. Ylitin itseni ja kokeilin uutta: ostin savustuspussin ja kokonaisen kalan, mulkosilmäisen nieriän. Siitä tuli taivaallista, eikä oikeastaan tarvinnut tehdä mitään, kunhan paistoin ja lopuksi hiukan suolaa ja sitruunaa.

Eilen tein päätöksen: ryhdyn karppaamaan. Siitä seuraavassa postauksessa enemmän. Tässä kuitenkin illan herkut:


SAVUNIERIÄ UUNISSA

Kokonainen perattu nieriä
Savustuspussi uunille

1. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Laita kala savustuspussiin ja uunipellille.
2. Paista kalaa aluksi 15 minuuttia 250 asteessa. Pienennä sitten lämpö 175 asteeseen ja paista vielä puolisen tuntia.
3. Ota kala uunista, revi pussin päälimmäinen puoli pois ja käännä pussin reunat "kulhoksi" etteivät nesteet valu pöydälle.
4. Ripottele kalan päälle ja sisälle hiukan suolaa ja sitruunamehua.


KUKKAKAALIMUUSI

2 pientä kukkakaalia
50 g voita
1 sipuli
suolaa
sitruunamehua
mustapippuria
2 dl vettä
2 rkl mantelijauhetta

1. Huuhdo kukkakaalit ja paloittele ne ja sipulit kattilaan.
2. Lisää voi ja kuullota kasviksia. Anna pehmentyä rielusti.
3. Kaada katilaan vettä vähän kerrallaan. Hauduta kasvikset pehmeiksi ja mausta suolalla ja pippurila.
4. Soseuta kukkakaalimuusi ja laita uunivuokaan. Ripottele päälle mantelijauhetta ja laita vielä vartiksi 225 asteiseen uuniin saamaan väriä.
5. Tarjoile lisäkkeenä perunan tapaan.

Muusi oli kuvien ottohetkellä uunissa. Salaatti on valkokaaliversio tämän postauksen salaatista (ilman hunajaa).

Mamma kuntoon -projekti, osa 2: Karppausta

Mamma kuntoon -projekti etenee. Olen nyt vajaan viikon kokeillut vähähiilihydraattista ruokavaliota, ja tällä kertaa tiukemmin kuin ikinä. Tämä siksi, että olen ennenkin todennut hiilareiden vähentämisen toimivaksi painonhallinnan ja kehoni hyvinvoinnin kannalta. Herkkä ja helposti ärtyvä hornankattilavatsani rauhoittuu ja oloni on pirteämpi ja energisempi. Myös vaaka on ystäväni, ja jatkuva näläntunne lakkaa vaivaamasta

Yleensä olen varsinainen hedelmä- ja mehusieppo. Hedelmiä menee noin viisi päivässä, mehua yli puoli litraa. Tässä ei sinänsä ole mitään kauhean pahaa, mutta voitte vain kuvitella hedelmäsokerin eli samalla hiilihydraattien määrän. Ja arvatkaa kuinka paljon suolistoni epätasapainoinen bakteerikanta villiintyykään kun se saa moiset satsit käymisenergiaa? Myös leipä maistuu turhan hyvin, vaikka täysjyväruista enimmäkseen syönkin.

Vähähiilihydraattisen ruokavalioni ideana on, että kun normaalisti saan syömästäni energiasta vähintään puolet hiilihydraateista, ja loput rasvasta ja proteiineista, tämä jako keikautetaan niin, että rasva ja proteiinit valtaavat yhteensä noin 80 % osuuden päivittäisestä ravinnonsaannistani. Eli esim. Hiilarit 20 %, rasvat 40 %, proteiinit 40 %. Omakohtaisesti sanoisin, että riittävä proteiinien saanti on suoraan verrannollinen nälän tunteen poissa pysymiseen.

Mitenkäs tämä toteutetaan?

Kiellettyjen listalle siis menevät:
Sokerit ja makeutusaineet
Hedelmät ja mehut
Leipä ja muut viljatuotteet
Peruna
Pasta
Riisi

Lisään ruokavaliooni:
Luomulihaa
Luomumunia
Vihanneksia ja juureksia
Pähkinöitä ja siemeniä
Maitotuotteita
Marjoja
Soijatuotteita
Voita, öljyjä ja kookosrasvaa

Poden huonoa omaatuntoa eläinkunnan tuotteista kuten lihasta, munista ja maidosta, sillä olen jälleen syönyt niitä aika paljon, ja se nyt ei ole todellakaan kovin ekologista. Maitotuotteissa en voi edes suosia luomua muuten kuin maidon kohdalla, koska minulla on laktoosi-intoleranssi. Toisaalta myös kotimaisia juureksia menee enemmän kuin yleensä, ja pyrin ostamaan lihat ja munat luomuna.

En kuitenkaan aijo syödä näin tiukasti hamaan hautaan asti, vaan muutaman viikon tiukennuksen jälkeen palautan hedelmät ja täysjyväviljat ruokavaliooni, mutta yritän pitää määrät aijempaa kohtuullisempina. Tällöin hiilareiden osuus jäisi kuitenkin alle puoleen kokonaisenergiamäärästä.

Kuinka sitten pystyn laskemaan moisia prosentteja? No, netti on täynnä painonhallintaan ja ravitsemuksen parantamiseen tarkoitettuja palveluja, kuten vaikkapa kalorilaskuri.fi, kiloklubi.fi ja keventajat.fi. Ne ovat joko edullisia tai täysin ilmaisia. Suosittelen lämpimästi! Ja ehdottomasti kannattaa syödä tarpeeksi, sillä painonhallinta vaikeutuu nälkäkuureilla. Liian vähän syöminen johtaa lopulta useimmiten lihomiseen ja lihasmassan menetykseen. Itse pyrin pikemminkin parempaan oloon ja hyvään terveyteen, hoikistuminen tapahtuu toivon mukaan hitaasti ja pysyvästi ruokavalioremontin ansiosta.

Mitä sitten syön?
Aamiaiseksi
2 keitettyä kananmunaa
smoothie jossa runsaasti kotimaisia marjoja, luonnonjogurttia ja siemeniä
Kahvia

Lounaaksi
2 lautasellista sosekeittoa
Raejuustoa
Pähkinöitä tai siemeniä

Välipalaksi
Viiliä
Porkkanoita
Pähkinöitä

Päivälliseksi

Reilusti lihaa tai rasvaista kalaa tai tofua

Salaattia tai Höyrytettyjä vihanneksia öljyn kanssa

Luomukevytmaitoa

Iltapalaksi

2 avokadoa + kikherneitä + tomaattia

Rahkaa + kotimaisia marjoja

Ja ei mitään kevyttuotteita, rasvaa pitää ruokavaliossa olla tarpeeksi! Avokadossa, rasvaisessa kalassa, pähkinöissä ja siemenissä on hyviä rasvahappoja. Myös lisäaineita kaihdan aina ja edelleen, ja ylipäätään kaikkea keinotekoista. Yleensä lipsun aina jossain kohtaa – milloin se on yksi hedelmä päivässä, milloin pala tummaa suklaata tai lasi viiniä. Se ei maata kaada, mutta peruslinjat ovat nämä. Eniten kaipaan hedelmiä, ja vaikeimpia ovat välipalat. Mitä sitä ihminen syö jos ei saa syödä appelsiinia ja leipää?

Ironista kyllä, kuva on pihistetty täältä :)