sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Mamma kuntoon, osa 11: Karppiruokaa

Täällä karppaajakokelas pohdiskelee.

Olen nyt kokonaisen viikon yrittänyt tiristää rasvat maksimiin ja hiilarit minimiin. Minusta tämä ruokavalio on tuntunut kovin vaikealta kun tavoitteena on ketoosi, eli hiilihydraatit korkeintaan 20 g päivässä. Kaipaan kipeästi enemmän kasviksia ja minulla on jatkuvasti vaikeuksia keksiä mitä söisin. Olen ollut nälissäni todella paljon, sillä ilmeisesti en ole saanut ympättyä ruokiini riittävästi rasvaa. Epätoivoisena olen lusikoinut öljyä suoraan pullosta suuhun kun en ole muuta keksinyt. En ole myöskään nauttinut syömisestä yhtään koska en rehellisesti juuri pidä monestakaan asiasta jotka ovat nyt ruokavalioni kulmakiviä. Huonoin juttu on se että en ole jaksanut miettiä hyviä karppausreseptejä, ja olen liian usein päätynyt edellisen postaukseni kaltaisiin kammottaviin valintoihin tyyppiä kaksi makkaraa ja raakaa kukkakaalia lounaaksi. Voin siis syyttää itseäni jos tökkii.

Olen kuitenkin havainnut, että olen oppinut syömään asioita maistelutyylillä. Eilen olin kylässä, ja siellä tarjottiin herkullista Tarte tatinia. Otin ihan pienen maistiaisnokareen, ja se riitti. Näin kuulema ranskalaisnaisetkin pitävät linjansa: kaikkea saa syödä, mutta kakkua ei vedetä koko palaa.

Iloisena totesin myös loppuviikosta, että suuhuni oli ilmaantunut tympeä metallinen maku, kuin olisin rautatankoa imeskellyt. Olin siis ilmeisesti tukevasti ketoosissa. Eli ketoaineita on alkanut muodostua kehossani, vaikka hiilihydraattilukemat keikkuivat viime viikolla useimpina päivinä hiukan yli tuon 20 gramman. Ja vaikka lapsella on ollut mahdottoman huonon unen ja vaikean nukahtamisen kausi, olen ollut yllättävän pirteä. Ehkä tämäkin on ketoosin ansiota.

Karppaajakollegani saarnasi minulle, etten saisi ajatella kaloreita ollenkaan. Karppausprojektissani on kuitenkin käynyt niin, että koska rasvainen ruoka ei oiken maita, ja koska lopetan syömisen siinä vaiheessa kun hiilihydraatit ovat täynnä, kalorit jäävät alakanttiin väkisinkin. No, myönnettäköön tosiaan että nälän hallintani ei kyllä ole vielä aivan kohdillaan, ja se johtuu siitä etten ole osannut varata kaappiin riittävästi oikeanlaista ruokaa. Monet karppaajat ovat sitä mieltä että kalorivajetta ei tarvita laihtumiseen koska kroppa toimii toisella tavalla kuin vähärasvaisessa ruokavaliossa. Vaikea sanoa mitä tuosta ajattelisin, mutta vajetta nyt on tullut joka tapauksessa vähän vahingossa.

Tänään lopulta kunnostauduin ja kävin isosti kaupassa ja kokkasin kaksi tuntia ihan innoissani. Tein viittä ruokalajia ensi viikoksi, sillä en aio vielä luovuttaa. Ja kas, tämän iltainen lihapulla-ateria oli aivan jumalaisen hyvää! Mieskin ylisti näitä.



KARPPAAJAN INTIALAISET LIHAPULLAT

400 g jauhelihaa 
20 g oliiviöljyä
1 iso sipuli 

1 kananmuna 

40 g mantelijauhetta 

2 dl kermaa 

400 g paseerattua tomaattia 

30 g voita 

Tuoretta tai kuivattua chiliä
Tuoretta basilikaa
Tuoretta korianteria 

Inkivääritahnaa 
Suolaa 
Mustaippuria 

Juustokuminaa 
Kurkumaa
Garam masalaa


1. Pilko sipuli niin hienoksi kuin mahdollista.
2. Sekoita sipuli, jauheliha, muna, chili ja mantelitahna keskenään ja lisää pippuria ja suolaa maun mukaan.
3. Tee taikinasta 8–10 isoa lihapullaa ja lado ne tarttumattomaksi pinnoitetun pannun tai paistokasarin pohjalle. Lisää voi nokareina pohjalle ja paista pullia miedolla lämmöllä kypsiksi.
4. 

Sekoita kulhossa 2 dl kuohukermaa, 400 g paseerattua tomaattia ja mausteet. Kaada sekoitus pullien päälle, käännä hellan lämpö pienelle tai kokonaan pois ja anna maustua kastikkeessa hieman. Tarjoile voissa uitettujen vihannesten ja smetanan, jogurtin tms. viileän kastikkeen kanssa.

Lihapullien ravintosisältö 100 grammassa: proteiinia 9g / hiilihydraatteja 3,5 / rasvaa 15 g

Itse käytin hellalla valurautapataa, toimi hyvin.

Note to self: Uunijuuresten kanssa on oltava varovainen, niissä on sen verran reilusti hiilareita että niitä otetaan vain pieni määrä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti