Kotitekoista ruisleipää

Valitettavasti joudun jatkamaan hetken kuvattomalla linjallani, sillä Harakanpoika pudotti tänään kamerani sohvalta ja paras objektiivini menee huoltoon.

Toivottavasti epäonneni laitteiden kanssa ei jatku. Ystäviemme kotona alkoi nimittäin tänään keittiöremontti, ja me saimme hoitoon leipäkoneen! Olen jo pitkään haaveillut itse tehdystä leivästä.

Perheemme syö yleensä lähes yksinomaan ruisleipää. Harakanpoika innostui aikanaan sormiruokailusta saatuaan puolivuotiaana ruisleivän käteensä, sitä ennen hän halusi saada ruokansa silkinpehmeänä, eikä suostunut edes laittamaan suuta kiinni jos ruuassa oli röpelöitä. Nyt hänellä on taas menossa "haluan pehmeää ja helppoa ruokaa" -vaihe kun ikeniä aristaa, ja ruisleipä lentää kaaressa lattialle. Olenkin pyrkinyt ostamaan hänelle täysjyväistä vaaleaa leipää.  

Ongelmaksi on muodostunut hyvänmakuisen ja lisäaineettoman leivän löytyminen. En ole innostunut kauppamme luomutarjonnasta tässä asiassa, itse kaipaan vaaleaan leipään edes vähän sattumia, eli siemeniä, ja inhoan perinteistä hiivaleipää. Kaikissa herkullisissa vaaleammissa leivissä tuntuu olevan säilöntäaineita ja muuta turhaa yllinkyllin. Toivon että itse tekeminen toisi ratkaisun pulmaan, ja samalla hiukan säästöä ruokalaskussa. Leipäkone on siis erittäin tervetullut tuttavuus.

Vaalean leivän kokeiluihin palaan tuonnempana, mutta kerronpa tässä uudesta löydöstäni, jonka ystäväni vinkkasi. Helsingin Leivällä on mahtava uutuus, Myllärin ruisleipäaines jonka avulla saa tehtyä kotioloissa aitoa hapanleipää, jauhoseoksessa kun on mukana taikinajuuri! Pussin kylkeen ovat vielä ystävällisesti laittaneet ohjeen leipäkoneelle. Helppoa kuin heinänteko!

Tarvitsin vain kulhon, vettä ja jauhopussin. Taikina sekoitettiin kulhossa ja kaadettiin leipäkoneen astiaan. Sitten masiina hyrräämään ja noin kolmen ja puolen tunnin odotus alkoi. Millainen oli lopputulos. No, kaunis. Tuoreelle ruisleivälle ominaisen tahmea, jäin jopa miettimään että ensi kerralla lisään paistoaikaa, vatsanikin ottaisi leivän ehkä sitten tyynemmin vastaan. Itse pidin leivän mausta mutta jälkiuunin ystävä Herra Harakka tykkäsi ettei maistu tarpeeksi hapatetulta ja rukiiselta. Ruista jauhoseoksessa on 87 %, ei ihan huonosti kuitenkaan. Omaan suuhuni suolaa olisi saanut olla enemmän. Lopputulema: ihan mukiinmenevää leipää, pitää kokeilla toistekin.

Kuva: Helsingin Leipä

Mamma kuntoon -projekti, osa 4: Lenkillä

Lapsi on ruvennut nukahtamaan kiltisti illalla isin kanssa yhdeksän aikaan. Tänään käytin tilaisuutta hyväksi, ja karkasin lenkille samalla kun pojat menivät iltapesulle. Täydellinen lenkkisää harmaan ja sateisen päivän jälkeen: lämmintä muttei enää hiostavaa, ilta-aurinko paistoi jumalaisesti vielä puoli kymmenen aikaan, lehmät märehtivät aitauksessaan, iltavirkut herneiden ystävät kykkivät itsepoimintapelloilla, haarapääskyt saalistivat pörriäisiä nokat ammollaan.

Moni asia on kaunista, mutta yksi parhaista on kesäiltojen laskevan auringon valo. Maailma näyttää aina parhaat puolensa sen hehkussa. Pidän pitkistä varjoista, kontrasteista, siitä kun kaikki värjäytyy punertavaksi ja vastavalo sokaisee sopivasti.

Oli myös mukava hengästyä ja saada lihakset lämpimiksi, nuuhkia sateenjälkeistä raikasta ilmaa. Puristava matalapaine tuntui väistyneen. Voi, miksi en ole lenkkeillyt enemmän? En pysty juoksemaan, mutta pidän kovaa kävelemisestä yllättävän paljon. Ja pakko myöntää, että vaikka kaverin kanssa on kiva lenkkeillä, nautin myös ylhäisestä yksinäisyydestä. Liikkumisen ei tarvitse olla sosiaalinen tapahtuma. Tästä lähtien yritän päästä lenkille niin usein kun mahdollista.

En voi leuhkia onnistumisilla keventymisen saralla, mutta muutaman oivalluksen olen tehnyt viime aikoina. Ensinnäkin olin ottanut huomaamattani tavaksi santsata vähän joka aterialla. En tiedä kuinka kauan olen syönyt niin kuin seuraavan aterian saaminen olisi jotenkin epävarmaa. Siis kertakaikkiaan mättänyt liikaa ruokaa lautaselle ja suuhun. On totta että syön kohtuullisen terveellisesti, mutta todistettavasti terveelliselläkin ruokavaliolla voi lihoa, jos ei ymmärrä pysyä kohtuudessa. Tästä lähtien otan ruokaa vain kerran.

Toinen huomio – tai pikemminkin ihastus – on minulle uusi liikuntalaji, vesijuoksu. Vielä en tiedä oikeaa tekniikkaa, sillä en ole ollut ohjatulla tunnilla, mutta kokeilin vesijuoksuvyötä Kumpulan maauimalassa, ja intouduin ostamaan oman. Sen jälkeen olen polkenut menemään useissa luonnonvesissä selluliitit väristen, ja saanut lihakset huutamaan leipää. Laji korjaa kahden minulle ongelmallisen mutta tehokkaan liikuntamuodon hankaluudet: juokseminen vedessä ei satu niveliin, ja polkeminen pystyasennossa ei rasita niskaa eikä vaadi kummoistakaan uimataitoa. Käsiliikkeillä allitkin saavat kyytiä. Vesijuoksu on yksin ehkä vähän tylsä laji, mutta jos muu elämä on yhtä suhaamista, välillä on ihan terveellistä vähän ikävystyäkin – kaikessa rauhassa.

Järjestelmäkamerani on muuten rikki, mutta iPhonen optiikka tuotti iloisen yllätyksen.

Mamma kuntoon -projekti, osa 3

Olen ihmetellyt suuresti valtavaa ruokahaluani ja sitä, etten millään laihdu imettäessä yhtään, vaikka lapsi syö edelleen (valitettavasti) pari kertaa yöllä, ahkerasti aamulla ja muutaman kerran pitkin päivää. Olen edelleen sen näköinen kuin olisi jo toinen pulla uunissa, painoindeksin mukaan lievästi ylipainoinen ja peilistä katsoo tätimäinen ja ryhditön tantta. Ampiaisvyötäröni on kadonnut, ja vatsalihasten välissä on ikävä railo. En siis ole palautunut synnytyksestä ensinkään. En tavoittele täydellisyyttä ja olen aina ollut runsasmuotoinen, mutta juuri nyt kehoni tuntuu vieraalta.

Tänään suivaannuin niin että ostin paketillisen laihdutusvalmistetta, josta pitäisi minun keittoja väsäämäni muutaman seuraavan päivän ajan. Ei kovin luomua, ei kovin houkuttelevaa, enkä oikeastaan edes usko vippaskonsteihin laihduttamisen saralla. Miksi sitten sorruin moiseen? No, haluan kokeilla olisiko litkukuurilla vaikutusta näläntunteeseen, sillä suurin este normaalimittoihin pääsemisessäni eivät niinkään ole herkut vaan jatkuva nälkä ja puputtaminen, sekä hirmuiset annoskoot. Olen se tyttö joka illanistujaisissa syö toisten jämätkin, ja närppii miehensä ja lapsensa lautasilta. Toden totta, en osaa heittää aina pois edes vauvan mautonta sosemössöä! Syön myös kerran ipanan suussa käyneitä ja lattialle viskottuja tunnistamattomia möykkyjä, enkä nykyään tunne itseäni kylläiseksi juuri koskaan. On oikeasti ahdistavaa olla aina nälissään ja samalla tietää syövänsä jatkuvasti yli oman tarpeen. En mielestäni ole tunnesyöppö, vaan nälkä-kylläisyyssäätelyni on jotenkin vinksahtanut.

No niin, tässäpä tilitystä kerrakseen. Aijemman postaukseni suunnitelmat hiilarien suhteen ovat edelleen voimassa, mutta alkuun muutaman päivän Nutrilett-vihanneskuuri kokeeksi. Koekaniininne raportoi edesottamuksistaan piakkoin.

Joka tapauksessa nämä ovat todella sivuseikkoja, ja olen enimmäkseen vain onnellinen perheestäni ja kasvavan lapsen ihmettelystä ynnä elämästä yleensä. Surullisiakin uutisia olemme nimittäin viime aikoina saaneet lähipiiristä kuulla, ja olen karvaasti todennut että onni tällä saralla ei ole itsestäänselvyys. Joskus ikävät tapahtumat osuvat liian lähelle ja silloin ne koskettavat syvältä, etenkin kun itse on niin samassa elämäntilanteessa.

Näihin sekalaisiin ja sekaviin kuviin ja tunnelmiin lisättäköön, että olen tällä hetkellä yksikätinen, sillä minulla on molemmissa käsissä marraskuusta asti vaivannut jännetuppitulehdus johon sain tänään kortisonipistokset. Seuraus oli se, että kipeämpi oikea käsi tuntuu nyt hivenen paremmalta, mutta alunperin parempi vasen käsi äityi ja on nyt täysin toimintakyvytön. Ei kovin kätevää kun on vasenkätinen ja vauva hoidettavana. Paniikki meinaa iskeä...

Punajuuri-fetasalaatti

Ystäväni Pia on velho mitä tulee ruuanlaittoon, erityisesti salaatteihin. Punajuurta, laadukasta fetaa, tammenlehväsalaattia, basilikaa ja päivän juorut. Mitä muuta voi elämältä toivoa?

Pian punajuuri-fetasalaatti
1 pkt Apetina laktoositonta fetaa
kuorittuja ja keitettyjä punajuuria
tammenlehvä- tai jääsalaattia
nippu tuoretta basilikaa
pähkinäsekoitusta tai paahdettuja pinjansiemeniä
balsamicoa, oliiviöljyä ja tuoreena rouhittua mustapippuria

Tein muuten eilen vähän vastaavaa keitetyistä perunoista ja vaihdoin etikan valkoviinietikkaan. Toimii sekin! Olen ihastunut Apetinan fetaan, minulla kun tuo laktoosittomuus rajaa aidot kreikkalaiset pois.

Mamma kuntoon -projekti, osa 2: Karppausta

Mamma kuntoon -projekti etenee. Olen nyt vajaan viikon kokeillut vähähiilihydraattista ruokavaliota, ja tällä kertaa tiukemmin kuin ikinä. Tämä siksi, että olen ennenkin todennut hiilareiden vähentämisen toimivaksi painonhallinnan ja kehoni hyvinvoinnin kannalta. Herkkä ja helposti ärtyvä hornankattilavatsani rauhoittuu ja oloni on pirteämpi ja energisempi. Myös vaaka on ystäväni, ja jatkuva näläntunne lakkaa vaivaamasta

Yleensä olen varsinainen hedelmä- ja mehusieppo. Hedelmiä menee noin viisi päivässä, mehua yli puoli litraa. Tässä ei sinänsä ole mitään kauhean pahaa, mutta voitte vain kuvitella hedelmäsokerin eli samalla hiilihydraattien määrän. Ja arvatkaa kuinka paljon suolistoni epätasapainoinen bakteerikanta villiintyykään kun se saa moiset satsit käymisenergiaa? Myös leipä maistuu turhan hyvin, vaikka täysjyväruista enimmäkseen syönkin.

Vähähiilihydraattisen ruokavalioni ideana on, että kun normaalisti saan syömästäni energiasta vähintään puolet hiilihydraateista, ja loput rasvasta ja proteiineista, tämä jako keikautetaan niin, että rasva ja proteiinit valtaavat yhteensä noin 80 % osuuden päivittäisestä ravinnonsaannistani. Eli esim. Hiilarit 20 %, rasvat 40 %, proteiinit 40 %. Omakohtaisesti sanoisin, että riittävä proteiinien saanti on suoraan verrannollinen nälän tunteen poissa pysymiseen.

Mitenkäs tämä toteutetaan?

Kiellettyjen listalle siis menevät:
Sokerit ja makeutusaineet
Hedelmät ja mehut
Leipä ja muut viljatuotteet
Peruna
Pasta
Riisi

Lisään ruokavaliooni:
Luomulihaa
Luomumunia
Vihanneksia ja juureksia
Pähkinöitä ja siemeniä
Maitotuotteita
Marjoja
Soijatuotteita
Voita, öljyjä ja kookosrasvaa

Poden huonoa omaatuntoa eläinkunnan tuotteista kuten lihasta, munista ja maidosta, sillä olen jälleen syönyt niitä aika paljon, ja se nyt ei ole todellakaan kovin ekologista. Maitotuotteissa en voi edes suosia luomua muuten kuin maidon kohdalla, koska minulla on laktoosi-intoleranssi. Toisaalta myös kotimaisia juureksia menee enemmän kuin yleensä, ja pyrin ostamaan lihat ja munat luomuna.

En kuitenkaan aijo syödä näin tiukasti hamaan hautaan asti, vaan muutaman viikon tiukennuksen jälkeen palautan hedelmät ja täysjyväviljat ruokavaliooni, mutta yritän pitää määrät aijempaa kohtuullisempina. Tällöin hiilareiden osuus jäisi kuitenkin alle puoleen kokonaisenergiamäärästä.

Kuinka sitten pystyn laskemaan moisia prosentteja? No, netti on täynnä painonhallintaan ja ravitsemuksen parantamiseen tarkoitettuja palveluja, kuten vaikkapa kalorilaskuri.fi, kiloklubi.fi ja keventajat.fi. Ne ovat joko edullisia tai täysin ilmaisia. Suosittelen lämpimästi! Ja ehdottomasti kannattaa syödä tarpeeksi, sillä painonhallinta vaikeutuu nälkäkuureilla. Liian vähän syöminen johtaa lopulta useimmiten lihomiseen ja lihasmassan menetykseen. Itse pyrin pikemminkin parempaan oloon ja hyvään terveyteen, hoikistuminen tapahtuu toivon mukaan hitaasti ja pysyvästi ruokavalioremontin ansiosta.

Mitä sitten syön?
Aamiaiseksi
2 keitettyä kananmunaa
smoothie jossa runsaasti kotimaisia marjoja, luonnonjogurttia ja siemeniä
Kahvia

Lounaaksi
2 lautasellista sosekeittoa
Raejuustoa
Pähkinöitä tai siemeniä

Välipalaksi
Viiliä
Porkkanoita
Pähkinöitä

Päivälliseksi

Reilusti lihaa tai rasvaista kalaa tai tofua

Salaattia tai Höyrytettyjä vihanneksia öljyn kanssa

Luomukevytmaitoa

Iltapalaksi

2 avokadoa + kikherneitä + tomaattia

Rahkaa + kotimaisia marjoja

Ja ei mitään kevyttuotteita, rasvaa pitää ruokavaliossa olla tarpeeksi! Avokadossa, rasvaisessa kalassa, pähkinöissä ja siemenissä on hyviä rasvahappoja. Myös lisäaineita kaihdan aina ja edelleen, ja ylipäätään kaikkea keinotekoista. Yleensä lipsun aina jossain kohtaa – milloin se on yksi hedelmä päivässä, milloin pala tummaa suklaata tai lasi viiniä. Se ei maata kaada, mutta peruslinjat ovat nämä. Eniten kaipaan hedelmiä, ja vaikeimpia ovat välipalat. Mitä sitä ihminen syö jos ei saa syödä appelsiinia ja leipää?

Ironista kyllä, kuva on pihistetty täältä :)

Mamma kuntoon -projekti

Olen ärsyyntynyt, koska en mahdu vieläkään vanhoihin vaatteisiini, kiloja tuli raskausaikana kiitettävästi, ja ekaa kertaa elämässäni minulla on takamuksen lisäksi kunnon maha. Oikeastaan en ole keventynyt synnytyksen jälkeisen viikon jälkeen grammaakaan, vaikka tuotan maitoa kuin keskikokoinen meijeri. Pidän tätä aika epäreiluna, koska minusta KAIKKI ystäväni ja tuttuni ovat laihtuneet ikäänkuin huomaamattaan imettässään. Poika on nyt 5 kk, huitelee jossain plussakäyrillä ja kasvaa kohisten. Mamman paino puolestaan keikkuu lievästi ylipainoisten painoindeksin puolella, eikä vaa´an viisari suostu yhtään siirtymään vasemmalle. Ennen raskautta olin juuri keventänyt 7–8 kiloa, ja normaalipainoisena oli ihanaa ja helppoa pukeutua. Raskausaikana sitten sain joka ikisen kilon takaisin. Luulen että lihoin lähinnä salmiakilla ja isoilla ruoka-annoksilla, kun oli kokoajan nälkä.

No, liikkumiseni jäi myöskin jo ensimmäisillä raskausviikoilla pois kun oli niin voipunut olo. Pieni kävely hengästytti julmetusti. Synnytyksen – tai siis keisarinleikkauksen – jälkeen syksy alkoi reippaasti vaunulenkkeillen, mutta lumen tultua sain välittömästi jännetuppitulehduksen molempiin ranteisiin, ja sitä poden edelleen. Ei siis huvita puurtaa auraamattomilla teillä täällä Helsingin maaseudulla yhtään enempää kuin on pakko. Mikä siis neuvoksi?

Aloitin uudestaan kuntosalilla käynnin. Salillani on hyvä lapsiparkki, ja ahdistunut olo lapsen sinne hylkäämisestä hälveni kun huomasin että poika ottaa minut jumpan jälkeen iloisena vastaan eikä ole pahemmin ikävää itkenyt. Kerrankin pieni löytyi hoitajan sylistä sormiaan mutustellen ja piirrettyjä innolla tuijottaen. Kotona kun telkkari on harvoin päällä, liikkuva kuva tuntui kiehtovan erityisesti.

Eilen tein omatoimista salitreeniä ja lopuksi osallistuin vartin core-tunnille. Oli mukavaa, niin mukavaa että innostuin rehkimään vähän liikaakin. No, seuraavaksi aijon jumpata samaisella salilla vähän eri lihaksia ja marssia hyvän aikaa juoksumatolla. Juokseminen ei kylläkään suju kipeytyvien polvien takia, se ei ole minun lajini. Olen pikemminkin kömpelö ja vahva härkä kuin ketterä ja nopea peura, mitä liikuntaan tulee.

Mitäs muuta? Aloitin eilen totaalisen herkkulakon. Tiedän ettei se toimi pidemmän päälle, mutta olen myös huomannut että sallivampi asenne johtaa pieneen herkutteluun joka päivä. Koska olen pienikokoinen ihminen, saan helposti vaikka parinsadan ylimääräisen kalorin päivätahdilla kilot kertymään puolessa vuodessa. Aijemmin laihduin proteiineja lisäämällä ja hiilareita vähentämällä ja parantamalla. Sama resepti siis nytkin edessä.

Tässä esimerkkiateriat yhdeltä päivältä:

AAMIAINEN
Boris-juomaa
Spelttipuuroa, pakastemarjoja
Kuppi kahvia
Banaani
Keitetty kananmuna
1,5 dl tuorepuristettua appelsiinimehua

LOUNAS
Pieni vihersalaatti ilman kastiketta
Iso lautasellinen linssikeittoa
1 pala luomu täysjyväruisleipää
5 g voita
Porkkana
Omena

VÄLIPALA
Smoothie marjoista, mehusta ja luonnonjugurtista
Kourallinen pähkinöitä (ei maapähkinöitä)

ILLALLINEN
Luomunaudanliha-kasviswok (ei riisiä)
200 g raejuustoa
Luomu kevytmaitoa

ILTAPALA
Maustamatonta rahkaa, tuoretta ananasta ja pakastemarjoja
Porkkana

Vähintään 2 l vettä

Yht. n. 1900 kcal


Tämäntyyppisesti mennään. Ideana on että syön aikalailla kulutukseni verran, ja miinuskalorit tulevat liikunnasta ja imetyksestä. Imettäjähän ei saa varsinaisesti laihduttaa. Liikuntaa vähintään 3 kertaa viikossa tunnin verran, imetyksen olen kuullut kuluttavan n. 500 kcal / päivä. Hiilihydraatit painottuvat aamupäivälle, illalla en syö leipää koska se kehittää vatsassa ilmaa yöllä, aamu aloitetaan puurolla tai täysjyväleivällä. Proteiineja pitää saada runsaasti, joten en osaa laihduttaa ilman lihaa. Toki pavuillakin voisi, mutta niissä on paljon vähemmän protskuja ja enemmän hiilareita. Kaiken kaikkiaan pitää syödä ja juoda tarpeeksi. Tässä mallissa hiilihydraatteja on noin puolet, proteiineja 30 % ja rasvoja 20 % päivän energiantarpeesta. Jos lisäisin rasvoja hiukan, dieetti muistuttaisi zone-diettiä, jossa proteiineja ja rasvaa syödään noin 30 % ja hiilareita 40 %. Tällöin linssikeitto varmaan pitäisi vaihtaa kalaan ja syödä jokin rasvainen maitotuote tai enemmän pähkinöitä leivän tilalla. Niinkin siis joskus.

Ja päivä alkaa maitohappokäytetyllä vihannesmehulla, Boris-juomalla tyhjään vatsaan nautittuna. Sitä saa Helsingistä Maatilatorilta. Vatsa kiittää.

Ps. Harakanpojan vatsa rauhoittui kolmen viikon maidottomalla kuurillani, ja selätimme koliikin. Ilmeisesti kyse oli kuitenkin ihan vaan kypsymättömyydestä, koska nyt hän sietää itsekin jugurttia ym. Niin, olemme siirtyneet kiinteisiin. Kerron toisessa postauksessa kivoja mössövinkkejä. Mutta kyllä meillä ihan tavallista purkkimuonaakin kuluu. Ja äipän maitoa tietysti lisäksi.