Lepakkomies

Eräänä lauantai-iltana minulla oli tylsää. Tulin tehneeksi nahkasiiven, joka ristittiin Viliksi. Arvaatteko miksi?

Viimeisimmistä postauksista voi myös päätellä mikä on Harakanpojan lemppari(temmellys)paikka kotona...

Kenkälaatikon uusi elämä

Visuaalisesta ammatistani huolimatta olen joillain käsillätekemisen alueilla todella surkea. Jo päiväkodissa laitoin tarhantädit leikkaamaan ja liimaamaan puolestani, koska inhosin erikiipperiä joka tarttui sormiin, ja saksilla leikkaaminen oli suorastaan kivuliasta (kunnes aikuisena ymmärsin että vasurisaksiakin on olemassa). En vieläkään osaa liimata tuhrimatta paperin molempia puolia enkä leikata saksilla suoraan. Siitä huolimatta sain pienen askartelukohtauksen.

Meillä pyöri eteisessä ja kaapeissa ihmeen paljon tyhjiä kenkälaatikoita jotka olin vähällä heittää pois. Sitten silmiin osui Mokossa kaunis lintuaiheinen lahjapaperi.

Näin nämä kaksi asiaa kohtasivat.

Tämä ja ystävänsä päätyy keittiön liian syvään vetolaatikkoon lajittelemaan hyrskynmyrskyä. Juu, ei kestä lähempää tarkastelua, mutta ihan söpö siitä tuli.

Oivalsin muuten että tässähän on  keino vähentää kaatopaikkajätettä jouluna: Sen sijaan että ostaisin sata rullaa lahjapaperia joka lentää heti avaamisen jälkeen roskikseen, hankin kaunista ja lahjan saajan sisustukseen sopivaa päällystysmateriaalia ja annan bonuslahjaksi sievän ja pidempään säilytettävän pakkauksen. Eikä päällystysmateriaalin todellakaan tarvitse olla uutta, tähän tarkoitukseen voi haalia kaikenmoista mitä kotoa löytyy sanomalehdestä lasten piirustuksiin.

Pakko sanoa että Eri Keeper ei edelleenkään ole suosikkiliimani. Rubber Cementillä olisi tullut huomattavasti vähemmän kupruileva lopputulos. Laatikon reunat vahvistin läpinäkyvällä teipillä.

Ei tällä nyt innovaatiopalkintoa saa, mutta ilahduinpa kun sain näprätä.

Keinu

Harakanpoika rakastaa keinumista. Mökkipihalla on papan tekemä palikkakeinu, jossa kiikuttiin ahkerasti tänä kesänä. Pieni kutsuu keinumista "kaakkaamiseksi" ja keinun nähdessään alkaa jo lallattaa "kiikkaakiiiikkaaa!"

Näppärä värkkää tällaisen kiikun rimanpätkistä ja vanerilevystä ja ripustaa talven tullen vaikka olohuoneen kattoon.

Tiistai-iltana

Lapsi oli koko päivän känkkäränkkä sylimyyrä. Onneksi ystävät tulivat ja toivat ruokaa, herkkuja ja hienon itsetehdyn villatakin joka sattui sopimaan täydellisesti päällä olevan omppuhaalarin kanssa. Tulee mieleen Brasilia ja jalkapallo. Tuli parempi olo.

Hyvää uutta vuotta 2011!

Juhlimme vuoden vaihtumista ihanien ystäviemme seurassa meillä kotona. Paikalla oli illan aikana kymmenen aikuista, kaksi nelivuotiasta ja kolme vauvaa. Mukaan saatiin vahvistukseksi yllätysvieraita kun yhdistimme naapurien kanssa juhlat toviksi. Vilskettä siis riitti. Herkuttelimme meksikolaisella ruualla, leikimme ja saunoimme. Lapset nukahtivat ennen keskiyötä, ja me leidit saimme kilistellä kuohuviiniä höyryävien pyyhkeisiin pukeutuneiden siippojemme kanssa, hih!

Löysin Santa Marian luomutortillat ja lisukkeet. Sisään hiukan jääsalaattia, juustoraastetta ja tulista täytettä luomujauhelihalla tai kasvisversiona. Höysteeksi yrttioliiveja Hakaniemen hallista. Eipä hassumpaa!

TULINEN TORTILLATÄYTE (6:lle)
(400 g luomujauhelihaa)
1 kesäkurpitsa
2 purkkia luomukikherneitä
800 g luomutomaattimurskaa
tuoretta chiliä
mustapippuria
1 limetin mehu
soijakastiketta

Meidän muutamien juhliin kuuluvat aina oleellisesti neulomukset. Tässä syntyy ihanan näköinen vauvan nuttu viileän ruskeista kirpparilangoista, itselläni on työn alla luomuvillaiset pitkät housut Harakanpojalle.

Pojalla oli asianmukaisesti joulupukin tuoma Kiss-bilepaita päällä, sen on saumurilla tuo ihana ystävämme tuunannut kirpparilöydöstään.

 

Kehto

Herra Harakka oli hyvissä ajoin varustautunut pojan syntymään, ja ryhtyi rakentamaan tätä kansallisromanttista ihanuutta jo viime talvena. Materiaalina liimapuulevy, työvälineinä mm. vintage-pora noin 30–40-luvulta (luulisin) sekä kaiverrusterät. Pora on roskalavalöytöjä.





Mekanismia testattiin pienoismallin avulla, ja kehdosta oli 1:1 kokoiset pahvikaaviotkin. Ideana on se, että siipimuttereiden avulla jalakset saa käännettyä niin että kehdon keinumissuuntaa voi vaihtaa.



Koristekuvio on siis käsin kaiverrettu. Kolme neliöreikää on meidän perheemme merkki, joka on mm. siipan suunnittelemissa vihkisormuksissamme ja parissa muussa hänen rakentamassaan huonekalussa.



Neliökuvio tulee tästä pienestä kaapista jonka siipan rakkaan edesmenneen Kylli-tädin isä on tehnyt 1900-luvun taitteessa. Perinteitä siis. Kaappi oli meillä alunperin astiakaappina, mutta nyt se on otettu uuteen käyttöön lapsen vaatekaapiksi. Suloinen ja vähän vino yksilö.



Kehdossa kelpaa vauvaa keinutella, vai mitä sanotte :)