Kevättä rinnassa

Käytiin Pikku-Huopalahden rannassa ulkoilemassa, ja lopuksi maistui nepalilainen vakkaripaikassamme Ruskeasuolla. Rantavesi oli täynnä muoviroskaa ja kuvassa vilahtava työmies Jukka ("Hei mikä sun nimi on?!") onki meille kivan kirkkaankeltaisen lapion. Vaikka allergiat vaivaavat, pieni mies oli ihan onnessaan kuivasta hiekasta, ja kiljui "Juhuu, kevään riemua!!!"

PoPin hirvitoppatakki löytyi Vekarakirppikseltä, Molo Kidsin luottohousut Facebook-kirpparilta, samoin PoPin pipo. Kengät ovat juurikin Pikku-Huopalahden kirpputori Tamineesta ja ne kuulema ovat moottoripyöräkengät.

Kukas myisi meille 104 tai 110 senttiset samanlaiset ulkohousut? Näissä nilkat vilkkuu jo.

Lepakkomies

Eräänä lauantai-iltana minulla oli tylsää. Tulin tehneeksi nahkasiiven, joka ristittiin Viliksi. Arvaatteko miksi?

Viimeisimmistä postauksista voi myös päätellä mikä on Harakanpojan lemppari(temmellys)paikka kotona...

HAALARIVERTAILUA: Tretornin kurahaalari fleecevuorilla

Olen metsästänyt oikeastaan viime keväästä saakka kurahaalaria jossa olisi vähintäänkin alaosa kumia ja sisällä fleecevuori. En halua pakata lasta toppapuku + kurikset -yhdistelmään koska pelkässä toppapuvussa liikkuminenkin tuntuu olevan epämieluisaa ja hankalaa. Tiedän että tällaisia kumisia kokohaalareita valmistaa vain muutama merkki. Lassien puvut ovat edullisia mutta isommat koot loppuivat kaupoista jo ajat sitten. CeLaVi-merkillä olisi ollut ihana norsuhaalari, mutta se on ihan mahdottoman pientä mitoitusta ja isommat koot siitäkin loppu. Voi olla että näitä haalareita on kevään mittaan tulossa, mutta kun tarve on juuri nyt.

Huomasin että nyt oli tullut lisää kokoja tästä Ellos Kids -haalarista. Erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Ehdin kuitenkin jo hankkia Tretornin puvun, jota myydään ainakin Elloksella. Tänään ihanan ompunvihreä haalari pääsi käyttöön, ja hyvältä vaikutti. (Harmi että talvivalossa tuli kännykällä vähän oudon värisiä kuvia).

Plussaa
Puvun saa säädettyä kivan kapeaksi, iloitsen erinomaisesta vyötärökiristyksestä. Kaulus on hyvän mallinen korkea ja suojaava. Materiaali on pehmeää ja silminnähden miellyttävää. Lapsi pystyi liikkumaan hyvin vaikka alla oli villapuku. Tuulessa tai pakkasessa tällä ei tietenkään tarkene, mutta maaliskuisella aurinkosäällä muutaman asteen plussalla riitti oikein hyvin, ja lätäkköuimari pysyi kuivana.

Miinusta
Tuohon hintaan (99 e) punttien kumpparit saisivat olla kestävämpää matskua kuin tavallista kuminauhaa. Toinen ISO miinus tulee hupun mallista joka on ihan susi. Se on aivan liian pitkä eikä pysy päässä mitenkään. Mitään kiristysmahdollisuutta ei ole, joten joudun varmaan askartelemaan itse jotain. Sapiskaa kaavoittajalle!

Mitoituksesta 
Tämä ei kyllä ole ideaali pitkäselkäiselle ja lyhytraajaiselle lapselleni. Hän on nyt noin 88 cm pitkä 2,5 vuotias ja jouduin silti ottamaan jo koon 104 cm. Punteissa ja etenkin hihoissa on turhankin paljon varaa, niska–selkämitassa puolestaan ei paljoa enempää kuin koko kauden käytössä olleessa toppahaalarissa joka on kokoa 92 cm.

MITTOJA 104 cm
Niska–haara: 56 cm
Hiha kaulasaumasta: 47 cm
Haara–lahje 36 cm
Lantion ympärys 74 cm


Vertailun vuoksi:

Molo Kids Polaris -toppahaalari 92 cm:
Niska–haara: 53 cm
Hiha: 39 cm
Haara–lahje 33 cm
Lantion ympärys 68 cm

Ticket to Heaven baggie -toppahaalari 92 cm
Niska–haara: 53 cm

Hiha: 44 cm

Haara–lahje 40 cm

Lantion ympärys 71 cm

Laitetaanpa nyt nämä syksyiset kuvat joissa esiintyvät siis tuo Molo Kids Polaris sekä 92 cm Ticket to heavenin toppapuku. Oli tarkoitus syksyllä kirjoittaa enemmänkin toppahaalareista koska meillä kävi kääntymässä aika monta yksilöä ennen kuin löysin käytettynä tuon ihanan Grasshopper-vihreän. Molo Kids haalareiden mitoitus on ollut meillä täydellinen, ja aijon pysyä merkkiuskollisena jatkossakin. Ticketin puku on tuntunut pojalleni liian leveältä, mutta siinä puolestaan on kokeilemistani ylivoimaisesti kestävin kangas joka kiiltää kauniisti. Nämä ominaisuudet kun saisi yhdistettyä niin täydellinen talvipuku olisi keksitty!

Toivottavasti tästä kirjoituksesta on jollekin iloa ensi syksynä kun toppahuuma taas alkaa. Nyt onkin jo välikausihaalareiden metsästys täysillä käynnissä. Meillä on jemmassa samanlainen Musta Molo Kids kuin viime vuonna.

Ps. Lasten pipot Polarn O. pyret. Harakanpojan mustan tupsulakin sain ostettua Facebook-kirpparilta kauhean virtuaalipainin tuloksena. Lisäsin siihen itse kiinnitysnauhan. Sarjassamme must have -hullutuksia, hih.

Hiihtämään!

Isi löysi roskalavalta pienet vanhat puusukset. Alunperin niistä piti tulla vain koristeet, mutta vanhukset pääsivätkin ihan oikeaan käyttöön vielä. "Hiitää!" sanoo poika 1 vee 5 kk aina kun näkee sivakat. No, hiihdetään vaan!

Talvivarusteista sen verran, että meillä oli kamala show kypärämyssyn, pipon ja hanskojen kanssa alkutalvesta. Pojan pää on tyypillinen sektiovauvan leveä tasapää, kaikki hatut tuppaavat valumaan silmille, ja hermohan meidän liekinheittimeltä meni. Ainoa toimiva kypärämyssy löytyi Ruskovillalta. Ostin sitten sekä silkkisen että merinovillaisen. Kalliitahan ne ovat, mutta käytettynä saa edes vähän halvemmalla. Säilyttävät myös arvonsa todella hyvin, ja kuosinsakin.

Pitkän taistelun jälkeen sain huudettua käyttämättömän PoPin tupsulakin Facebookin kirpparilta. Jouduin pulittamaan paljon enemmän kuin kaupassa, hattu on niin suosittu ja jo viime keväänä isot koot mustasta väristä loppu. Mutta en ole katunut hetkeäkään, pipo pysyy pois silmiltä, materiaalissa puolet villaa ja vuori on wind fleeceä. Hikikallen pää ei ole montaa kertaa ollut liian kuuma.

Ticketin haalariin en ole ollut 100 % tyytyväinen, sillä vaikka siinä on kivat yksityiskohdat ja ihana kangas, leikkaus on mielestäni kamalan leveä ja säkkimäinen. Miksi vyötärökiristys ei tule eteen saakka? Tämähän on se vanhempi irrotettavalla vuorilla varustettu malli, mikä sinänsä on kätevää, mutta näin talviversiona haalari on turhankin muhkea etenkin hihansuista hanskojen pukemista ajatellen, ja kun hihakumpparit ovat tiukat, hanskoja on allekin vaikea saada. Kävelemään opetteleva lapsi kompuroi syksyllä leveään pukuun ja taas linnut tippuivat puista kun hermo meni. Nyt kun puku on viittä vaille pieni (eli ei puhettakaan että menisi vielä koko kevään ilman vuorta) se vihdoin istuu jotenkuten. Poika on lyhytraajainen ja pitkäselkäinen eikä mikään erityisen kapea. Nyt noin 84 senttiselle lapselle Ticketin 80 cm haalari menee vielä ja lahkeet ovat jopa reilut, haaroista kinnaa vähän. Mitään käytönjälkiä en kankaassa ole vieläkään huomannut, siitä täysi kymppi.

Hanskat ovat vieläkin ongelma. Nyt on käytössä ReimaTecin hopealangalla varustetut rukkaset jotka saa jotenkuten käteen kun lapsi osaa jo vähän itsekin auttaa, ja ne pysyvätkin ihan hyvin, mitä nyt peukkukolo on vähän liian pitkä. Mutta alustumppuja emme ole alle saaneet taiteiltua, ja lapsen näpit ovat usein kylmät. Syksyllä armastin PoPin vetoketjullisia ohuita toppahanskoja koska ne olivat ainoat joissa pieni peukalo pysyi paikoillaan ja pikku-ukko sai tartuttua tavaroihin. Talvihanskojen kanssa ei lapio tahdo pysyä kädessä.


Jos voit suositella ensi talveksi täydellisiä toppahanskoja, otan kiitollisuudella vinkit vastaan. Peukku on meillä se ongelman ydin. Äitiinsä tullut töppöjälka ja -peukalo... <3

Ps. Tänä viikonloppuna pääsin vihdoin itsekin ladulle, ja olipahan ihanaa!