Terveisiä Kööpenhaminasta, osa 2/3: Tivoli

Edellisessä postauksessa kerroin jo hieman reissustamme Köpikseen. Tässä kuvareportaasia iki-ihanasta Kööpenhaminan Tivolista joka sijaitsee aivan keskusrautatieasemaa vastapäätä. Tunnelmallisin ja kaunein huvipuisto jossa olen koskaan käynyt, vaikka olikin hiukan isompi ja kaupallisemman oloinen kuin etukäteen oletin. Parasta olivat upeat ja runsaat kukkaistutukset sekä vanhat rakennukset jotka veivät eri maanosien tunnelmaan.

Miinuksena esim. kotoiseen Linnanmäkeen verrattuna sanoisin että kaipailimme selkeämpää merkintää sekä karttaan että laitteisiin minkä ikäiselle ja kokoiselle huvittelijalle mikäkin laite soveltuu. Lintsillä on kiitettävästi (ilmaisia) taaperolaitteita, mutta Tivolista pienten härveleitä sai hakea, ja useista oli vaikea päätellä soveltuuko pienille. Meillä kävi jopa pieni onnettomuus: törmäilyautoissa poikkeuksellisesti luki että yli kaksivuotiaille, mutta ei mitään pituusrajoitusta. Harakanpoika sitten löi kasvonsa rattiin laitteessa, ja satutti itsensä aika ikävästi. En itse hoksannut että turvavyö on sen verran väljä että alle metrinen lapsi todella ylettyy kolaroimaan naamansa pahoin, ja laite oli hurjempi kuin sivusta katsoen päättelimme. No, oma oli vikani kun itse olin kaasujalan käyttäjä, mutta aika kurja fiilis jäi. Jouduin myös huomauttamaan laitteen kirjaa lukevalle valvojalle että viitsitkö seurata mitä autoissa tapahtuu kun menemme sinne, kun lapsi on vielä pieni. Ja kyllä, laitteessa oli useita yhtä pieniä tai nuorempia lapsia teinien kanssa ryskäämässä. Mutta summa summarum, ei tullut pahoja traumoja, hampaat säilyivät suussa ja iloinen fiilis jäi päälimmäiseksi mieleen. Iltahämyssä paikka oli huikea.

96-senttisellä Harakanpojalla tässäkin Mini Rodinin French Terry -haalari koko 104/110 cm ja CTH:n lätsä. 105-senttisellä tytöllä Gugguun frillamekko 116 cm ja Lindexin leggarit.

Terveisiä Kööpenhaminasta! 1/3

Käytiin Harakanpojan, kummien ja pikku ystävättären kanssa minilomalla perjantaista maanantaihin ihanaisessa Kööpenhaminassa. Matka meni kivasti mutta tietysti aika vauhdikkaasti näiden kahden eläväisen pippuripakkauksen kanssa.

Harakanpoika odotti kovasti lentomatkaa, joka oli ensimmäinen jonka hän pystyy muistamaan. Lähtö oli kukonlaulun aikaan, mutta nokkaunia ei maltettu 1h 40 min kestävän lennon aikana ottaa. No, lentokentällä pitikin sitten vähän heittäytyä rähjäämään... Kukas se siellä ihmisvirran keskellä istuukaan...

Köpis oli aivan ihana... aurinkoa, merellistä tunnelmaa, katutaiteilijoita, skandinaavista designia, hyvää ruokaa, paljon jätskiä, taidetta, leikkipuistoja, legoja... Ja tietysti iki-ihana tivoli, joka se olikin päämatkakohteemme josta sitten ihan oma postauksensa.

Keskustasta löytyi ihana vehreä puisto, Ørstedsparken,  jossa oli erinomainen leikkipaikka. Päästiin rakentelemaan jättilegoilla, vaikka tällä kertaa ei suunnattu Legolandiin saakka.

Junamatkan päässä Kastrupin lentokentän lähellä oli myös upea Amagerin uimaranta, suosittelen. Minä, järvien lapsi, näin muuten ensimmäistä kertaa elämässäni meduusoja. Kaverit naureskelivat kun minä ihan intona hihkuin vedenrajassa.

Hotellimme Richmond oli aivan tivolin lähellä. Se oli perussiisti kolmen tähden hotelli, rauhallinen ja täydellisellä sijainnilla, palvelu pelasi kivasti ja rennosti ja aamupalabuffet oli monipuolinen ja hyvä, huoneessa telkkari ja ilmainen wifi. Ihan kelpo hotla lapsiperheelle melko edullisesti. Ilmastointia ei ollut mutta ainakin oma huoneemme pysyi viileänä parvekkeen ansiosta, minibaari puuttui myös mutta sille ei nyt kauheasti ollut käyttöä.

Matkakamppeina pojalla äidin puodilta Papun uuden malliston musta huppari, raitaleggarit ja raitahihaton, Kauneven peikonhäntäbaggyt (koko 100-110 cm). Mini Rodinin vihreä French Terry shortsihaalari kirpputori Pallokala Poksista. Doors-paita peritty kaverilta, CTH:n pappalätsä Facebook-kirpparilta
 
Tytöllä Papun rusettimekko ja raitaleggarit.



OSOITTEITA

Ørstedsparken 
Nørre Voldgade
1358 København K

Amager stranpark
Amager Strandvej
2300 Kopenhavn S

Montenegro

Terveiset Montenegrosta! Tuo kaunis entisen Jugoslavian maa Adrianmeren rannalla on oivallinen lomakohde lapsiperheelle joka kaipaa rauhaa, hyvää ruokaa ja lämpöä siistissä, turvallisessa ja aidossa ympäristössä. Keli oli kesä–heinäkuun vaihteessa miellyttävä, hiukan alle +30°C ja merellinen tuulenvire viilentää sopivasti.

Vierailimme juhannuksen jälkeen Herceg Novin pikkukaupungissa. Varsinainen lomakausi siellä alkaa heinäkuussa, jolloin paikalliset turistit tulevat uimaan ja viettämään leppoisaa rantaelämää. Saksalaisia ja amerikkalaisia turistilaumoja ei näy, rannat ovat puhtaat ja hinnat erittäin kohtuulliset. Englannilla pärjää mukiinmenevästi, paikalliset puhuvat serbiaa. Kärryikäisen perheelle pieni haaste on kaupungin mäkisyys, joka paikkaan ei pääse rattailla ja usein ainoa kulkutie käy portaiden kautta.

Herceg Novi sijaitsee Kotorin lahden rannalla, jonka vastarannalla on Kotorin kaupunki. Sen vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde. Kaunis paikka, ja helposti bussimatkan päässä.

Viehätyin Montenegrolaisten lämpimästä tavasta suhtautua lapsiin. Harakanpoika innostui juhannuksena syömään ensimmäisen kokonaisen ateriansa omin sormin – savukalaa ja uusia perunoita – ja jatkoimme samoilla linjoilla myös reissussa. Vaikka aiheutimme valtavan sotkun ja paljon mekkalaa, meidät toivotettiin aina tervetulleiksi. Joka ravintolassa saimme pienelle oman räätälöidyn annoksen, jatkuvasti oli joku tarjoilijoista tervehtimässä, hassuttelemassa ja varmistamassa että kaikki on hyvin. No, syöttötuoleja ei ravintoloissa harrasteta, sellainen löytyi vain yhdestä paikasta, joten reissun jälkeen rattaamme kaipasi kylvyn, mutta muuten lapset huomioitiin ihanasti.

Mukavaa oli sekin, että vielä iltamyöhällä perheet olivat liikkeellä, vanhat ja nuoret yhdessä, eikä ketään katsottu pahasti. Pienimmät nukahtivat rattaisiin kun oli aika, ja kaikki sujui luontevasti. Kukaan ei ollut humalassa ja muutenkin olo oli turvallinen illan tummetessakin. Miksiköhän tämä ei onnistu Suomessa? Meillä kunnolliset perheet ovat kahdeksalta nukkumassa ja isovanhemmat katsovat telkkaria kotona eivätkä suinkaan osallistu jälkikasvunsa illanviettoon. Sukupolvet pysyvät tiukasti omissa lokeroissaan ja kaupungilla on kymmenen jälkeen villin lännen tunnelma.

No, palataanpa Montenegroon. Paikallinen ruoka on tuoretta, konstailematonta ja hyvää. Paljon kasviksia, merenelävää ja lihaa. Suosittelen kokeilemaan mm. täytettyjä mustekaloja.

Montenegrosta on muuten yllättävän lyhyt matka bussilla Kroatian puolelle. Me vierailimme yhtenä päivänä myös Dubrovnikissa joka sekin oli kiva, joskin turisteja kuhisevampi kaupunki. Kroatian hinnat ovat lähempänä Suomen hintoja, mutta toisaalta ainakin itse löysin sieltä laadukkaampaa shoppailtavaa kuin Montenegrosta, jossa rantakaupunkimme tarjonta oli lähinnä halpaa rantakolttua ja lasten uimaleluja.

Mainittakaan vielä, että myös lensimme Dubrovnikiin, ja sieltä saimme kolmellakympillä reilussa puolessa tunnissa taksikuljetuksen Montenegroon. Tämä oli näppärin tapa jos halusi selvitä yhdellä kolmen tunnin lennolla. Valitettavasti Montenegrossa ei näytetä harrastavan turvaistuimia, joten matka tuntui siinä mielessä vähän jännittävältä mutkaisilla teillä.