Muutoksen tuulia

Elämä on tuonut näin loppusyksystä paljon uusia asioita pureskeltavaksi. Muunmuassa sen että on tullut aika pikkumiehen aloittaa päivähoito. Hän sai kuin saikin päiväkotipaikan lähipäiväkodista jonka piti olla täynnä kuin turusen pyssy. Ryhmän lapsista kolmannes on tuttuja naapuruston ystäviä. Varsinainen lottovoitto siis!

Samaan aikaan mediassa velloo keskustelu alle kolmivuotiaiden päivähoidosta ja kotihoidontuen lyhentämisestä. Oma poikani on nyt 2 v. 3 kk. Me kuulumme siihen viiteen prosenttiin suomalaisista kotihoidontukea saaneista perheistä joilla tuen saajana on ollut myös isä melkein vuoden ajan.

Kotihoidontukikeskustelussa on luonnollisesti pidetty yllä näkemyksiä kuinka ÄITIEN pitäisi tai ei pitäisi palata aijemmin töihin, kuinka kotihoidontuki pilaa ÄITIEN työurat ja eläkkeet jne. Isistä ei juuri puhuta, mikä johtuu edellä mainitusta viidestä prosentista. Itse toivoisin että keskustelu ei olisi ihan näin yksipuolista, sillä mitä keskusteluissa pidetään normina, se pysyy todennäköisemmin normina.

Hesarin kolumnisti Virpi Salmi provosoi viimeisimmällä kirjoituksellaan kotiäidit takajaloilleen puhumalla äitien chillailusta kotona ja siitä kuinka olisi jonkinlainen myytti että vanhemman kotona oleminen olisi eduksi lapselle. Hänen mielestään kotihoidontuki mahdollistaa vain kotiäidille mukavan yhteiskunnan maksaman breikin työelämästä. No, Virpi nyt tykkää räksyttää joka suuntaan ja sohaista tarkoitushakuisesti pahimpiin muurahaispesiin perustelematta kantojaan kovin aukottomasti.

Itse mietin miksi näissä keskusteluissa aina unohdetaan se tosiasia, että lisääntymällä perhe lahjoittaa yhteiskunnalle tulevan veronmaksajan. Yhteiskuntaa ei ole olemassa ilman uusia jäseniä. Pidän kohtuullisena että lapsiperheitä tuetaan, koska lapset ovat yhteiskunnan pääomaa josta hyötyvät myöhemmin kaikki, myös ne verorahoistaan mustasukkaiset jotka haluaisivat poistaa esimerkiksi sen muutaman sadan euron kuukausittaisen kotihoidontuen.

Toinen kysymys on se, paljonko kotihoidontuen poistaminen vähentäisi kustannuksia verrattuna siihen että jokainen yli kaksivuotias jota nyt hoidetaan viimeistä vuottaan kotona, tarvitsisikin päivähoitopaikan. Tällä hetkellä vain alle puolet alle 3-vuotiaista lapsista on kodin ulkopuolella hoidossa.

En myöskään välttämättä haluaisi olla töissä päiväkodissa jonne tupsahtaisi kourallinen pahimmassa uhmaiässä olevia sankareita lisää per ryhmä. Saatika että haluaisin laittaa lapseni hoitoon entistä isompaan ryhmään. Nyt Harakanpoika on ryhmänsä kolmastoista taapero. Vahvasti epäilen niitä resursseja joita uusien päiväkotien ja päiväkotiryhmien perustamiseen oltaisiin valmiita laittamaan.

Kotiäiti tai -isä on loppujen lopuksi melko edullinen päivähoitaja valtion näkökulmasta. Ja kun miettii miten paneutunutta hoitoa lapsi parhaimmillaan sillä rahalla saa, minusta tätä uudistusta kannattaisi harkita uudelleen. Eipä silti, ei kotihoidontuen poistaminen automaattisesti ajaisi vanhempia aikaisemmin töihin, mutta kokemuksesta voin sanoa että kyllä se perheiden elämää hankaloittaisi merkittävästi, etenkin pienituloisten perheiden. Huomioitavaa on myös, että kotiin jääneistä äideistä 40 % ei ole työsuhdetta johon palata vanhempainvapaan jälkeen. Tätä asiaa ei ratkaista kotihoidontukiaikaa lyhentämällä.

Virpi Salmi on sitä mieltä että ei ole mitään syytä uskoa että kotihoito olisi alle kolmivuotiaalle lapselle parempi vaihtoehto kuin päivähoidot. Tämä on mielipide. Asiasta on tehty ihan oikeita tutkimuksiakin. Tulokset ovat olleet vaihtelevia, mutta ainakin tutkija Erja Rusanen ja professori Liisa Keltinkangas-Järvinen ovat tulleet lopputulemaan jossa he suosittelevat että päivähoito ei alkaisi alle kolmivuotiaana. Minulla ei ole syytä epäillä tätä, mutta perheen kokonaistilanne on tietysti se mikä ratkaisee.

Rokkikukot

Isi opettaa rokki-ilmeen. Isin kanssa soitetaan ilmakitaraa. Sit me tanssitaan hevii. Isi on ihan paras! Ja minä osaan laulaa Smoke on the water -melodian.

(Tuossa takana on osa isin CD-levyistä joita minä en saa kaivella. Siksi siinä on tuo kansio päällä.)

Kotihirviöitä / Wild Things at Home

Sinä iltana Maxilla oli susipukunsa yllään,
ja hän teki kepposta yhtä ja toista
ja kaikenmoista.
Äiti sanoi: "SENKIN HIRVIÖ!"
ja Max sanoi: "MINÄ SYÖN SINUT!"
ja siitä hyvästä hän sai mennä ilman illallista nukkumaan. 
...

Hän tuijotti silmää räpäyttämättä niiden keltaisiin silmiin
ja ne pelkäsivät ja sanoivat,
että hän oli hirmuisin kaikista hirviöistä,
ja ne tekivät hänestä hirviöiden kuninkaan.

Maurice Sendak, Hassut hurjat hirviöt (Where the Wild Things Are)

Toivottavasti tästä tulee tämänkin pienen lempikirja. Isille se on tärkeä.

Yli kuukauden ovat pojat olleet kotimiehinä. Hyvältähän se on maistunut molemmille, vastassa on yleensä iloinen pikku-ukko riemunkiljahduksineen, eilen tuo huusi "Äiti, KIVAA!" kun tulin kotiin. Aamulla vilkuttaa vinhasti ja sanoo "Heippa!" Tänään meillä kotona oli ollut muskari kun varsinainen muskari on hiihtolomalla. Pari kaveriakin saatiin mukaan.

Meillä on miehen kanssa sellainen työnjako, että mies hoitaa lapsen ja on siivousvastaava, minä teen ruokia meille kaikille ja pyykkään, kumpikin käy kaupassa. Huomasin että kun itse yritin tehdä kaikkia kolmea ensin mainittua ja mies teki iltaisinkin joskus töitä, koti oli usein aika kaaos, aika ei vain riittänyt. Niinpä päätimme että nyt pitää siivon olla parempi mutta tasataan vähän kotitöitä, ja näin on tehty. Tuntuu toimivan, ja suht siistiin kotiin on mukava tulla.

Parisuhteelle uudet roolit ovat tehneet hyvää, olen yllättänyt itseni sillä etten ole kauheasti yrittänyt hallinnoida kotielämää. Joskus on tehnyt tiukkaa kestää se että nyt mies tietää paremmin missä mennään, ja näkee ja kuulee ensimmäisenä uudet jutut. Niin ne asiat muuttuvat.

Tänään pyöräytin töistä tultuani sopat huomiseksi ja poika seurasi syöttötuolista kokkailua, esittelin hänelle samalla purjon, tuumasi että "vahvaa" kun piti maistaa raakana.


This is the Daddy´s favourite book. They have been doing good at home, father and son. Today they had a music playschool here for some friends.

It´s been good to see how my husband is enjoying being home. He takes good care of the boy and the house. We made a deal: I still cook and do the laundry because it´s easier for me, but the rest of the house holding must be done better than it was at my time. That has been working.

Pieni Leijonamieleni

Meille kuuluu hyvää. Olen viime päivinä useasti miettinyt miten onnellinen saan olla. Iloitsen tästä elämästäni ihanien poikien kanssa, ison ja pienen, kodista, ystävistä ja – niin – mukavasta työstä. Alun shokin jälkeen olen alkanut taas viihtyä työelämässä, on ollut mukavaa keskittyä yhteen ja samaan asiaan useamman tovin kerralla, olla työmatkat omissa ajatuksissaan ja hämmentyneenä kuunnella hauskojen työkavereiden juttuja kaikenmaailman asioista jotka eivät ole kuuluneet elämänpiiriini pitkään aikaan.

Pääni on kylläkin edelleen säädetty vahvasti kotiasemalle, tunnen itseni vierailevaksi tähdeksi aikuisten maailmassa, ikäänkuin kuunteluoppilaaksi. Mutta se on ihan mukavaa, ja toisaalta otan asiat nykyään aika paljon rauhallisemmin kuin ennen. Ja kaikkein huojentavinta on ollut se että mies on silminnähden viihtynyt kotona ja töistä palaava äiti otetaan joka päivä vastaan riemunkiljahduksella "Äiti, JEEEEE!" Tuntuu että se aika jonka olen lapsen kanssa iltaisin on intensiivisempää ja keskittyneempää kuin ennen. Siippa on ansioitunut kodin järjestyksen ylläpitäjänä. Pojat ovat käyneet muskarissa, nukketeatterissa, pulkkailemassa ja kaupungin ihanalla Perhetalolla jonne saa mennä leikkimään ja viihtymään koska tahansa – ainakin toistaiseksi. Osaa äitiystävistäkin olen ehtinyt nähdä töiden jälkeen, onneksi. Toivottavasti pian kaikkia.

Tänään naapurit olivat meillä syömässä soppaa ja vaihtamassa kuulumisia. Naapurin plikka on ruvennut tapailemaan sanoja. Villit leikit täällä oli taasen, ja kolme pienintä ahmivat joululta jääneitä piparkakkuja, me aikuiset saimme Runebergin torttuja.

Illalla inspiroiduin leikkaamaan Harakanpojan tukkaa kun se tuppaa huopumaan aikamoiseksi hampuksi pipon alla. Ensin pelästyin että meni liian lyhyeksi parturiasiakkaan pyöriessä hyrränä, mutta kylvyn jälkeen taikoutuivat taas esiin ihanat kiharat...! Tämä on mallia pata, eli oikeastaan se mihin pyrittiinkin – Astrid Lindgredin ja Ilon Wiklandin tunnelmissa.

 

Uskaltauduin sipaisemaan lapsen tukkaan Bio Silkin rakennetta paikkaavaa hiushoidetta jossa on aitoa silkkiä. Tuntui tekevän hyvää, kiilto palasi.

Lopuksi:

Etten antaisi liian seesteistä kuvaa siitä mitä täällä kotona hommataan, tässä vielä koostetta viime perjantain tapahtumista kello 8–10:

1. Poika möykkää ruokapöydässä ja viskaa posliinilautasen lattialle säpäleiksi. Äidille haava siivotessa.
2. Isin tiukan puhuttelun ja haavan ihmettelyn jälkeen poika palaa ruokapöytään. Seuraava lautanen lentää samantien, tällä kertaa onneksi muovinen.
3. Äiti saa työmatkalla tekstariraporttia: Poika on lähtenyt potalta ja samalla kun isi huuhtelee pissoja, poika tekee megakakat olkkarin lattialle.
4. Kun isi siivoaa kakkoja, poika hiipii vessaan ja sukii pissanpesuvedet potasta tukkaansa.
5. "Tuutu" eli rakas leikkiveturi hyppää vessanpönttöön uimaan.
6. Roskis käydään purkamassa.
7. Vaatekaappi käydään purkamassa.
8. Lopuksi tulee tekstari: "No nyt se on löysi jostain tussin ja on piirtänyt naamaansa."

Joku ilmeisesti oli huomannut että äidin poissaolo on pysyvä tila, sillä jo edellisenä sunnuntaina oli vauhdin lisääntymistä ja äidissä roikkumista ilmassa, ja viikko kului niissä merkeissä.

Haikein mielin pusuja sammakolle

Tänään toivotin miehelle hyvää hoitovapaata! Äitiysvapaalle jäädessäni ei ollut lainkaan tiedossa koska palaisin takaisin töihin. Suunnitelmissa oli vain se, että pikku-ukko saa olla ainakin pari vuotta kotona ja että iskä hoitaa poikaa jossain vaiheessa. Syksy ja talvi on mennyt epätietoisuuden vallitessa, sillä meilläkin eletään pätkätyöläisarkea ja kuviot ovat edelleenkin vähän auki.

Nyt on joka tapauksessa tullut sellainen sauma että vaihdamme miehen kanssa rooleja ja minä palaan maanantaina sorvin ääreen, pojat jäävät kotiin. Olisin toivonut tämän tapahtuvan hiukan myöhemmin, ja mieleni on kirpaisevan haikea, sillä tiedän että tulen ikävöimään lasta ja äitiystäviäni kovasti, mutta olen iloinen että Harakanpoika saa hengailla isinkin kanssa tiiviisti seuraavat kuukaudet. Itselläni on sellainen olo että olen kuin ulkoavaruuden otus joka tupsahtaa aivan toisenlaisesta maailmasta etäisesti tutulle työkentälle. Jännittävää nähdä kuinka käy. Salasanaa en ainakaan enää muista, heh. 

Posti toi tänään kivan paketin. Retrohaalarivillitys on netin käytettyjen lastenvaatteiden markkinoilla räjähtänyt aivan hurjaksi, ja itse olen tähän saakka vain hämmästellyt sitä maniaa jolla äidit suhtautuvat kaikenmaailman "sydänpyllyihin", "tähtiraitoihin" sun muihin. Hinnat ovat usein tähtitieteellisiä, tiettyjen haalareiden hinnat ovat pompsahtaneet käytettyinä melkein tuplaksi alkuperäisestä uuden hinnasta! Ihan mystistä! Sekin on outoa että aidot vanhat haalarit eivät ole läheskään niin hitti kuin nämä uudet, vanhaa jäljittelevät ja sittemmin loppuunmyydyt.

Alkuviikosta minäkin kuitenkin sorruin ja huusin Harakanpojalle "Pususammakot". Nämä nyt eivät sentään onneksi olleet kovin hurjan hintaiset. On ne vaan aika söötit, ja nyt onkin viimeinen aika kalastella tällaisia, seuraavaksi meillä siirrytään kokoihin joissa tarjonta on etenkin pojille paljon suppeampaa.

Isin Brio-junarata on kaivettu esille. Ostin pojalle rakkauslahjaksi pattereilla toimivan tavaraveturin. Hämmästys oli suuri kun totesimme että sepä ei mahdukaan vanhojen siltojemme tunneleista! No, onneksi on nostosiltakin. Pojalla on näemmä samanlainen tukka kuin äidillä, huopuu pörröiseksi pipokaudella, vaikka kuinka harjaa. Äidin pieni silkkinen peikonpoika. Ja äippärin päätteeksi saimme vieraaksi korvatulehduksen ja keuhkoputkentulehduksen. Viikonloppu menee siis rauhallisesti.

LÖYDÖT
Me&i Pususammakkohaalari / huuto.net