Ekologista ja ekonomista matematiikkaa

Hallitusneuvottelut on käyty, ja säästöt ja leikkaukset tulevat tuntumaan useimpien suomalaisten arjessa. Maailmantalouden näkymät ovat sanalla sanoen synkät. Mutta kuinka olisi mahdollista pitää Suomen rattaat pyörimässä, kun kuluttajien ostovoima tuntuu heikenneen? Millaisia valintoja kannattaisi itse kunkin tehdä? Olen pohdiskellut omia kulutusvalintojani henkilökohtaisessa talousahdingossani.

Lähtökohtahan on se, että paitsi että minua kiinnostaa ostamieni tavaroiden laatu ja kierrätettävyys, myös se, miten ja millä ehdoilla tavarat, esimerkiksi vaatteet, on tuotettu. Moni muukin varmasti miettii mistä euroja kannattaa nipistää, ja päätyy esimerkiksi lastenvaatteiden kohdalla säästämään. Mutta mikä on loppujen lopuksi järkevää? Minkälaisesta valinnasta koituu todellisia säästöjä? Lasketaanpa: Ajatellaan, että marssin edulliseen ketjuliikkeeseen ja ostan nelivuotiaalleni collegehousut. Ne maksavat vajaa 13 euroa. Hyvä. Lapsi käyttää niitä, kiipeilee, rymyää, kaatuu pyörällä. Pesen pesuohjeen mukaan kerran, kaksi kolme. Mitä tapahtuu housuille? Nukkaa, haalistumaa, pikkuisen polvipussia, mutta periaatteessa vielä ihan käyttökelpoiset housut. Menee reilu puoli vuotta, ja lapsi kasvaa housuistaan yli, nilkat vilkkuvat. Mitähän tekisin housuille? Myyn ne kirpputorilla, hintaan kaksi euroa. Se on ihan hyvin tämän valmistajan käytetyistä housuista. Ketjuliikkeen vaatteita ovat kirpputorin väärällään. Olen siis maksanut 11 euroa vaatekappaleesta jota käytettiin 6 kk meillä ja ehkä vielä muutaman kuukauden hiekkalaatikkohousuina toisessa perheessä, sitten pöksyt tulevat tiensä päähän. Tämän jälkeen olen jo ostanut uudet housut tilalle ja maksanut jälleen vajaa 15 euroa uusista housuista. Mitä sai ompelija? 16 senttiä tunnilta, jossain kaukana, Bangladeshissa. Montakohan ateriaa hän osti päivän työstään saamallaan palkalla? Loppu raha menee logistiikkaan, massiiviseen markkinointiin ja suuren ketjuyrityksen muihin kuluihin ja voittoihin.

Ajatellaanpa toisin. Ostan vaikkapa Papun housut. Kassalla kirpaisee, collegehousut maksavat 45 euroa. Tästä hinnasta noin 40 % jää jälleenmyyjälle joka maksaa osuudestaan omat veronsa ja ALV:n 24 %, liikkeen vuokran ja muut kulut, oman palkkansa. Loput menevät vaatteen valmistuttajalle, suunnittelutyöhön, portugalilaiseen luomupuuvillatrikooseen, suomalaisomisteisen Portugalissa sijaitsevan tehtaan ammattiompelijan palkkaan, logistiikkaan, jne, myös veroja maksetaan.

Entäs ne housut? Malli on fiksu, niissä on muunneltavuutta, käännettävät puntit, hyvä leikkaus, ja kangas tuntuu kestävän ja kestävän. Housut ovat lapsellani käytössä vuoden fiksun designinsa ansiosta. Tuplavahvisteiset polvipaikat kestävät kaatuilun, ei tule reikää. Pintaan ei tule nukkaa, musta pysyy mustana. Vuoden päästä tämä housumalli on loppunut joka paikasta. Myyn housut Facebookissa hintaan 25 euroa, sisältäen postimaksun 2 euroa. Housujen hinnaksi jää siis 22 euroa. Housut jatkavat matkaansa seuraavassa perheessä, ovat edelleen hyvät, pehmeät ja siistit. Isoveli käyttää niitä vuoden, pikkuveli leikkii niissä vielä melkein toisen vuoden. Portugalilaisen tehtaan työntekijä on saanut kohtuullisen palkan työstään, helsinkiläinen jälleenmyyjä elättänyt perheensä, samoin nokialainen perheyritys joka vaatteen on suunnitellut ja valmistuttanut. Laadukaskuituinen luomupuuvilla on pitänyt pintansa ja vaatteen elinkaari on kolme vuotta.

Niin, housut. Sanon aina, että itselleni kulutusvalinnat ovat mitä tärkeintä politiikkaa, niin ympäristön kuin kansantaloudenkin kannalta.

Papu Sumu baggyt, Harakanpojan lempihousut, otettu käyttöön keväällä 2015 ja kolmen kuukauden ja ainakin kymmenen pesun jälkeen edelleen loistavassa kunnossa rymyämisestä huolimatta.

Muutoksen tuulia

Elämä on tuonut näin loppusyksystä paljon uusia asioita pureskeltavaksi. Muunmuassa sen että on tullut aika pikkumiehen aloittaa päivähoito. Hän sai kuin saikin päiväkotipaikan lähipäiväkodista jonka piti olla täynnä kuin turusen pyssy. Ryhmän lapsista kolmannes on tuttuja naapuruston ystäviä. Varsinainen lottovoitto siis!

Samaan aikaan mediassa velloo keskustelu alle kolmivuotiaiden päivähoidosta ja kotihoidontuen lyhentämisestä. Oma poikani on nyt 2 v. 3 kk. Me kuulumme siihen viiteen prosenttiin suomalaisista kotihoidontukea saaneista perheistä joilla tuen saajana on ollut myös isä melkein vuoden ajan.

Kotihoidontukikeskustelussa on luonnollisesti pidetty yllä näkemyksiä kuinka ÄITIEN pitäisi tai ei pitäisi palata aijemmin töihin, kuinka kotihoidontuki pilaa ÄITIEN työurat ja eläkkeet jne. Isistä ei juuri puhuta, mikä johtuu edellä mainitusta viidestä prosentista. Itse toivoisin että keskustelu ei olisi ihan näin yksipuolista, sillä mitä keskusteluissa pidetään normina, se pysyy todennäköisemmin normina.

Hesarin kolumnisti Virpi Salmi provosoi viimeisimmällä kirjoituksellaan kotiäidit takajaloilleen puhumalla äitien chillailusta kotona ja siitä kuinka olisi jonkinlainen myytti että vanhemman kotona oleminen olisi eduksi lapselle. Hänen mielestään kotihoidontuki mahdollistaa vain kotiäidille mukavan yhteiskunnan maksaman breikin työelämästä. No, Virpi nyt tykkää räksyttää joka suuntaan ja sohaista tarkoitushakuisesti pahimpiin muurahaispesiin perustelematta kantojaan kovin aukottomasti.

Itse mietin miksi näissä keskusteluissa aina unohdetaan se tosiasia, että lisääntymällä perhe lahjoittaa yhteiskunnalle tulevan veronmaksajan. Yhteiskuntaa ei ole olemassa ilman uusia jäseniä. Pidän kohtuullisena että lapsiperheitä tuetaan, koska lapset ovat yhteiskunnan pääomaa josta hyötyvät myöhemmin kaikki, myös ne verorahoistaan mustasukkaiset jotka haluaisivat poistaa esimerkiksi sen muutaman sadan euron kuukausittaisen kotihoidontuen.

Toinen kysymys on se, paljonko kotihoidontuen poistaminen vähentäisi kustannuksia verrattuna siihen että jokainen yli kaksivuotias jota nyt hoidetaan viimeistä vuottaan kotona, tarvitsisikin päivähoitopaikan. Tällä hetkellä vain alle puolet alle 3-vuotiaista lapsista on kodin ulkopuolella hoidossa.

En myöskään välttämättä haluaisi olla töissä päiväkodissa jonne tupsahtaisi kourallinen pahimmassa uhmaiässä olevia sankareita lisää per ryhmä. Saatika että haluaisin laittaa lapseni hoitoon entistä isompaan ryhmään. Nyt Harakanpoika on ryhmänsä kolmastoista taapero. Vahvasti epäilen niitä resursseja joita uusien päiväkotien ja päiväkotiryhmien perustamiseen oltaisiin valmiita laittamaan.

Kotiäiti tai -isä on loppujen lopuksi melko edullinen päivähoitaja valtion näkökulmasta. Ja kun miettii miten paneutunutta hoitoa lapsi parhaimmillaan sillä rahalla saa, minusta tätä uudistusta kannattaisi harkita uudelleen. Eipä silti, ei kotihoidontuen poistaminen automaattisesti ajaisi vanhempia aikaisemmin töihin, mutta kokemuksesta voin sanoa että kyllä se perheiden elämää hankaloittaisi merkittävästi, etenkin pienituloisten perheiden. Huomioitavaa on myös, että kotiin jääneistä äideistä 40 % ei ole työsuhdetta johon palata vanhempainvapaan jälkeen. Tätä asiaa ei ratkaista kotihoidontukiaikaa lyhentämällä.

Virpi Salmi on sitä mieltä että ei ole mitään syytä uskoa että kotihoito olisi alle kolmivuotiaalle lapselle parempi vaihtoehto kuin päivähoidot. Tämä on mielipide. Asiasta on tehty ihan oikeita tutkimuksiakin. Tulokset ovat olleet vaihtelevia, mutta ainakin tutkija Erja Rusanen ja professori Liisa Keltinkangas-Järvinen ovat tulleet lopputulemaan jossa he suosittelevat että päivähoito ei alkaisi alle kolmivuotiaana. Minulla ei ole syytä epäillä tätä, mutta perheen kokonaistilanne on tietysti se mikä ratkaisee.