Ekologista ja ekonomista matematiikkaa

Hallitusneuvottelut on käyty, ja säästöt ja leikkaukset tulevat tuntumaan useimpien suomalaisten arjessa. Maailmantalouden näkymät ovat sanalla sanoen synkät. Mutta kuinka olisi mahdollista pitää Suomen rattaat pyörimässä, kun kuluttajien ostovoima tuntuu heikenneen? Millaisia valintoja kannattaisi itse kunkin tehdä? Olen pohdiskellut omia kulutusvalintojani henkilökohtaisessa talousahdingossani.

Lähtökohtahan on se, että paitsi että minua kiinnostaa ostamieni tavaroiden laatu ja kierrätettävyys, myös se, miten ja millä ehdoilla tavarat, esimerkiksi vaatteet, on tuotettu. Moni muukin varmasti miettii mistä euroja kannattaa nipistää, ja päätyy esimerkiksi lastenvaatteiden kohdalla säästämään. Mutta mikä on loppujen lopuksi järkevää? Minkälaisesta valinnasta koituu todellisia säästöjä? Lasketaanpa: Ajatellaan, että marssin edulliseen ketjuliikkeeseen ja ostan nelivuotiaalleni collegehousut. Ne maksavat vajaa 13 euroa. Hyvä. Lapsi käyttää niitä, kiipeilee, rymyää, kaatuu pyörällä. Pesen pesuohjeen mukaan kerran, kaksi kolme. Mitä tapahtuu housuille? Nukkaa, haalistumaa, pikkuisen polvipussia, mutta periaatteessa vielä ihan käyttökelpoiset housut. Menee reilu puoli vuotta, ja lapsi kasvaa housuistaan yli, nilkat vilkkuvat. Mitähän tekisin housuille? Myyn ne kirpputorilla, hintaan kaksi euroa. Se on ihan hyvin tämän valmistajan käytetyistä housuista. Ketjuliikkeen vaatteita ovat kirpputorin väärällään. Olen siis maksanut 11 euroa vaatekappaleesta jota käytettiin 6 kk meillä ja ehkä vielä muutaman kuukauden hiekkalaatikkohousuina toisessa perheessä, sitten pöksyt tulevat tiensä päähän. Tämän jälkeen olen jo ostanut uudet housut tilalle ja maksanut jälleen vajaa 15 euroa uusista housuista. Mitä sai ompelija? 16 senttiä tunnilta, jossain kaukana, Bangladeshissa. Montakohan ateriaa hän osti päivän työstään saamallaan palkalla? Loppu raha menee logistiikkaan, massiiviseen markkinointiin ja suuren ketjuyrityksen muihin kuluihin ja voittoihin.

Ajatellaanpa toisin. Ostan vaikkapa Papun housut. Kassalla kirpaisee, collegehousut maksavat 45 euroa. Tästä hinnasta noin 40 % jää jälleenmyyjälle joka maksaa osuudestaan omat veronsa ja ALV:n 24 %, liikkeen vuokran ja muut kulut, oman palkkansa. Loput menevät vaatteen valmistuttajalle, suunnittelutyöhön, portugalilaiseen luomupuuvillatrikooseen, suomalaisomisteisen Portugalissa sijaitsevan tehtaan ammattiompelijan palkkaan, logistiikkaan, jne, myös veroja maksetaan.

Entäs ne housut? Malli on fiksu, niissä on muunneltavuutta, käännettävät puntit, hyvä leikkaus, ja kangas tuntuu kestävän ja kestävän. Housut ovat lapsellani käytössä vuoden fiksun designinsa ansiosta. Tuplavahvisteiset polvipaikat kestävät kaatuilun, ei tule reikää. Pintaan ei tule nukkaa, musta pysyy mustana. Vuoden päästä tämä housumalli on loppunut joka paikasta. Myyn housut Facebookissa hintaan 25 euroa, sisältäen postimaksun 2 euroa. Housujen hinnaksi jää siis 22 euroa. Housut jatkavat matkaansa seuraavassa perheessä, ovat edelleen hyvät, pehmeät ja siistit. Isoveli käyttää niitä vuoden, pikkuveli leikkii niissä vielä melkein toisen vuoden. Portugalilaisen tehtaan työntekijä on saanut kohtuullisen palkan työstään, helsinkiläinen jälleenmyyjä elättänyt perheensä, samoin nokialainen perheyritys joka vaatteen on suunnitellut ja valmistuttanut. Laadukaskuituinen luomupuuvilla on pitänyt pintansa ja vaatteen elinkaari on kolme vuotta.

Niin, housut. Sanon aina, että itselleni kulutusvalinnat ovat mitä tärkeintä politiikkaa, niin ympäristön kuin kansantaloudenkin kannalta.

Papu Sumu baggyt, Harakanpojan lempihousut, otettu käyttöön keväällä 2015 ja kolmen kuukauden ja ainakin kymmenen pesun jälkeen edelleen loistavassa kunnossa rymyämisestä huolimatta.

Papu sydän Pico

Tilasin meille ihan ensimmäinen Mini Rodinin ulkovaatteen, mustan Pico-välikausitakin. Ilahduin kun tutkiskelin takin lappuja, sillä olen vähän mietiskellyt noita tavallisia goretex-materiaaleja, ne kun tunnetusti eivät välttämättä ole aivan riskittömiä perfluorattujen yhdisteittensä vuoksi. Takin tiedoissa lukee Based on a fluorine-free recipe. Mainitut yhdisteet aiheuttavat paljon hallaa päästessään ympäristöön, ja ovat ihmiskeholle haitallisia aineita kiertäessään kehoomme erityisesti ravinnon myötä.

Nyt vain odottelemaan kevätkelejä ja testailemaan takin kestävyyttä. Kaveriksi vaikkapa nämä ihanat Papun asusteet.

Lapsi 100 cm, 17 kg, päänympärys 53 cm ja Papun tupsupiposta koko 5+, poika on 100 cm ja 17 kiloa ja koon 104/110 cm Picossa sopivasti kasvunvaraa. Papun tuubihuivi 54 cm on äidiltä lainassa, oma lastenhuivi istuu paremmin ja on ympärysmitaltaan 50 cm.

Olet mitä ostat

No, ehkä ei nyt aivan niin, mutta otsikon ajatuksessa on mielestäni totuuden siemen. Kulutusvalinnoilla on valtava merkitys. On väliä, miten paljon maapallon resursseja esimerkiksi vaatteen valmistus vie, mitä jälkiä se jättää ympäristöön, kuinka kauan se kestää käyttöä, kuka sen on suunnitellut, valmistanut ja myynyt ja millä ehdoilla.

Alkuvuosi on tappavaa aikaa kaupanalalla, etenkin kivijalkaliikkeissä, alennusmyynneistä huolimatta. Ihmiset juoksevat säätä pakoon kauppakeskuksien ketjumyymälöihin, tilaavat valtavat määrät tavaraa ulkomaisista nettikaupoista alehuumassa. Itse tein nyt päätöksen, että tänä vuonna en osta mitään muuta kuin kotimaisia ekologisia vaatteita tai second handia. Onhan se nyt kumma jos tässä maassa ei yrittämällä voisi pärjätä, ja sekin olisi murheellista jos en osaisi tehdä ekologisesti ja eettisesti kestävämpiä kuluttajavalintoja. Ostokset ovat politiikkaa, kuluttaminen on meidän jokaisen valinta - joka päivä.

Tällä viikolla sain ikäviä uutisia puotini naapurista, kun kotimaisia ekologisia designmerkkejä myyvä Paloni ilmoitti laittavansa helmikuussa lapun luukulle. Olen järkyttynyt, kuten moni muukin. Palonissa on tehty upeaa ja paneutunutta työtä ekologisuuden, suomalaisen suunnittelun ja innovatiivisen tyylin läpilyömiseksi kuluttajien tietoisuuteen. Itse innostuin juuri vuodenvaihteessa kun löysin Palonin. Upeita, helppokäyttöisiä ja oivaltavia vaatteita aivan kohtuullisilla hinnoilla. Olen ostanut liikkeestä yhteensä neljä vaatetta tämän talven aikana: kaksi villaista mekkoa joihin olen kääriytynyt koko talven, sekä kaksi muuta lämmintä mekkoa. Kotimaista lampaanvillaa tai muuta ekomateriaalia, hyvä muotoilu, loistava yhdisteltävyys ja ennen kaikkea laatu, ja käyttökertoja on jo nyt tullut niin paljon että voin sanoa saaneni rahalla paljon. Oikeastaan en ole juuri muita vaatteita pitänyt. Tiedän että vaatteitteni materiaalien valmistuksessa ei ole silvottu ja vahingoitettu eläimiä, vaarannettu ihmisten terveyttä ja että kotimaiset suunnittelijat ja tekijät ovat saaneet kunnollisen korvauksen työstään. Ympäristöä on kuormitettu mahdollisimman vähän.

Toivon että Paloni jatkaa jossain muodossa vaikka kivijalkamyymälä kaatuukin, ja onnistuu välttämään konkurssin joka uhkaa jos huikea myyntitavoite ei täyty ennen helmikuun loppua. Konkurssin myötä liike joutuisi luopumaan nimestään ja kaikesta jo tehdystä työstä yrityksen tunnettuuden kasvattamiseksi. Toivotaan että näin ei käy, vaikka omistaja Minna onkin jo joutunut luopumaan kodistaan ja menettää paljon. Menetyksen kokevat myös monet designerit joiden merkin tärkein myyntikanava Paloni on ollut. Lue lisää Palonista täältä.

Kuvissa lempparimerkkini Vieton käyttöluomuksia.

Muunneltava, monikäyttöinen laskeutuva tunika löytyy kaapistani

Tästä haaveilen kesäksi

Tämä postaus on kirjoitettu kuvan lämmin mukavuusvaate päälläni.

Lähiruokaa vai tehokasta ruokaa?

Lähiruoka on mielenkiintoinen ja problemaattinen käsite. Periaatteessa siinä on paljon kiinnostavaa ja ekologisesti ja ravitsemuksellisesti hyvää, toisaalta lähiruokaa ostava tuudittautuu usein erheellisesti ajatukseen että se on lähtökohtaisesti aina ekologisempaa kuin tehotuotettu ruoka. Olen käynyt tästä kiivaita keskusteluja puolustaen lähiruokaa, ja toisaalta lueskellut muutamia kirjoituksia ja tutkimusyhteenvetoja asiasta ja joutunut tarkistamaan käsityksiäni.

MITÄ LÄHIRUOKA ON? 
Lähiruoka on ruoantuotantoa ja -kulutusta, joka käyttää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen alueen taloutta ja työllisyyttä. Lähiruuan tärkeimpinä hyvinä ominaisuuksina pidetään puhtautta, tuoreutta ja tarkkaa alkuperätietoa. Lähiruuan määritelmä on laaja ja epämääräinen. Toisaalta lähiruuaksi kutsutaan ruokaa joka on tuotettu vain muutaman lähikunnan alueella, toisaalta joissain tapauksissa valtio tai jopa EU voi toimia määritelmän rajana.

LÄHIRUUAN HYÖDYT
Ensinnäkin on todettava että lähiruoka parhaimmillaan tukee kestävää kehitystä mm. seuraavista syistä (2) (3)

• lähiruoan kuljetusmatkat ovat lyhyitä
• pakkausmateriaaleja tarvitaan vähemmän
• tuotanto on usein pienimuotoista jonka vuoksi siinä voidaan käyttää paikallisia, uusiutuvia energianlähteitä
• jätteiden paikallinen kierrätys onnistuu
• lisäaineiden tarve vähenee ja ruoka on tuoretta kun tuotteita ei kuljeteta pitkiä matkoja tai säilytetä kaupan ketjun varastoissa pitkiä aikoja
• kriisiaikojen omavaraisuus ja kotimainen tuotanto säilyvät
• maaseudun elinvoimaisuus ja maaseudun ja kaupungin vuorovaikutus vahvistuvat
• lähiruoka työllistää ja tukee paikallisia elinkeinoja
• alueellinen ruokaperinne säilyy, yhteydet tuottajan ja kuluttajan välillä ovat mahdollisia
• tuotannon olosuhteiden eettisyyttä on helpompi valvoa

LÄHIRUOKA JA YMPÄRISTÖ
Ympäristön kannalta lähiruoka ei kuitenkaan ole se paras vaihtoehto. Useimmissa tapauksissa ruuantuotanto joka on tehokasta ja edullista kuluttaa myös vähiten resursseja ja tuottaa vähiten päästöjä. Lähiruuan valttikorttina pidetään usein lyhyitä kuljetusmatkoja. Kuitenkin on tutkittu (4) (5) että ruoantuotannon kasvihuonepäästöistä vain 4 % tulee ruoan kuljettamisesta tuottajilta jälleenmyyjille ja ratkaisevinta ympäristölle on se, miten ruoka on tuotettu, ei kuljetettu matka.

Mittakaavaedun vuoksi suuret tilat ovat yleensä pieniä tehokkaampia niin kuljetuksessa kuin tuotannossa. Tämä merkitsee sitä että suuret tilat eivät käytä yhtä paljon luonnonvaroja suhteessa tuotettujen tuotteiden määrään, ja kuljetettua kilometriä kohden liikkuu suhteessa enemmän tavaraa. Jotta ruoka olisi ekologista, sen pitäisi tulla tehokkaalta tilalta. Etäisyyden ei siis pitäisi olla määräävä kriteeri. (6)

Ympäristön kannalta on myös järkevää hyödyntää optimaaliset kasvuolosuhteet. Tomaatin tuottaminen Suomessa kasvihuoneissa on epäekologisempi vaihtoehto kuin tuoda tomaatit lämpimän kasvupaikan maista, vaikka mukaan lasketaan kuljetusten päästöt. (6) On myös muistettava, että monelle kehitysmaalle ruuan tuotanto ja vienti on elinehto. Esimerkiksi Keniassa onkin otettu käyttöön "Kasvatettu auringossa" ("Grown Under the Sun") -merkki kertomaan "todellisesta" ympäristöystävällisyydestä. (7)

Ekologisessa mielessä huomattavasti järkevämpää kuin keskittyä lähiruokaan on miettiä mitä syö. Painottamalla ruokavalionsa kasvisruokaan pystyy tehokkaasti pienentämään ravinnon ekologista jalanjälkeä. Tutkimusten mukaan (4) eniten kasvihuonepäästöjä tulee lihatuotannosta, toiseksi eniten maitotaloustuotteista. Hieman yllättäen kolmantena ennen kananmunia ja vaaleaa lihaa ovat viljatuotteet. Eläinten hyvinvointi on luku sinänsä, mutta siipikarjatuotanto ei ole läheskään pahimmasta päästä ympäristön kuormittajana. (1)

MIKSI ITSE OSTAN LÄHIRUOKAA?
Ostan lähiruokamarketista lähinnä viljatuotteita, kuten jauhoja, puurohiutaleita ja kokonaisia spelttijyviä. Tämä siksi, että lähituottaja toimittaa tuotteet kauppaan kahden viikon välein. Tiedän että tuotteet ovat tuoreita ja vastajauhettuja, sillä tuottaja jauhaa jauhot itse tai kuluttaja voi jauhaa ne vasta kaupassa. Ostan esimerkiksi kokonaisia spelttijyviä joista teen puuroa tai keitän sellaisenaan lisäkettä. Kokojyväjauhot ja jauhamattomat jyvät ovat yleensä pientuottajien tuotteita, suuret myllyt keskittyvät viljatuotteisiin jotka säilyvät pitkään – ja joista näin ollen on poistettu viljan ravintorikkain osa nopean eltaantumisen estämiseksi. En ole esimerkiksi aikoihin ostanut tavallisia vehnäjauhoja, sillä leivon mieluummin täysjyväjauhoilla koska haluan saada viljasta vitamiinit ja hivenaineet lautaselleni. Täysjyvä käyttäytyy toki leivottaessa eri tavalla, ja teenkin keittiössäni jatkuvaa testailua. Tuloksia voitte lukea tästä blogista.

Toisinaan haluan kokeilla muitakin erityisiä pienten tilojen tuotteita. Kannatan myös luomutuotantoa siitä huolimatta että samat pientuotannon ongelmat koskevat kotimaista luomua kuin lähiruokaakin – tuotanto ei ole tehokasta verrattuna suuriin tuotantoyksiköihin. Vaakakupissani painaa kuitenkin enemmän se, että ostamalla luomua joka on tuotettu lähellä uskon saavani puhtaampaa, torjunta-ainejäämistä vapaata ruokaa jota ei ole esimerkiksi geenimanipuloitu. Tarvittaessa minun on helppo jäljittää ostamani ruuan alkuperä jos se on tuotettu naapuritilalla. Eläinkunnan tuotteita ostan mielelläni pientilalta koska uskon että eläimen kannalta pienellä tilalla on helpompi toteuttaa eläimen hyvinvointiin tähtäävät olosuhteet. Esimerkiksi eläinkuljetuksissa lyhyt matka on tärkeä. Haluan myös kannattaa pientiloja jotka satsaavat erityisesti ympäristönäkökohtiin, vaikka niiden tuotanto ei olisikaan maksimaalisen tehokasta.

LÄHTEET
1. Wikipedia
2. Kuluttajavirasto
3. Maatalouden keskusliitto
4. Food miles are less important to environment than food choices, study concludes, Jane Liaw, special to mongabay.com, June 2, 2008, lehdestä Environmental Science & Technology 
5. Yes We Have No Bananas: A Critique of the 'Food Miles' Perspective, Pierre Desrochers, Hiroko Shimizu, Oct 24, 2008, etenkin s. 1-11 & 16
6. Food That Travels Well, The New York Times, August 6, 2007
7. http://grownunderthesun.com/