HAALARIVERTAILUA: Tretornin kurahaalari fleecevuorilla

Olen metsästänyt oikeastaan viime keväästä saakka kurahaalaria jossa olisi vähintäänkin alaosa kumia ja sisällä fleecevuori. En halua pakata lasta toppapuku + kurikset -yhdistelmään koska pelkässä toppapuvussa liikkuminenkin tuntuu olevan epämieluisaa ja hankalaa. Tiedän että tällaisia kumisia kokohaalareita valmistaa vain muutama merkki. Lassien puvut ovat edullisia mutta isommat koot loppuivat kaupoista jo ajat sitten. CeLaVi-merkillä olisi ollut ihana norsuhaalari, mutta se on ihan mahdottoman pientä mitoitusta ja isommat koot siitäkin loppu. Voi olla että näitä haalareita on kevään mittaan tulossa, mutta kun tarve on juuri nyt.

Huomasin että nyt oli tullut lisää kokoja tästä Ellos Kids -haalarista. Erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Ehdin kuitenkin jo hankkia Tretornin puvun, jota myydään ainakin Elloksella. Tänään ihanan ompunvihreä haalari pääsi käyttöön, ja hyvältä vaikutti. (Harmi että talvivalossa tuli kännykällä vähän oudon värisiä kuvia).

Plussaa
Puvun saa säädettyä kivan kapeaksi, iloitsen erinomaisesta vyötärökiristyksestä. Kaulus on hyvän mallinen korkea ja suojaava. Materiaali on pehmeää ja silminnähden miellyttävää. Lapsi pystyi liikkumaan hyvin vaikka alla oli villapuku. Tuulessa tai pakkasessa tällä ei tietenkään tarkene, mutta maaliskuisella aurinkosäällä muutaman asteen plussalla riitti oikein hyvin, ja lätäkköuimari pysyi kuivana.

Miinusta
Tuohon hintaan (99 e) punttien kumpparit saisivat olla kestävämpää matskua kuin tavallista kuminauhaa. Toinen ISO miinus tulee hupun mallista joka on ihan susi. Se on aivan liian pitkä eikä pysy päässä mitenkään. Mitään kiristysmahdollisuutta ei ole, joten joudun varmaan askartelemaan itse jotain. Sapiskaa kaavoittajalle!

Mitoituksesta 
Tämä ei kyllä ole ideaali pitkäselkäiselle ja lyhytraajaiselle lapselleni. Hän on nyt noin 88 cm pitkä 2,5 vuotias ja jouduin silti ottamaan jo koon 104 cm. Punteissa ja etenkin hihoissa on turhankin paljon varaa, niska–selkämitassa puolestaan ei paljoa enempää kuin koko kauden käytössä olleessa toppahaalarissa joka on kokoa 92 cm.

MITTOJA 104 cm
Niska–haara: 56 cm
Hiha kaulasaumasta: 47 cm
Haara–lahje 36 cm
Lantion ympärys 74 cm


Vertailun vuoksi:

Molo Kids Polaris -toppahaalari 92 cm:
Niska–haara: 53 cm
Hiha: 39 cm
Haara–lahje 33 cm
Lantion ympärys 68 cm

Ticket to Heaven baggie -toppahaalari 92 cm
Niska–haara: 53 cm

Hiha: 44 cm

Haara–lahje 40 cm

Lantion ympärys 71 cm

Laitetaanpa nyt nämä syksyiset kuvat joissa esiintyvät siis tuo Molo Kids Polaris sekä 92 cm Ticket to heavenin toppapuku. Oli tarkoitus syksyllä kirjoittaa enemmänkin toppahaalareista koska meillä kävi kääntymässä aika monta yksilöä ennen kuin löysin käytettynä tuon ihanan Grasshopper-vihreän. Molo Kids haalareiden mitoitus on ollut meillä täydellinen, ja aijon pysyä merkkiuskollisena jatkossakin. Ticketin puku on tuntunut pojalleni liian leveältä, mutta siinä puolestaan on kokeilemistani ylivoimaisesti kestävin kangas joka kiiltää kauniisti. Nämä ominaisuudet kun saisi yhdistettyä niin täydellinen talvipuku olisi keksitty!

Toivottavasti tästä kirjoituksesta on jollekin iloa ensi syksynä kun toppahuuma taas alkaa. Nyt onkin jo välikausihaalareiden metsästys täysillä käynnissä. Meillä on jemmassa samanlainen Musta Molo Kids kuin viime vuonna.

Ps. Lasten pipot Polarn O. pyret. Harakanpojan mustan tupsulakin sain ostettua Facebook-kirpparilta kauhean virtuaalipainin tuloksena. Lisäsin siihen itse kiinnitysnauhan. Sarjassamme must have -hullutuksia, hih.

Hiihtämään!

Isi löysi roskalavalta pienet vanhat puusukset. Alunperin niistä piti tulla vain koristeet, mutta vanhukset pääsivätkin ihan oikeaan käyttöön vielä. "Hiitää!" sanoo poika 1 vee 5 kk aina kun näkee sivakat. No, hiihdetään vaan!

Talvivarusteista sen verran, että meillä oli kamala show kypärämyssyn, pipon ja hanskojen kanssa alkutalvesta. Pojan pää on tyypillinen sektiovauvan leveä tasapää, kaikki hatut tuppaavat valumaan silmille, ja hermohan meidän liekinheittimeltä meni. Ainoa toimiva kypärämyssy löytyi Ruskovillalta. Ostin sitten sekä silkkisen että merinovillaisen. Kalliitahan ne ovat, mutta käytettynä saa edes vähän halvemmalla. Säilyttävät myös arvonsa todella hyvin, ja kuosinsakin.

Pitkän taistelun jälkeen sain huudettua käyttämättömän PoPin tupsulakin Facebookin kirpparilta. Jouduin pulittamaan paljon enemmän kuin kaupassa, hattu on niin suosittu ja jo viime keväänä isot koot mustasta väristä loppu. Mutta en ole katunut hetkeäkään, pipo pysyy pois silmiltä, materiaalissa puolet villaa ja vuori on wind fleeceä. Hikikallen pää ei ole montaa kertaa ollut liian kuuma.

Ticketin haalariin en ole ollut 100 % tyytyväinen, sillä vaikka siinä on kivat yksityiskohdat ja ihana kangas, leikkaus on mielestäni kamalan leveä ja säkkimäinen. Miksi vyötärökiristys ei tule eteen saakka? Tämähän on se vanhempi irrotettavalla vuorilla varustettu malli, mikä sinänsä on kätevää, mutta näin talviversiona haalari on turhankin muhkea etenkin hihansuista hanskojen pukemista ajatellen, ja kun hihakumpparit ovat tiukat, hanskoja on allekin vaikea saada. Kävelemään opetteleva lapsi kompuroi syksyllä leveään pukuun ja taas linnut tippuivat puista kun hermo meni. Nyt kun puku on viittä vaille pieni (eli ei puhettakaan että menisi vielä koko kevään ilman vuorta) se vihdoin istuu jotenkuten. Poika on lyhytraajainen ja pitkäselkäinen eikä mikään erityisen kapea. Nyt noin 84 senttiselle lapselle Ticketin 80 cm haalari menee vielä ja lahkeet ovat jopa reilut, haaroista kinnaa vähän. Mitään käytönjälkiä en kankaassa ole vieläkään huomannut, siitä täysi kymppi.

Hanskat ovat vieläkin ongelma. Nyt on käytössä ReimaTecin hopealangalla varustetut rukkaset jotka saa jotenkuten käteen kun lapsi osaa jo vähän itsekin auttaa, ja ne pysyvätkin ihan hyvin, mitä nyt peukkukolo on vähän liian pitkä. Mutta alustumppuja emme ole alle saaneet taiteiltua, ja lapsen näpit ovat usein kylmät. Syksyllä armastin PoPin vetoketjullisia ohuita toppahanskoja koska ne olivat ainoat joissa pieni peukalo pysyi paikoillaan ja pikku-ukko sai tartuttua tavaroihin. Talvihanskojen kanssa ei lapio tahdo pysyä kädessä.


Jos voit suositella ensi talveksi täydellisiä toppahanskoja, otan kiitollisuudella vinkit vastaan. Peukku on meillä se ongelman ydin. Äitiinsä tullut töppöjälka ja -peukalo... <3

Ps. Tänä viikonloppuna pääsin vihdoin itsekin ladulle, ja olipahan ihanaa!

Syyskamppeita

Haalarikauppa käy kuumana juuri nyt, joten pitäähän minunkin vähän vaahdota haalariasiaa.

Tein Huuto.netistä täysosuman, kun löysin tämän Ticket to Heavenin vanhemman mallisen Baggie Detachable -haalarin. En yhtään ihmettele miksi Ticket on lopettanut sen valmistamisen, se nimittäin on irrotettavan fleece-vuorinsa ansiosta SEKÄ huippuhyvä välikausipuku että myöhemmin lämmin toppapuku. Uudemmissa malleissa vuori on kiinteä, kas kummaa, ja hinta sama... Merkin vaatteet ovat niin väljiä että tämä menee taatusti vielä keväälläkin, ja hyvälaatuinen kierrätysvaate on hihansuiden pientä tummentumaa lukuunottamatta kuin uusi. Puku ehti olla tunnin myynnissä kun painoin Osta heti -nappia, hinta oli sen verran kohdillaan. Kerrankin olin nopea! Harakanpojalla ei ole ollut juuri mitään näin kirkkaan väristä, ja alunperin haaveilinkin coffee sävystä, mutta nyt olen ihastunut tähän vihreään. Minun pieni kuusenkerkkäni! <3 Rouheisiin vetskareihin passaavat mustat ja tummanharmaat asusteet.

Kääntöpipon poika sai ystävältämme synttärilahjaksi, on ihan itse ommeltu. Ja maailman parhaat lenkkarit on myös bongattu Huutiksesta, Kavat-merkkiset nahkakengät menevät vielä hetken ennenkuin siirrytään lämpimämpiin popoihin. Näillä näyttäisi olevan helppo harjoitella kävelyä, ja pukeminenkin sujuu näpsäkästi eivätkä kengät irtoile vauhdissa. Kärki on kumivahvikkeinen.

Isillä on tässä yksi monista 70-luvun nahkatakeistaan. Pojat bongailevat helikopteria taivaalta. Taisi olla Medihelin kopteri kun oli punainen. Poika osaa matkia lentokoneen ja ambulanssin ääntä, ja kaikki koneet kiinnostavat.

LÖYDÖT
Haalari Ticket to Heaven / second hand, Huuto.net
Kengät Kavat / second hand, Huuto.net


Ps: Pienenä vihjeenä niille jotka metsästävät tätä haalarimallia: samalla myyjällä on nyt se kahvinruskea haalari myynnissä koossa 80, vastaa kokoa 86 ;)

Ensi talvena ehkä kokeilen Molo Kidsin haalaria, ne ovat vähän kapeampia...

Varo Ticket to Heavenia!

Haluan varoittaa yhdestä asiasta johon törmäsin ostettuani tällaisen Ticket to Heavenin untuvaisen makuupussin. Pussin yläosasta saa hupun, mutta tässä piilee vaara.

Poikani on vallan viuhtovaisessa neljän kuukauden iässä. Eräänä aamuna yökylässä herätessäni löysin hänet kietoutuneena käsistään aivan solmuun kahteen noin 30 cm pitkään kiristysnaruun jotka roikkuivat suoraan hänen päänsä yläpuolella makuupussin hupussa. Kyseisten narujen päät näkyvät kuvassa liilan pussin yläreunassa. Näin huppu avonaisena ne ovat tietysti nätisti piilossa. Siis aivan käsittämätöntä että tällaista tuotetta saa myydä! Hirttäytymisvaara on ilmeinen, ja arvatkaa mikä oli maahantuojan kyllästynyt vastaus puheluuni: "No, onhan sakset keksitty jos narut häiritsevät". Voi hyvät hyssykät sentään!

No, koska huppua ei voi käyttää jos narut katkaisee, päädyin solmimaan ne palmikolle. Pussi on muuten laadukas, mutta tästä tapauksesta jäi kyllä aika paha maku suuhun, ja koska maahantuojaa Feiotexia ei tuntunut kiinnostavan ja minut leimattiin hysteerikoksi, otan yhteyttä valmistajaan ja toivon että he muuttavat hupun rakennetta ennenkuin jonkun pieni kuristuu.

Näemmä Ticket to Heavenin tuotteissa on ollut muitakin ongelmia, tämä linkki löytyi heidän sivuiltaan... Toivottavasti nimi ei ole enne.

Huvittavaa että äitiyspakkauksen vauvahaalarin punteissa olevat aika viattomat lyhyet narut on katsottu niin vaarallisiksi että niistä tuli jälkikäteen kirje kotiin, mutta vastasyntyneen kaulan vieressä saa roikottaa pitkiä nyörejä aivan vapaasti...