Elokuvissa

Pienen miehen 3,5 vee ihka ensimmäinen leffareissu! Olipahan jänskää. Elokuva oli kotimainen Risto Räppääjä. Olin todella yllättynyt että poika jaksoi katsoa 1 h 20 min kestävän elokuvan ihan hienosti pitkän ja vaiherikkaan päivän päätteeksi. Itse aloin jossain kohtaa jo kiemurrella. Vaikka elokuva oli visuaalisesti upea ja näyttelijätkin taitavia, käsikirjoitus ei ollut ihan täysosuma, hiukan liikaa turhapuromaista ja turhan monimutkaista roolivaatekohellusta. Pojan arvio leffan jälkeen oli aika saman suuntainen kuin omani: "Ihan ookoo." Ipanalla taisi mennä ekat minuutit sopeutuessa siihen että leffa olikin näytelty eikä piirretty, mutta sitten Räppääjän värikäs ja pittoreskissa miljöössä kuvattu maailma alkoi upota, ja yllättävän hyvin juonikin tuntui menevän näin pienelle jakeluun kun vähän avitti.

Saatiin muuten maanantai-iltana klo 16.40 isossa salissa yksityisnäytös, mikä vähän yllätti.

Tossa on Risto ja tossa on Nelli!

Nyt jänskättää...

"Eiks tänne tuu ketään muuta?" Pillimehu tanassa.

Iloinen leffanjälkeistunnelma

Pakko muuten sanoa ihan off the topic että tuo Villervallan paita on ihan uskomaton, näyttää miljoonan pesun jälkeen uudelta ja on vieläkin ihan sysimusta! Ja syksyiset tennarit kun sai vetää jalkaan niin johan oli juhlava fiilis! Kevät!