Hirviöitä

Juhlintaa

Pikkuinen Harakanpoika täytti juuri kaksi vuotta. ♥ Juhlatunnelmissa mentiin koko viikko.

Synttäriaamuna ystävillä oli yllätys.

Isin ja äidin paketista paljastui kesällä Porvoosta ostettu reppu,
ja sen sisältä iso kasa kirpparilta bongattuja Dublo-ajoneuvoja.

Mummit ja papat tulivat juhlimaan oikeana synttäripäivänä,
lauantaina oli ystävien vuoro. Ja ne ihanat leipoivat herkkujakin!

Kiitos kaikille mahtaville vieraillemme!




Our little one just turned two. We had our lovely friends and grand parents visiting.

Yhteisöllisyyttä ja rokkia

Juhlat, rokkia, meillä kotona, tässä ihanassa pihapiirissä. Pistimme pystyyn bändin naapuriystävien kanssa, ja räjäytimme pankin pihajuhlissa. Aika siistiä! Muutenkin mitä hauskimmat kemut.

Laulu ja kitara

Taustaviserryksiä

Mitä isit edellä...

We had a garden party at our neighbour community. We were playin with our new band, and that was super cool!

Lähden

"Äiti, minä lähden töihin." Ja sitten hän lähti. Kumisaappaat melkein oikeissa jaloissa.

Katosinko äitimaahan?

Ikuisuuskysymyksiä.

Kello on 22.30. Kaksivuotias lapsi on huudellut viimeiset kaksikymmentäviisi minuuttia pinnasängystään "Äiti, mä tuun POOOOOOIS!!!!" Sitä ennen makasin kolme varttia hänen vieressään isojen poikien sängyssä (jossa nukkumista on nyt harjoiteltu muutama kerta) pojan törkkiessä sormella nenääni, kieppuessa väkkäränä, potkiessa seiniä, kiskoessa rullaverhoa ja höpöttäessä lakkaamatta. Huokaisen ja luovutan. Lapsi on itsepäisempi kuin minä eikä suostu nukahtamaan itsekseen. Tämä ilta on kulunut loppuun iltashowssa, ja kun lapsi viimein nukahtaa, on minullakin jo kiire untenmaille.

Tässäpä alustus tämän päivän tunnelmiini. Jotenkin tajusin tänään kirkkaasti, että en ole pitänyt huolta itsestäni pitkään aikaan. Tuntuu että sitä helposti kadottaa kosketuksen itseensä ja omiin ajatuksiinsa. En osaa keskustella enää mistään. Olemme kyllä onneksi paljon ihanien ystävien seurassa, mutta meno on yleensä melkoista hulinaa. Koska minulla edes on viimeksi ollut tilaisuus purkaa rauhassa ajatuksiani vaikkapa kahden ystävättären kanssa? Tai siipan?

Eihän se lapsen vika ole. Mutta arki kaikkinensa, ruuanlaittoineen, pyykinpesuineen, kaupassa käynteineen tuntuu usein valtaavan ajatuksista niin suuren osan, että helposti käy niin ettei enää muista vastausta kysymykseen "Kuka minä olen?" Lisäksi elämän uusia rooleja pitää harjoitella niin tarmokkaasti, että vanhat jäävät turhankin pahasti jalkoihin.

Yksi haaste on se, kuinka malttaa ottaa omaa aikaa kun päivisin on polttava ikävä jälkikasvun luokse. Pakko kai se on kuitenkin uskoa, että hengähdystauot olisivat meille kaikille eduksi.

Äitiys on parasta mitä minulle on tapahtunut, mutta nyt olen päättänyt kääntää katsetta myös itseeni ja parisuhteeseen. Iltaisin, kun kieppukalle vihdoin nukahtaa, tulee helposti asetuttua loppuillaksi oman tietokoneen ääreen hajamielisenä surffailemaan, siipan istuessa omansa kanssa. Vuoropuhelua ei paljon pääse syntymään. Tästä lähtien aijon välillä keittää iltateet, sytyttää kynttilän ja kutsua rakkaani seuraani, keskittyä meidän aikuisten yhteiseen aikaan. Ja toisinaan aijon yksinkertaisesti lähteä tapaamaan erästä vanhaa ystävääni – itseäni. Ehkä pikkuhiljaa alan taas olla kokonainen.

Vekarakirppikseltä

Olen joskus aijemmin ollut vähän tyytymätön Helsingin Vekarakirppiksen tarjontaan. No, tänään onnisti kyllä monella tapaa.

Ensinnäkin löysin Harakanpojalle Molo Kidsin viime vuoden mustan välikausihaalarin seuraavassa koossa uutena, meillä on tämä sama nyt käytössä 92 cm kokoisena kun Harakanpoika on pian kaksivuotias, ja ensi keväälle on nyt sitten jemmassa tämä 98 cm. Tykkään näiden mallista hirmuisesti, ovat melko kapeita ja pehmoisia liikkua. Isomman haalarin hinnassa säästin viitisen kymppiä !

Tähtihaalari on mainio

Kasvamista odottamaan Marimekon puukengät

Hyvät mustat velourhousut

Meillä on ihana pikkuruinen kolmiviikkoinen serkkupoika jolle on kiva viedä tuliaisia.

Lindexin polvipaikkavelourit.

Pehmeät töppöset vaunulenkille

Tämä meidän kaikkien aikojen lempparipipo löytyi koossa 44/46. Serkku perii sitten myös vaivalla hankkimani isommatkin koot joita hehkutin viime talvena (kuvassa puolitoistavuotiaalla koko 48/50).

Polarn O. Pyretin tupsulakki

Olihan minun pakko hamstrata vähän näinä päivinä syntyvälle ystävien pikkupimullekin lahjuksia. Näissäkin on laput kiinni vielä.

Lindexin norsubody

Folkkishenkinen talvilakki

Mitäs te olette löytäneet viimeaikoina kirppiksiltä? Linkkejä saapi laittaa kommetteihin, oi blogistikollegat :)

Kirpeitten kerho

Loppukesän kuulaita päiviä, luonto antaa lahjojaan. Olemme perustaneet salaseuran, sen nimi on "Kirpeitten kerho".

Naapurin nelijalkaista Alma-mummua rakastavat kaikki.