Puutarhan syyspuuhia

Piha(kin) on jäänyt vähän retuperälle kun olemme keskittyneet tuon toisenlaisen eläväisen taimen kasvatteluun. Kukkapenkissä tuntuu rehottavan lähinnä vuohenputki, ja vähän sama vika on vähäisellä nurmikkokaistaleellakin. Sen kasvin kanssa taistelu tuntuu olevan loputonta, kun se oikein ottaa vallan. Puutarha-asiantuntijaserkkuni antoi siunauksensa ajatukselleni, että kukkapenkki pitäisi perustaa uudelleen ja laittaa vihollisen esteeksi juurimattoa. Se on jäykkää ja paksua vettä läpäisevää kuitukangasta jonka olisi tarkoitus estää pienimmästäkin juurenpalasta versovat rikkakasvit. Tässä yhteydessä päätin siirtää myös jättimäiseksi kasvaneen raparperimme parhaalta paraatipaikalta pihan reunalle varjostamasta kukkapenkkiä.

Tuumasta toimeen näin:
1. Ensin kitkin kaiken maanpäällisen kasvuston, kaivelin pikkulapiolla multaa ja harasin pois pahimmat valkoiset rikkaruohonjuuret. Samalla poimin talteen monivuotiset kukkasipulit.
2. Sitten leikkasin juurimatosta sopivan kokoiset palat, levitin kukkapenkin peitoksi ja asettelin reunakivet painoiksi. Tämän jälkeen hurautin muutaman pussin hyvää ruokamultaa päällikerrokseksi, jolloin kukkapenkki sai samalla kivasti lisää korkeutta. Luotan nyt siihen että alunperin kukkapenkki on perustettu hyvin niin että salaojitus on kunnossa.
3. Lopuksi tökin vanhat ja uudet kukkasipulit siivottuun penkkiin ja peittelin pienokaiset (paitsi tuon vihreän kävelevän) ohuella multakerroksella. Valmis!

Mitäs sieltä pitäisi olla tulossa... Ainakin ostin tällaisia violetteja ja valkoisia krookuksia (ja opin samalla että niiden toinen nimi on sahrami)...

... kaksiväristä tulppaania...

... sekä istutin äidin ostamat valkoiset iirikset.  Vanhoja sipuleita oli muistaakseni ainakin helmililjaa ja lumikelloa. No, katsotaan pitääkö paikkaansa... Kukkapenkin väritys yrittää nyt olla pääasiassa valkoinen, mausteina pinkkiä ja violettia.

Nyt sitten odottelemaan jännityksellä kevättä. Olenkohan tehnyt tämän oikein...?