Jouluna

Jouluna teimme perinteisen kierroksen kolmeen eri osoitteeseen vanhempiemme luokse. Söimme vahvasti ja lepuutimme läheistemme seurassa. Koko perheemme oli hiukan flunssaisia ja väsyneitä, mutta mukavaa oli silti.

Anopilla pääsin saunaan ylhäisessä yksinäisyydessäni. Tai no, olihan minulla seuranani saunapupu joka vahti avaimia.

Lahjamäärät olivat onneksi tänä vuonna maltilliset. Sain muunmuassa uuden valovoimaisemman objektiivin kameraani. Luvassa siis vähemmän pimeitä kuvia. Kuvasin muuten 334 kuvaa pyhien aikana, ei huonosti.

Äidilleni pukki toi puhtaamman ruuan puolesta puhuvan kirjan ja tehosekoittimen jolla valmistimme heti kirpakkaa mustaherukkasmoothieta. Harakanpoika saa varmaan hyviä mummin tekemiä soseita kunhan tuosta vielä hiukan kasvaa. Veljeni pakettiin käärin maca-jauhetta, pähkinöitä ja luomusuklaata.

Poika pääsi joulupukin syliin ja tutki paketteja uteliaana, vaikkei joulusta niin paljon vielä ymmärtänytkään. Joulun isoimmat paketit olivat hänelle, niistä paljastui muunmuassa huuto.netistä bongattu sitteri ja ikioma sininen pulkka.

Kotona avasimme vielä muutaman lahjan ystäviltämme, lähinnä pikkuiselle. Hän sai uusia ystäviä, muunmuassa hienon bambukankaisen pehmomuumin ja tanskalaisen Sebran käsin virkatun nallen, jonka ristimme heti Siniksi. Sini on tehty Tanskassa, mikä sai minut kiinnostumaan tästä lasten sisustusjuttuja valmistavasta yrityksestä. Ei ihan luomua, mutta paljon hyvää näen näissä laadukkaan oloisissa tuotteissa.

Hamppua lautasella

Ostin Ekolosta hampunsiemenrouhetta kokeeksi, ja tykästyin. Nämä ovat sellaisenaan tai paahdettuna hyviä esimerkiksi smoothieissa, salaatissa tai ruokaan lisättynä. Hampunsiemenissä on muunmuassa runsaasti hyviä rasvahappoja. Suosittelen!

Vintagea ja säilytysratkaisuja

Ilmoittauduin eilen myyjäksi ensi maaliskuussa pidettävään Helsinki Vintageen. Verestän muistoja edellisestä Helsinki Vintagesta, jossa olin ensi kertaa lapsen syntymän jälkeen kolme tuntia ihan omissa oloissani poikien pärjäillessä kahdestaan. Vauva oli silloin muutaman viikon ikäinen.

Ostin tuolloin kotiin kolme ihanaa asiaa jonka sisällä voi säilyttää tavaroita. Olenko jo maininnut että minulla on suoranainen himo kaikenlaisiin puisiin, peltisiin ja lasisiin rasioihin ja laatikoihin?

Kallion Retro & Vintage audio -putiikin myyntipisteessä lymysi kolme kaunokaista jotka oli kertakaikkiaan pakko saada mukaan. Hinnat olivat ihan kilpailukykyiset, ja tinkimistäkin sai harjoittaa.

Tämä kaunis vanha puulaatikko päätyi toistaiseksi vauvan hoitopöydälle. Siinä pidämme käden ulottuvilla aina seuraavaa vaatekertaa, pyyhettä ja muuta pientä tarpeellista tavaraa. Eikö olekin kaunis! Tämä esine tuo minulle iloa päivittäin olohuoneen kirjoituspöydällä, joka siis on valjastettu pienen buduaariksi.



Sitten oli tämä vanha jättisuuri vanerinen hatturasia, joka sopii yhteen kahden identtisen vanerimatkalaukun kanssa jotka minulla on ennestään. Toisen laukuista olen saanut ystävältä ja toisen olen huutanut Huuto.netistä.



Lisäksi ostin komean ison vintage-matkalaukun siipan sarjakuvia varten. Putiikilla oli myynnissä monta melkein samanlaista. Tämä kuvassa näkyvä ei taida olla minun yksilöni, mutta on hyvin saman näköinen. Siippa punnersi jo laukun erään kaapin päälle ennenkuin ehdin sitä kuvata.

Mamman lempipaita

Raskaana ollessani haaveilin vanhoihin vaatteisiini palaamisesta, kunnes hoksasin että seuraavien kuukausien ajan onkin ratkaistava uusi haaste pukeutumisessa: pienen poikani ruokkiminen kätevästi. Eli edelleen äidin rooli määrää paljolti mitä aamulla vedän päälleni.

Olen löytänyt vasta vähän kivoja ja toimivia imetyspaitoja, mutta tähän Bebesistä ostettuun ekomerkki Boobin tunikaan tykästyin niin paljon että tilasin juuri toisen samanlaisen Vekaravintistä. (Näemmä myös toinen kyseistä merkkiä myyvä verkkokauppa, Nettiemo myy sitä). Pusero on ihanaa ohutta trikoota, ja se istuu kauniisti kurvikkaallekin. Helman voi pukea löysästi kuten kuvassa tai vetää suoraksi takapuolta lämmittämään. Luukku on huomaamaton, toisin kuin useimmissa imetysvaatteissa, ja kiristysnaru on soma yksityiskohta. Tykkään myös kauluksesta ja pilkkukuosista tosi paljon. Vaate on helppo ujuttaa vintage-henkiseen garderoobiini ja yhdistää vaikka rusettiin tukassa. Materiaali on mikromodaalia, joka siis on muuntokuitu.



Huomasin että puseron pesulapussa on ohjeita vaatteiden ekologiseen huoltoon sekä kehotus lahjoittaa vaate eteenpäin kun en itse sitä enää tarvitse. Suorastaan sööttiä!

Tässä vaatteessa olen nyt sitten asunut kuluneet pari viikkoa pääasiallisesti.

KUVA: Boob

Aarteita lapsille

Ystävät kävivät kylässä ja toivat ihanan yllätyksen pojalle ensi kevääksi. Hullaannuin tähän kuosiin aivan täysin <3!



Aarrekid on kotimainen yritys jolla on kaksi valloittavaa kuosia lastenvaatteissaan. Design ja valmistus on suomalaista ja materiaalit luomupuuvillaa tai Öko-Tex -sertifioitua puuvillaa. Yrityksellä on verkkokaupan lisäksi myös oma myymälä Helsingissä, (Eerikinkatu 1).

Aarrekid on perustettu viime vuonna. Toivotan kaikkea hyvää ja paljon menestystä!

Kehto

Herra Harakka oli hyvissä ajoin varustautunut pojan syntymään, ja ryhtyi rakentamaan tätä kansallisromanttista ihanuutta jo viime talvena. Materiaalina liimapuulevy, työvälineinä mm. vintage-pora noin 30–40-luvulta (luulisin) sekä kaiverrusterät. Pora on roskalavalöytöjä.





Mekanismia testattiin pienoismallin avulla, ja kehdosta oli 1:1 kokoiset pahvikaaviotkin. Ideana on se, että siipimuttereiden avulla jalakset saa käännettyä niin että kehdon keinumissuuntaa voi vaihtaa.



Koristekuvio on siis käsin kaiverrettu. Kolme neliöreikää on meidän perheemme merkki, joka on mm. siipan suunnittelemissa vihkisormuksissamme ja parissa muussa hänen rakentamassaan huonekalussa.



Neliökuvio tulee tästä pienestä kaapista jonka siipan rakkaan edesmenneen Kylli-tädin isä on tehnyt 1900-luvun taitteessa. Perinteitä siis. Kaappi oli meillä alunperin astiakaappina, mutta nyt se on otettu uuteen käyttöön lapsen vaatekaapiksi. Suloinen ja vähän vino yksilö.



Kehdossa kelpaa vauvaa keinutella, vai mitä sanotte :)

Remontti

Koska olemme hulluja, ryhdyimme kesällä remontoimaan muutamaa viikkoa ennen kuin pienen perheenjäsenen oli määrä tupsahtaa maailmaan – tietysti. Tämä ei varmaankaan yllätä ketään joka meidät tuntee, ainahan olemme viime tipassa kaiken kanssa.

Lapsi saa huoneen vanhasta makuuhuoneestamme, ja itse vaihdamme nykyiseen työhuoneeseen. Projekti on edelleen hiukan kesken huonekalujen osalta, vaikka itse remppa tulikin kesällä valmiiksi. Rivitalokotimme yläkerrassa on viistot katot ja huonekorkeutta 263 cm, eli ei mitenkään huikeasti, mutta sentään enemmän kuin alhaalla. Ongelmia kodissamme on tuottanut runsas määrä harrastetoimintoja yhdistettynä tiiviisiin neliöihin. Lähinnä tilaa vievät miehen musiikkipuuhat ja omat vintagehimoni ynnä molempien käsityötavarat. Meillä on liikaa rojua ja isoja mööpeleitä sekä heikohkot kiinteät varastointitilat. Klassinen ongelma siis.

Piirtelin pohjapiirrosta yläkerrasta ja huonekalujen uudesta järjestyksestä, ja samalla vahvistui haaveeni uudesta komerosta. Niinpä muutaman päivän tutkailtuamme päädyimme tilaamaan huoneen vasemmassa reunassa näkyvään syvennykseen ihan kunnollisen mittatilauskaapiston, joka on peräti 230 cm leveä. Laitan kuvia valmiista kaapista tuonnempana.

Saanko esitellä: Tässä on ystäväni Hiiri. Se on mitä mainioin vehje (paitsi että vanhemmassa mallissa on parempi otekahva). Tähän Black & Deckerin pikkuihmeeseen tuli mukana erilaisia santapapereita sekä oma säilytyslaukku.

Huoneesta poistettin pari kerrosta erilaista rumaa beigeä tapettia. Apuna oli tapetinpoistoliuosta, mutta kuulema myös laiha liisterilitku toimii. Kiviseinästä tapetti lähti isoina vuotina, mutta kipsilevyn kanssa sai tosissaan ähertää. Hiiri oli muuten todella hyvä apu kun kosteus nosti kipsilevyn pinnan "pörröiseksi", kaikkein hienoimmalla hiekkapaperilla sai tasaista jälkeä joka ei repinyt arkaa materiaalia, ja pienet tapetinriekaleetkin lähtivät samalla. Hevimmällä paperilla viimeistelin kittaukset. Olen ihan ihastunut hiirulaiseen!

Vilautan myöhemmin myös mitä tihutöitä olen tehnyt muutamille huonekaluille. Museovirasto tulee varmaan perääni...

Mansikka-raparperipiirakka

Oman pihan raparperista olen keitellyt sokerin kera valmista sosetta pakkaseen piirakoita varten. Tulee kesä mieleen! Laitoin jugurttia tämän piirakan taikinaan.



MANSIKKA-RAPARPERIPIIRAKKA

Pohja

3 dl luomuvehnäjauhoja

125 g voita

1,5 dl sokeria

1 dl luonnonjugurttia

1 luomukananmuna

1/2 tl leivinjauhetta

Täyte

raparperisosetta (sokeroitua)

mansikoita

kanelia

sokeria

Sekoita jauhot, sokeri ja leivinjauhe kulhossa. Nypi sekaan voi. Lisää kananmuna. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Ripottele pohjan päälle reilusti kanelia. Lisää mansikanpalat ja vasta niiden päälle raparperisose jotta mansikat eivät pala pinnalta uunissa. Lisää sokeria maun mukaan ja riippuen kuinka paljon raparperisoseessa on sokeria.

Intialainen tomaattikeitto

Tämä on ollut bravuurini jo vuosia. Tulinen ja kevyt keitto lämmittää pakkasella, ja intialaiset mausteet antavat potkua yhdistettynä simppeliin tomaatin makuun. Keitto sopii mainiosti myös isomman porukan evääksi vaikkapa paahtoleivän tai vastapaistetun patongin kera.



INTIALAINEN TOMAATTIKEITTO

1-2 (kesä)sipulia

2 prk (800 g) luomu tomaattimurskaa (esim. Pirkka)

1 prk luomu kikherneitä (esim. GoGreen)

tuoretta tai kuivattua chiliä

tuoretta basilikaa

tuoretta korianteria

2 tl garam masalaa

2 tl kurkumaa

1 tl punaista tai vihreää currytahnaa

1 tl inkivääritahnaa

2 rkl sitruunamehua

2 rkl voita

2 tl suolaa

2 tl mustapippuria


(100 g maustamatonta tuorejuustoa)

Kuullota sipulit voissa kattilassa. Lisää joukkoon tomaattimurska ja huuhdellut säilykekikherneet. Lisää kuivatut ja tahnamaiset mausteet. Hauduta 20 minuuttia. Lisää tuoreyrtit ja tuorejuusto sekä sitruunamehu. Hauduta vielä 10 minuuttia.

Keitto toimii soseutettuna tai soseuttamatta. Meillä on sauvasekoitin rikki, joten kuvassa soppa sellaisenaan, ja tällä kertaa ilman tuorejuustoa. Kaikkia mausteita ei myöskään ole pakko laittaa, mutta chili ja intialainen mausteseos garam masala ovat tärkeimmät. Sitruunamehua tirautan melkein kaikkiin ruokiin antamaan "kulmaa".

Tapaksia

Kesällä meillä oli illanistujaiset, joista jäi muutama ihana resepti jaettavaksi. Tässäpä kaksi herkullista lisäkeideaa jotka sopivat myös vaikka tuleviin uudenvuoden juhliin!



BASILIKATOMAATIT

6 luomutomaattia

nippu tuoretta basilikaa

ruohosipulisilppua

3 rkl balsamiviinietikkaa

3 rkl oliiviöljyä

3 tl sormisuolaa

2 tl mustapippuria

Leikkaa tomaatit siivuiksi ja lado laakealle lautaselle. Ripottele pinnalle tuoreet basilikanlehdet, ruohosipulisilppu, suola ja pippuri. Lisää öljy ja etikka. Jos mahdollista anna maustua viileässä 1 tunti ennen tarjoilua.



BATAATTIA JA KURPITSANSIEMENIÄ


1 iso bataatti

4 rkl luomukurpitsansiemeniä

2 rkl luomuhunajaa

öljyä

sormisuolaa

mustapippuria

Kypsennä kuoritut ja viipaloidut bataatit höyryttämällä n. 30 min. Paahda kurpitsansiemenet kuivassa kasarissa. Lisää kasariin öljy, hunaja, suola ja mustapippuri ja kuumenna vielä hetki.

Lado bataatit lautaselle ja kaada kurpitsansiemenkastike päälle. Nauti lisäkkeenä esim. grillatun lihan, kalan tai kasvisten kanssa.

Luomucanneloni

Teen makaroniruokia aika harvoin, mutta täysjyväpasta maistuu meilläkin. En ole enää pariin vuoteen ollut kasvissyöjä, joten metsästän kylmä-altaasta luomulihaa, ja rakastan tomaattipohjaisia juttuja. Tämä on tällaista perus arkiruokaa.

Pahoittelen kuvan laatua, piti näpsäistä puoliksi kaiveltua pataa kun ahmattina söin oman annokseni ennenkuin muistin tämän.

CANNELONI

400 g luomujauhelihaa tai liotettua soijarouhetta

5 dl täysjyväpastaa

400 g luomutomaattimurskaa

1 pieni purkki vihreitä kivettömiä oliiveja, esim. sitruunatäytteellä

4 pientä sipulia

nippu ruohosipulia

tuoretta basilikaa

2 rkl sitruunamehua

mustapippuria

3–5 rkl luomusoijakastiketta

Pinnalle

reilusti juustoraastetta

Keitä makaronit melkein kypsiksi. Pilko sipulit, ruskista jauhelihan kanssa. Sekoita kaikki ainekset pataan ja raasta pinnalle juustoa. Paista 250°C:ssa kannen alla kunnes juusto on kullanruskeaa, n. 45 minuuttia uunista riippuen.

Marjasmoothieita

Aamu alkaa hyvin jos saan ison lasillisen virkistävää marjajuomaa. Ainekset vain tehosekoittimeen ja sur sur! Tässäpä kaksi suosikkiani:



Pehmeä marjasmoothie

(2 annosta)

1,5 dl luomumarjoja (esim. Pakkasmarjan mansikka-herukka)

Pieni banaani

1,5 dl luonnonjugurttia

1 dl appelsiinimehua

(Muutama lehti sitruunamelissaa)



Kirpakka herukkatujaus

(2 annosta)

2,5 dl mustaherukoita

1 iso banaani

1/2–1 dl tuoremehua

(1 rkl luomuhunajaa)

Tuo toinen on rohkeammille, itse olen ehdottomasti kirpeiden asioiden ystävä enkä yleensä lisäile sokeria tai hunajaa. Banaani tuo makeutta molempiin smoothieihin.

Ekologisia äitiysvaatteita

Olen ostanut kirppareilta ja saanut kavereilta paljon second hand mammavaatteita. Äitiys- ja imetysvaatteita jos jotain kannattaakin kierrättää, sillä niiden käyttöikä on tietysti rajallinen.

Lisäksi olen tykästynyt muutamiin ekologisiin vaatemerkkeihin ja niitä myyviin putiikkeihin ja nettikauppoihin.

Kivoin äitiysvaatevalikoima on mielestäni Boobilla, jonka vaatteet ovat enimmäkseen luomupuuvillaa ja ne on valmistettu Euroopassa. Kaikilla tuotteilla on myös Öko Tex Standard 100 -sertifikaatti. Boobia olen shopannut sekä Helsingin Kampin Bebes-liikkeestä että Vekaravintti-verkkokaupasta. Bebesillä on toki oma verkkokauppakin. Myös Nettiemo myy Boobia.







Yalolla on jonkinverran äitiysvaatteita, ja esimerkiksi monet Camilla Norrbakin ja Sanna Hopiavuoren ekologiset vaatteet ovat leikkaukseltaan raskausaikaan sopivia, vaikka eivät olisi varsinaisia mammamalleja.





Myös monet Nanson mekot ja tunikat käyvät odottajalle, ja heiltä löytyy jonkinverran Öko Texia ja reilun kaupan puuvillaa.

Tuoksuva kylpyhuone

Olen pikkuhiljaa siirtynyt käyttämään pelkästään luonnonkosmetiikkaa, sillä en haluan iholleni mitään ylimääräistä, ja luonnonkosmetiikka rasittaa ympäristöä mahdollisimman vähän.

Monet tuotteet ovat aivan ihania, mutta usein luonnonkosmetiikassa on muuan ikävä puoli, joka on minulle aikamoinen kynnyskysymys: liian voimakas tuoksu. Olen vähän herkkä hajusteille ja tuoksuille ylipäätään, ja vaikka hajuste olisikin luonnollinen, se saattaa helposti ärsyttää tai olla muuten epämiellyttävä. Itseasiassa ongelma on ollut suurempi luonnonkosmetiikan kuin tavallisen kohdalla. Esimerkiksi kaikki tähän mennessä testaamani Dr. Hauschan voidepohjaiset meikit ja rasvat ovat osoittautuneet minulle sopimattomiksi, vaikka pidänkin sarjan värikosmetiikasta. Meikkivoide kirveli iholla ja vahva haju aiheutti päänsärkyä. Mieheni on – jos mahdollista – vieläkin herkempi, ja kommentoi usein käyttämieni voiteiden hajua. Miksi, voi miksi ei tehdä enemmän hajusteettomia tuotteita?

Kokosin tähän muutamia mainiota vartalotuotteita jotka ovat paitsi laadukkaita luottoystäviä rutikuivalle iholleni, myös miellyttävän ja miedon tuoksuisia. Olen aina rakastanut sitrushedelmiä ja marjoja, ja sen huomaa näistäkin poiminnoista.



H&M on tänä keväänä yllättänyt minut iloisesti, kun löysin heidän sertifioidut kosmetiikkatuotteensa. Kermaisella Raspberry & Melon vartalovoiteella olen hellinyt ihoani suihkun jälkeen, ja tuoksu on makean marjainen mutta ei liian raskas.

Weledan Citrus Creamy Body Wash -suihkusaippua on ihanan raikas ja sopii kuivalle iholle. Olen joskus törmännyt myös aika kamaliin esanssisiin sitruunahajuihin, joten tämä oli miellyttävä tuttavuus.

Laveran Body Spa Orange Feeling -suihkugeelistä sain kätevän näytepakkauksen, ja se on pääsi ehdottomasti ostoslistalle. Tuoksuu siltä kuin olisi juuri kuorinut appelsiinin, ja tuoksu haihtuu sopivan nopeasti. Erityistä on geelimäinen koostumus joka ei tunnu yhtään kuivattavalta.

Weleda tyrni vartaloöljy tuoksuu myös hiukan appelsiinilta, ja sillä ruokin nahkaani pakkasaikaan kun epätoivo meinasi iskeä kuivan ja hysteerisesti kutisevan ihon vuoksi. Öljyjä suosittelen kovasti vartalolle.

Näiden tuotteiden INCI-listat löytät Harakanpesän Lisätietoa-linkistä. Tuotteet hintoineen löydät mm. House of Econ kosmetiikkaosaston verkkokaupoista ja H&M:stä.

Nokkos-smoothie

En ole ennen kokeillut nokkosta keittiössä, mutta pomoni hehkutti tätä kotimaista superfoodia niin, että päätin rohkaistua viime kesänä. Kotipihalta löytyi kaatuneen omenapuun jättämän kuopan kohdalta puska nuoria nokkosenvarsia.

Nokkosta voidaan kuulema pitää pohjolan terveellisimpänä vihanneskasvina. Nokkosessa on muun muassa rautaa (seitsemän kertaa enemmän kuin pinaatissa!), piitä, kaliumia, magnesiumia, karoteenia, ja C-vitamiinia.

Nokkosen ravintoaineet löydät täältä.

Monet käyttävät ryöpättyjä nokkosia ruoanlaitossa, mutta niitä voi hyvin käyttää myös tuoreina, jos ne pyöräyttää tehosekoittimessa niin että polttiaiskarvat tuhoutuvat. Näin nokkosesta saa loistavan ravinnelisän energiajuomaan. Itse tykkäsin nokkosesta makeuttamattomana viher-smootiena. Kuvassa on käytetty rasvatonta maitoa, mutta maun mukaan voi käyttää myös luonnonjugurttia, jolloin juomasta tulee happamampaa ja paksumpaa. Erilaset soija- ja kauramaidot sopinevat myös. Seuraavaksi kokeilen cocktailiin hampunsiemenrouhetta. Eli eikun testailemaan!



NOKKOS-SMOOTHIE
(kahdelle)

10-20 nuoren nokkosen latvaa
2 dl maustamatonta luomujugurttia tai rasvatonta luomumaitoa
1-2 tl pinjansiemeniä tai hampunsiemenrouhetta
1/2 kurkkua

Huuhtele nokkoset hyvin, ja nypi lehdet tehoskoittimeen (jos poimit ne samana päivänä, käytä hanskoja). Lisää muut ainekset ja surauta pehmeäksi juomaksi.

Mitä sinä laittaisit nokkos-smoothieen?

Ps. Oikeasti juoma kannattanee koristella vaikkapa sitruunamelissalla, ettei satu yllätyksiä.

(Lähde ja muita nokkosreseptejä: yrttitarha.com)

Lempiasiat

Tämä on Harakanpesä. Tätä blogia kirjoitan minä, rouva Varpunen eli Piaf. Sisälläni asuu myös pieni harakka joka rakastaa kaikkea koreaa ja kiiltävää, ja jonka pesä on hiukan... hmm... suurpiirteinen mutta toivottavasti viihtyisä. Olen 33-vuotias media-alan ammattilainen, jonka elämä muuttui viime elokuussa kertaheitolla perheenlisäyksen myötä. Harakanpoika on nyt melkein nelikuinen vauhdikas neliraajaräpyttäjä, varsin valloittava pikkuihminen. Harakanpesässä asustaa myös Siippa, joka kaiketi on sitten se Herra Harakka.

Tämän blogin alullepaneva voima on jatkuvasti kasvava kiinnostukseni luonnonmukaisempaa elämäntapaa kohtaan. En ole tiukkapipo, mutta haluan pohtia tarkemmin omia kulutusvalintojani sekä itseni, ympäristön että tavaroita tuottavien ihmisten vuoksi. Olen ruvennut miettimään mitä ylimääräistä kehooni pistän ruuan, kosmetiikan ja sensellaisen mukana. Minua kiinnostaa myös se, kuka tekee käyttämäni vaatteet ja esineet ja millä seurauksilla. Pakko myöntää, että pienen ihmisenalun kasvattelu on nostanut nämä asiat entistä enemmän pintaan.

Minulla on myös rakas harrastus, vintagen ja vanhojen tavaroiden keräily. Tämä kiinnostus on paisunut hetkittäin suorastaan himoksi. Maaliskuussa 2009 avasin nettiputiikin Belleville Vintage & Design, jotta aivan kaikkea hamstraamaani ei tarvitsisi pitää itse.

Tämä blogini on aijemmin ollut luettavissa osoitteessa www.houseofeco.fi/harakanpesä, ja nyt olen muuttanut tähän uuteen osoitteeseen. Siirrän muutamia vanhoja tekstejäni tänne, jotta uudetkin lukijat pääsevät jyvälle.

Aloittaessani blogini viime kesänä keräsin asioita jotka inspiroivat minua, ja joista tuli myös tämän blogin teemoja. Tervetuloa matkaan teillekin, jotka löysitte blogini nyt!



Kirpputoreilla ja vintagepuodeissa kiertely on lempipuuhaani. Aarteita ovat myös luomu- tai kierrätysmateriaaleista tehdyt vaatteet ja muut löydöt.



Ruoka kiinnostaa minua aina. Toivon että tähän asiaan pystyn satsaamaan enemmän kun olen kotona. Uutuutena tulee tietysti pikkutyypin ohjaaminen erilaisten makujen pariin.



Pyrin käyttämään lähinnä luonnonkosmetiikkaa ja esittelen uusimmat löytöni blogissa.



Harakanpesä on tukikohtani, jota sisustelen mielelläni ekologisin periaattein. Kodin huoltoon käytämme luomutuotteita, ja rakastan vanhan kansan niksejä arjen pulmien ratkaisuun.



Minulla on viherpeukalo keskellä kämmentä, mutta tuurilla saan joskus jotain kasvamaan minikokoisella pihallamme ja kasvimaalla. Keväisin minut valtaa aina hirveä vihervimma. Syksyllä saatan tosin unohtaa korjata sadon.



Olen myös wanna-be-käsityöläinen. Yleisemmin kyllä vain hamstraan kankaita ja tarvikkeita enkä saa aloitettua mitään. Ystävien kanssa meillä on yhteinen saumuri, ja kotoa löytyy myös ikinuori Singer vuodelta 1963. Siippa vierailee silloin tällöin isänsä autotallissa nikkaroimassa.



Seuraan paljon erityisesti aikakauslehtiä ja katsomme intohimoisesti elokuvia. Telkkarin kanssa olen vähän huono, mutta ehkäpä kotielämään kuuluu tulevaisuudessa enemmän sitäkin lajia. Blogeja luen tietysti ahkerasti.



Matkustaminen on ihanaa ja avartavaa – vaikka sitten lähialueille. Tulevana kesänä en saa lentää, joten retkemme suuntautunevat koti-Suomeen.