Lehtimaja

Viimeiset kesäloman päivät, vihdoin vähän auringonsäteitä! Sain toteutettua haaveeni ja rakennettua lapsille lehtimajan valmiiksi. Monta vuotta ovat syreenin oksat näyttäneet rakentavan pihaamme pesää. Hiukan on luontoa avitettu taivuttelemalla oksia katoksi, ja eilen viime silauksena leikkasin turhat versot keskeltä pois. Roskalavalta aikanaan löytynyt räsymatto lattialle, perintöjakkara pienille pöydäksi ja mehukestit saivat alkaa.

Nyt on perennapenkissä uusia tulokkaita. Valkoista ja violettia karpaattien kelloa, valkoista liljaa, aikanaan Kumpulan kyläjuhlilta taimi joka on sinnitellyt urheasti purkissa tähän saakka, tuo toinen kuva. Tietääkö joku mikä kukka se on kun ehdin jo unohtaa? Löysin myös syreenin takaa sammaloituneelta nurmelta minulle vierasta violettilehtistä maanpeittokasvia joka lienee karannut jonkun puutarhasta. Otin kokeeksi tuohon reunaan vaikken tiedä mikä hänen nimensä on.

Pihan poikki

Meillä on ihanat naapurit. Ipanoita syntyi taloyhtiöömme toissakesänä viisi, ja vähän vanhempiakin on monta, joten seuraa riittää. Me äidit kokoonnumme lapsinemme joka päivä samalle hiekkalaatikolle – silläkin uhalla että äkäiset naapurinmummot ärsyyntyvät isosta laumasta lapsia juuri heidän pihallaan. Koleina tai sateisina päivinä on kiva hipsutella pihan poikki leikkimään toistemme luo, ja mammat juovat kupposen kuumaa. Tänään meitä oli neljä pientä ja kolme äitiä :)

Harakanpoika sai eilen postista paketin jossa saapuivat "uudet" Viking Goretexin välikausikengät, taas Huutiksesta. Kahden tarran kiinnitys pitää kengät jalassa haparoivien askelten tahdissa ja sisällä on pehmeä karvavuori.

Fleecetakki ja hurjan vihreät housut ovat huutamistani vaatepaketeista. Meinasin jo laittaa pöksyt eteenpäin kun olen vähän suppea mitä tulee väreihin, mutta ilmeisesti minulla on alkanut uusi vihreä kausi kun ne jäivätkin pojalle jalkaan. Raukka on vain yhtä lyhytjalkainen kuin itse olen, kaikki housut saa kääntää punteista moneen kertaan. Takki on ensimmäinen sellainen vaate joka on lapselle selvästi mieleen kivojen kuvien takia, automies hokee "Auto, auto!" ja osoittaa hihaansa. Ainoa ulkovaate joka puetaan ilman rähinöitä, hih! Pakko kuitenkin todeta, että en taatusti osta uutena KappAhlin vaatteita, sillä kaikki meille rantautuneet ketjun käytetyt vaatteet ovat olleet enemmän tai vähemmän kulahtaneita, niin myös tuo takki. Näin huonolaatuisia vaatteita ei pitäisi valmistaa, jälleenmyyntiarvo on ihan nolla, ja haalistuneet värit ja nypyt harmittavat. Kilpailevat ruotsalaisketjut ovat skarpanneet tässä asiassa, niiden vaatteet kestävät monta kierrosta ja luomuakin löytyy. Vaikka kai ne pienet aasialaiset kädet niitäkin vaatteita tekevät.

Tämän olohuoneen paras paikka on ihanan pehmeä matto jonka ympärille on raivattu tilaa leikeille. Pehmeä myyränruskea ja viileä turkoosi ovat pettämätön ja kodikas yhdistelmä joka toistuu kaikkialla, muun muassa yhden seinän tapetissa, sohvalla, puukalusteissa ja maton hapsuissa.