Uneen

Hyvää sunnuntaita! Ihana aurinko! Tänään olikin kelloja siirretty, arvatkaa muistinko...? Tässä tulee pikainen vinkki niille joilla unen saanti tuottaa hankaluuksia.

Ipana oli koliikkivauva neljä ensimmäistä kuukauttaan. Vauvana nukuttiin huutamissession jälkeen hyvin, mutta lähellä vuoden ikää alkoivat yöheräilyt, pahimmillaan puolentoista tunnin välein kun äiti oli jo työläinen. Edelleenkään illalla ja nyt valon saavuttua päiväunillakaan ei nukkumatti meinaa tulla kylään. Olen ottanut uudelleen käyttöön konstin jonka vyöhyketerapeutti neuvoi huutavan vauvan rauhoittamiseen: korvalehtien akupainannan. Poika pyytää itse korvahierontaa. Äskenkin tämä väitti että ei saa unta, ja hyytyikin sitten kymmenessä minuutissa.

Näin se menee: korvanlehdet käydään alhaalta ylös läpi napakoin painalluksin moneen kertaan. Jokaista kohtaa nipistetään pitkään. Helppoa, ja ainakin meillä toimivaa, ja oi niin mukavaa.

Toinen mukava on varpaiden ja jalkapohjien hierominen samoilla napakoilla mutta rauhallisilla otteilla. Kantapään vieressä jalan sisäsyrjällä on meillä kaikilla pieni kuoppa, akupiste jonka pitäisi olla rauhoittava kohta. Pään pisteet ovat varpaissa. Isot ja pienet jalat tykkäävät vyöhyketerapiasta.

Ja nyt lattian pesuun, niin kauan kun tuo vilpertti uinuu :)