Eräillä meistä on alkanut uhma oikein todenteolla. Särmää ja tuulikaapin lattialla kirkumista on ollut ennenkin alle vuoden ikäisestä saakka, mutta nyt on jatkuvasti kaikki "EI TÄTÄ EI TÄTÄ! EI HALUA! EI VAIHDETA VAIPPAA! EI HALUA SYÖDÄ! ANNA-ANNA-ANNAAA!!!!"
Tänä aamuna:
Kipakka uhmahepuli hyökkää päälle ihan puskista. Pikku sähikäinen kirkuu, raivoaa, juoksee ympyrää, "EI HALUA" mitään, makaa lattialla. "EI HALUA KIUKKUA MATOLLA!!!" ja kierii pää punaisena, ryömii sohvan alle karjumaan. Lopulta kiukku on kiukuttu valmiiksi äidin sylissä. Leveä hymy: "Hylje syö kalaa!"
Justiina sama vaihe täällä parivuotiaalla... Joskus raivoaminen kestää tunninkin, joskus menee muutamassa minuutissa ohi. Tunteiden käsittelyä opetellaan -puolin ja toisin:)
VastaaPoista